Sosiaalinen media on tunkeutunut monille elämän osa-alueille. Niin myös urheiluun haastaen vakavasti perinteiset mediat. Suunnistus on monella tavalla esillä sosiaalisessa mediassa.
Kenties keskeisin “koko suunnistuskansan” kokoava sosiaalinen media on suunnistus.netin pesupaikka. Karusta esillepanosta huolimatta suunnistusmaailman uutiset leviävät Suomessa nopeimmin juuri pesupaikan kautta.
Hevoskuuri on nuorempi journalistisesti korkeatasoinen ja oman paikkansa löytänyt kestävyysurheilun media, jossa suunnistuksella on keskeinen rooli. Sosiaalisuutta ei tässä mediassa kuitenkaan juuri ole, sillä artikkeleihin ei useimmiten liity vilkasta kommentointia.
Kansainvälisessä perspektiivissä Twitterin rooli on keskeinen. Useat huippusuunnistajat (esim. Thierry Georgieou, Daniel Hubman, Eva Jurenikova, Helena Jansson ym.) twiittaavat treenien ja kisojen sujumisesta. Itse en ole koskaan jaksanut innostua twitteristä, vaikka olen tosissani yrittänyt.
Urheilijoiden blogit tarjoavat merkittävän välineen urheilijan ympärille rakentuvan “tarinan” rakentamiseen. Kattava lista suunnistusblogeista löytyy Antti Niemisen sivuilta.
Suunnistuksella on monia lajiin liittyviä erityispiirteitä, jotka tekevät suunnistuksesta erityisen hyvin blogimaailmaan sopivan.
Ensinnäkin taidollisesti liikutaan koko ajan veitsenterällä: virhe voi koska tahansa pilata muuten hyvän suorituksen. Tästä tulee jännitettä ja näitä isoja tai pieniä virheitä voi eritellä kirjoituksissa. Toisaalta erilaiset tekniset vempaimet, kuten reittihärveli, gps-reitit ja väliaika-analyysit tarjoavat loputtomasti visuaalistakin materiaalia analyyseihin.
Isompaa draaman kaarta tuo valmistautuminen uuteen kauteen, sitten sattumukset kauden aikana ja lopuksi kauden analysoiminen syksyllä. Dramaattisimmillaan kausi katkeaa loukkaantumiseen.
Myös rajut tai jopa äärimmäiset olosuhteet, kuten kylmyys, märkyys, kuumuus ja pimeys tarjoavat suunnistustarinoille aineksia.
Keskeisiä suunnistusblogien elementtejä ovat:
- Harjoitusten sujuminen
- Tulevaisuuteen suuntautuminen, “ens kauella”
- Menneisyyteen suuntautuminen, “kausianalyysit”
- Harjoituspäiväkirjan esittely
- Kisa-analyysit karttoineen ja reitteineen
Suunnistusblogien kotimainen Top-ten (ei järjestyksessä paitsi kärki) omalla subjektiivisella mittarilla mitattuna on seuraava:
- Simo-Pekka Fincke
- Petteri Muukkonen
- Antti Parjanne
- Vesa Taanila
- Endorfinbloggen
- Antti Vainio
- Outi Ojanen
- Minna Kauppi
- Tero Föhr
- Run to the hills
Merkillepantavaa on se, että blogeja on tietty muitakin kuin tässä mainitut, niin voidaan sanoa, että suunnistajamiehet tuntuvat olevan hivenen innokkaampia bloggaajia kuin suunnistavat naiset. En tiedä, mistä se johtuu.
Osa mielenkiintoisista blogeista on jo hiipunutkin vuosien varrella. Näistä esimerkkeinä kaksi seuraavaa:
- Lakeuden kutsu-blogi (kadonnut kokonaan netistä)
- Anttolan poika suuressa maailmassa (koska tarina jatkuu?)
Myös kisajärjestäjät ovat hoksanneet sosiaalisen median mahdollisuudet. Niinpä ainakin Suunto Gamesin ja Angelniemen Ankkurin kisojen yhteydessä ratamestari on pitänyt “ratamestarin blogia” jossa ratamestarin ja/tai kartoittajan työn edistymistä voi seurata vaihe vaiheelta. Suunto Gamesin ratamestariblogissa oli hienoa ruodintaa pitkän välin toteutusvaihtoehdoista. Huippublogi ratamestarien sarjassa oli tällä kaudella Kari Hovin pitämä ratamestariblogi SM-yön tiimoilta.
Suunnistukseen liittyvissä blogeissa on yksi piirre, joka tosin vaivaa monen muunkin alan blogeja. Blogit eivät nimittäin ole kovinkaan sosiaalisia. Keskustelua ei juuri synny vaikka poikkeuksiakin on, kuten Petteri Muukkosen harjoitusvinkkejä sisältäneet postaukset.
Verkkomedian ja sosiaalisen median vahvuus on osallistumismahdollisuuksien ohella sen nopeus. Kisat on analysoitu kattavasti saman päivän aikana ja esimerkiksi alan aikakauslehti joutuu palaamaan varsin kuluneeseen aiheeseen viikkojen tai jopa kuukausien päästä.