Raatojuoksun jälkeinen viikko on ollut uheilullisesti melko vaisu. Jo tulollaan ollut polven kipuilu yltyi Sipossa niin, että on pitänyt ottaa huilia useita päiviä.
Tiistaina oli aikataulullisesti mahdollisuus osallistua kansalaisopiston “miesten liikuntaan”. Menin sinne lähinnä toteamaan, että lihaskunto on päässyt luvattoman heikoksi.
Seuraava ja sitä seuraava aamu olivat vähän vaikeita polven ja kipeytyneiden paikkojen takia. Piti parina päivänä oikein miettiä, miten sitä kierähtää aamulla sängystä. Polvikivun vuoksi torstainen OK Raseborgin yöharkkakin jäi väliin. Pitkitin päätöksentekoa osallistumisesta viimeiseen saakka ja kamat olivat valmiina autossa. Järki kuitenkin voitti tällä kertaa.
Ehkä isoin huoli kohdistuu alaselän kuntoon. Olen alkanut kohentaa vatsa- ja selkälihaksia sen asian parantamiseksi. Jos se mitään parantaa. Tietty näillä lihaksilla on iso merkitys myös urheilun näkökulmasta.
Lauantaipäivä meni Inkoossa jalkapallokentän laidalla pojan turnauksessa. Makkaran kurssi oli 2 euroa. Syystä tai toisesta makkara maksaa jalkapallotapahtumissa enemmän kuin suunnistustapahtumissa. Olin vielä sen verran epävarmassa kunnossa, että en ottanut juoksuvarusteita mukaan. Päivän seisoskelun jälkeen lenkille lähteminen poltteli kuitenkin sen verran, että kävin illansuussa juoksemassa 7 km verryttelyn. Tuntui ihan hyvältä, eikä polvikaan sanonut voimakasta vastalausetta.
Tänään on suunnitelmissa mennä poikien jalkapalloharjoitusten aikaan Tammisaaressa lenkille Västerbyn maastoon. Laitan oikein Inovit jalkaan. Ja vielä uimahalliin sitten illansuussa.
Isänpäiväkorteissa tuli mainintoja hyvästä suunnistustaidosta, ruoanlaitosta ja suuresta työmäärästä. Varmaan ainakin osin oikeaan osuvia lausuntoja.
Kausianalyysiä olen hahmotellut, mutta se on vielä vähän kesken. Suunnistukseen liittyviä artikkeliaiheita jotka mahdollisesti puhuttelevat laajempia piirejä, olisi pari mielessä. Niitä tulee ehkä toteutettua tässä syys-talvikaudella.