Lauantaina suunnistetaan Kuusankoskella yösuunnistuksen SM-kilpailut. Olen ilmoittautunut ensimmäistä kertaa mukaan. Fakta on, että kokemusta yösuunnistuksesta ei ole hirveästi. Viime vuonna suunnistin muutaman OK Raseborgin laatuharjoituksen. Tänä vuonna olen ehtinyt kolmeen yöharjoitukseen, joista keskimmäinen meni sujuvimmin ja viimeinen päättyi ennenaikaiseen kotiinlähtöön.
Lauantaina on luvassa haasteita, sillä rata H40-sarjassa on lähes 9 km pitkä. Maasto on lausuntojen perusteella osin hyväkulkuista, osin tukkoista taimikkoa, joka kuulostaa pahalta. Vaarallisia tilanteita on luvassa liukkaiden avokallioiden muodossa. Märkääkin tulee kuulemma olemaan.
Vanhan kartan perusteella alueella on runsaasti kulku-uria sekä polkuja. Tilasin kartan järjestäjiltä muutamalla eurolla, eihän tuosta netissä olevasta kuvasta paljon näe. Alueen keskellä on iso suoalue, joka tullaan ylittämään vähintäänkin kerran. Lähtöpaikka on hyvinkin tarkasti selvillä lähtöviitoitus-kartan perusteella. Samoin maali. Olen myös hahmotellut mahdollisia radan kiertosuuntia. Ja miten mahdollinen pitkä väli voisi mennä.
Yösuunnistuksessa teknologia näyttelee isompaa roolia kuin päiväsuunnistuksessa. Olen testaillut otsalampun akun kestoa, jotta tiedän koska valo loppuu. Mahtoiko naapurit ihmetellä testin aikaan, että onko ufo laskeutunut takapihalle?
Tavoitteena on päästä kisa läpi ja välttää suuria virheitä. Sen verran on lamppuja liikkeellä, että tunnelma pimeässä metsässä lienee sekin ensikertalaiselle kokemisen arvoinen.
Prinsiipit ovat:
• maltti, rauhalliset suunnitelmat
• urien ja polkujen hyödyntäminen
• maltti, tarkka toteutus
Näin siis teoriassa. Miten oikeasti kävi, on selvillä myöhään lauantai-iltana.
On muuten kisojen ratamestarilla hieno blogi.