Jukolan jälkeisellä viikolla on ensin palauteltu ja sitten aloitettu harjoittelu kohti uusia haasteita. Alkuviikosta pieniä lenkkejä pyörällä ja juosten.
Ensimmäinen avainharjoitus oli vuorossa sitten perjantaina. Tapahtumapaikkana oli vastaremontoitu Karjaan urheilukenttä. Keli oli helteinen. Kentällä oli muutakin aktiviteettia, yleisurheilijoiden harjoitukset ja lasten yleisurheilukoulu. Mahduin siltin hyvin reenaamaan.
Ideana oli juosta 5 x 1000 metrin vetoa. Jalassa oli ensimmäistä kertaa Raision Myllystä alekorista ostetut kevyet huippukengät, eli Adizero Adiokset. Ne osoittautuivatkin todella hyviksi jalkineiksi. Verryttelyjen jälkeen vedin vedot Garminin ohjaamana. Juoksu kulki ihan hyvin. Tonnin ajat olivat 4.06-4.10 noin suurinpiirtein. Puolisen vuotta sitten kun viimeksi tein tätä harjoitusta, neljän viimeisen vedon vauhti oli selvästi hiljaisempi (4.20 jotain). Olisko kehitystä tapahtunut?
Pistin muuten merkille sen, että yleisurheilijoiden treenit olivat ainakin tuolla kerralla melko verkkaiset.
Lauantaina juhannusaattona oli sitten ohjelmassa Degersjö-juoksu. Itse olin huoltojoukoissa, eli varmistelin poika nro 2:en reitillä pysymistä. Poikien juoksut menivät hyvin, toisella tuli voitto omassa sarjassaan ja toinen oli tulosliskan keskivaiheilla. Itse juoksin pojan perässä, kannustin ja annoin ohjeita miten juosta ylä- ja alamäissä. Komeasti ohiteltiin lopun ylämäessä kilpailijoita, joilla alkoi tossu painaa.
Tapahtuma oli mukava, “ajaton”, eli fiilis oli suurinpiirtein sama kuin hölkkätapahtumissa 80-luvulla. Ainoastaan tiikeribalsamin tuoksua jäin kaipaamaan. Paikalla oli myös suunnistushuippuja (Boström, Patana, Suna), jotka pärjäsivät kisassa hyvin. Taltioin tapahtumasta video- ja kuvamateriaalia.
[embedplusvideo height=”388″ width=”640″ standard=”http://www.youtube.com/v/sG7TygXpkTo?fs=1″ vars=”ytid=sG7TygXpkTo&width=640&height=388&start=&stop=&rs=w&hd=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep6385″ /]
[AFG_gallery id=’14’]
Eilen lauantaina tein vesisateessa todellisen eko-suunnistuksen. Ensinnäkin käytin karttaa, jonka olin löytänyt maasta jalkapallokentän laidalta. Toisekseen ajoin pyörällä lähtöpaikalle. Harjoitus oli ihan ok, joskin suunnistus oli vähän räpellystä. Metsän eläimiä näin runsaasti: peuran, metsoja sekä pienen rusakon. Ei näihin omatoimisuunnistuksiin ilman rasteja oikein saa latausta aikaiseksi.
Tänään vuorossa oli vähän pidempi lenkki, 14 km pienessä vesisateessa, ei pahassa. Ei oikein kulkenut, raskas olo jotenkin monen päivän harjoitusputkesta.
Jukolan viesti on saatu päätökseen myös nauhoitetun lähetyksen seuraamisen osalta.
Jalkapalloa on edelleen seurattu tiiviisti nuorukaisen nukahtamista odotellessa.
Ensi viikonloppuna Karjaa-rastit. Poikia menen huoltamaan. Nuorimmainenkin pääsee kisoihin. Kai sitä 6 viikkoisena pitä jo kisoihin päästä.