Tosiaan tänä viikonloppuna suunnistajien kokoontumisajot eli Jukolan viesti. Omalla kohdalla vasta kolmas tapahtuma johon osallistuin.
Kaikki lähtee tietty joukkueista. Ilmoitin ekaksi halukkuudesta Deltan joukkueisiin, mutta siellä rivit harvenivat sen verran, että oli syytä lähteä etsimään toista seuraa. Hyvä joukkue löytyikin Hiidenkiertäjien suunnasta ja osuudeksi tuli kuudes, eli sellainen 10 km “otatus”.
Lauantaina pakkailin rinkkaa ja läksin illansuussa kisapaikalle. Lohjan kohdalla huomasin, että yhtään korvatulppaa ei tullut mukaan ja näin ollen näkymät nukkumisen suhteen synkkenivät melkoisesti. Yhtään päivystävää apteekkia ei osunut matkan varrelle. Ei ne kuulemma enää juuri päivystele.
Mietin, olisiko ruuhkaa mutta ei tosiaankaan ollut pätkääkään ruuhkaa. Kehä-kolmoselta suoraan parkkiin ja etsimään majoituspaikkaa. Kamat sinne ja tutustumaan kilpailukeskukseen. Hakeuduin paraatipaikalle katsomaan lähtöä. Sellaiset 45 minuuttia seisoskelin, jotta sain pitää paikan. Katselin huippujen verryttelyä. Lopputuloksena päivystyksestä tämä video lähdöstä:
Sitten söin eiväitä ja seurasin skriiniltä kisan etenemistä. Huippujoukkue toisensa jälkeen pummasi. Haldenkin heti ekalla osuudella ykköstä. Kisojen seuraaminen päättyi siihen kun katseli loppusuoran kaiteeseen nojaten kun Lauri Sild, Jarkko Huovila ja kumppanit jyräsivät vaihtoon.
Sitten “nukkumaan”. Muutaman tunnin pyörin makuupussissa, oli luksusluokan majoitus, peräti lämmitys teltassa.
Sitten siinä viiden jälkeen ylös. Varusteiden tsekkailua ja hakeutuminen aamupuurolle. Siitä miinusta, että puurossa ei ollut hilloa. Sitten varusteiden tsekkailua ja pohdintaa siitä, että tuleeko yhteislähtö vai ei. Ja tulihan se.
Sinne sitten kirjautumaan hyvissä ajoin sisään. Muukkonen seurasi Kokkensin kanssa kun porukka kirjautui sisään.
Sitten huolellista verryttelyä, avaavia vetoja, venyttelyjä. Juttelua Karjaan Uran yhteislähtöön osallistuvien suunnistajien kanssa.
Lähtoruutu yhteislähdössä oli vähän heikko, jouduin pussin perälle. Äkkäsin kuitenkin, että karttatelineen takana oli vapaata baanaa. Ryömin telineen alta ja pinkaisin ainakin sadan joukkueen ohi.
Tunnetusti K-pisteelle oli pitkä matka. Juoksin aika aktiivisesti alun ja ohittelin koko ajan joukkueita. Moikkasin myös tuttua kaupunginjohtajaa matkalla K-pisteelle.
K-pisteellä sitten skarppasin ja otin tarkasti kiinni kartasta. Olin hyvin kiinni, mutta rastinotossa oli silti ongelmia. Pyörin sitten vähän aikaa kunnes ykkönen löytyi. Sain taas hyvin kiinni hommasta ja pyrin juoksemaan aktiivisesti niin, että ohittelin koko ajan enkä tyytynyt juoksemaan letkassa.
Homma sujui hyvin, pari pientä pyörähdystä silti vielä tuli. Fyysisesti juoksu kulki todella hyvin, oli kimmoisa olo. Huoli polven kestämisestä oli aiheeton.
Kesken juoksun alkoi sataa todella paljon ja kalliot muuttuivat liukkaiksi.
Lopussa juoksin reippaasti loppusuoran, koska kaikki kunnon suunnistajat ottavat kunnon loppukirin. Sen verran oli säksätyksen oloinen loppu radassa, että emit-tarkistuksessa jopa hieman jännitti tuleeko vapauttava tuomi “ok”. Mutta tulihan se.
Aika hyvävauhtinen juoksu tuli joistakin virheistä huolimatta, kilometrivauhti 10.29. Tietty tässä vaikutti se, että alussa oli pitkä viitoitus jossa vauhti nousi korkeaksi.
Kaiken kaikkiaan Jukolasta jäi hyvä fiilis. Pari hyvää päänahkaa tuli myös osuudella. Maasto ei ollut ihan yhtä hieno kuin esim. Suunto Gamesissa tänä vuonna ja Finn-Springissä, mutta erittäin hyvä tapahtuma.
Sitten vaan läpimärkänä autolle ja kotiin Raasuporiin. Oli vähän väsy ajellessa.
Tästä sitten palautellaan ja harjoitellaan järkevästi. Seuraavat startit Fin-5 kisassa Pohjanmaalla, jossa maastot ovat täysin erilaiset.
Aika kauaksi aikaa muuten riittää iloa Jukolan nauhoitetuista lähetyksistäkin.
[AFG_gallery id=’13’]