Tosiaan käytiin koko perheen voimin elvyttämässä Kreikan taloutta viikon lomamatkalla, joka tarkemmin sanottuna suuntautui Kreetalle. Matka oli erittäin onnistunut.
Päivät alkoivat aamulenkillä melko tasan kello seitsemän kuutena päivänä seitsemästä. Alla olevissa linkeissä on katsottavissa gps-käppyrät lenkeistä. Reitit olivat aika monotonisia, koska mahdollisia lähtösuuntia oli lähinnä kaksi (meri tuli vastaan yhdessä suunnassa ja vuori toisessa). Rantabulevardi ja vanhan kaupungin sokkeloiset kujat tarjosivat kuitenkin mukavaa vaihtelua Karjaan Osmundsbölentielle. Karjaan Uran punamustavalkoiset värit tulivat tutuiksi muille aamulenkkeilyä harrastaville. Samat juoksijat tulivat vastaan lähes joka aamu.
Lenkit olivat aika hitaita vauhdiltaan. Hiukan arvelutti juosta joka päivä kovalla alustalla ja loppuviikosta jalat olivatkin aika kankeina ja akilles hellänä. Juoksemisen ohella harrastettiin tietty uimista, pingistä ja mini-golfia.
Keskellä päivää oli ohjelmassa uintia sekä meressä että uima-altaalla. Sekä loikoilua altaan reunalla. Siinä tuli sitten pitkästä aikaa luettua pari kirjaakin.
Ensinnäkin luin Pekka Herlinistä kertovan kirjan “Koneen ruhtinas”. Kirja oli varsin intensiivinen kuvaus päähenkilön elämästä ja yhtiän noususta menestykseen. Ei teos silti ihan yltänyt sille tasolle, miten sitä on monissa esittelyissä hehkutettu. Ja paljon oli tuttua asiaa kun olin nähnyt Koneen historiasta kertovan dokumentin ja lukenut kirjoja. Mutta ehdottoman suositeltava kirja kyllä. Oli työelämä erilaista aikaisemmin ei niin kauan aikaa sitten.
Toinen kirja oli Patricia Cornwellin uusin kirja “Scarpetta”. Näitä saman sarjan kirjoja on tullut luetuksi ainakin kymmenen vuosien varrella. Saattaa olla, että 1-2 on uusimmasta päästä on jäänyt lukematta.
Tämäkin kirja tuli luettua nopeasti loppuun. Verrattuna aikaisempiin Cornwelleihin, ei tässä mitään uutta ollut. Keskeinen kuvio näissä kirjoissa on seuraava:
– On tapahtunut murha tai kaksi, joita Scarpetta hälytetään tutkimaan.
– Tutkimukset edistyvät pikku hiljaa, tapahtuu uusia murhia.
– Corwellin lähipiirin suhteet ovat koetuksella (Marino, Lucy, Benton ja muut). Syyt vaihtelevat kirjasta toiseen.
– Loppuhuipennuksessa paljastuu, että kaikkein suurin pahis onkin koko tarinan ajan ollut ihan lähellä. Tässä tapauksessa örkki toimi poliisina.
– Ihan loppumetreillä Scarpetta joutuu psykopaatin vangiksi.
– Pelastuminen tapahtuu aivan viime tingassa. Pahis kuolee, jos ei kuole, ilmestyy seuraavassa kirjassa takaisin.
Sama kuvio hiukan varioiden esiintyy joka kirjassa.
Keskeinen elementti lomamatkailussa on luonnollisesti tutustuminen paikalliseen ruokakulttuuriin, joka tapahtui lähinnä iltaisin. Huolellisilla ravintolavalinnoilla tuli monta myönteistä kokemusta ja ideaa omaan ruoanlaittoon. Kertaakaan ei tullut sellaista oloa, että tämän olisin itse osannut tehdä paremmin. Ks. kreikkalainen keittiö. Havaitsin myös selvää yhtäläisyyttä kreikkalaisen paimentolaisruoan ja suomalaisen ruokakulttuurin välillä. Uunissa kypsennetty härkä sipulien kera maistui karjalanpaistilta.
Säät suosivat, samaan aikaan tietty Suomessakin oli hellettä. Ja heti kun tultiin takaisin kelit muuttuivat “suomalaisiksi”. Nyt muutama viikko töissä ja sitten lisää lomaa ja ohjelmassa Fin-5 Lohjalla.
Loman lopuksi kävin Uran maanantairasteilla Grantorpin maastossa juoksemassa A-radan. Pientä pummia tuli kolmella rastilla ja monta minuuttiahan siitä sitten yhteensä tuli. Hyvää oli se, että kun rasti ei löytynyt suoraan, hain vauhtia varmasta kohteesta ja etenin suoraan rastille. Eli ei tullut sellaista päätöntä pyörimistä kuin joskus.
Se on sitten Jukolan viesti viikonloppuna. Juoksujärjestysten viilaaminen on kuumimmillaan. Lamppuja lataillaan ja ostetaan. Huiput ovat käyneet leireilemässä harjoitusalueilla. Blogeissa spekuloidaan omaa kuntoa ja joukkueiden iskukykyä. Kattava Jukola-raportti tulossa tietty tähänkin blogiin noin viikon päästä.
Tämä on muuten tämän blogin sadas (100) postaus. Aikaa on kulunut alle vuosi.
Joitakin kuvia vielä lomareissulta:
