Toipumista solisluun murtumasta

Reilut neljä viikkoa sitten kaaduin pyörällä niin, että mursin solisluuni. Lue juttu tapahtumasta tästä. Tässä kirjoituksessa kerron, miten toipuminen sujuu ja miten liikunnalliset harrastukset jatkuvat. Päällimmäinen ajatus haaverista on, että selvisin pienillä vaurioilla. 

Solisluun murtuminen on yleinen pyörällä kaatumisessa sattuva vammatyyppi. Pyöräilijöiden ja triathlonistien kirjoituksia ja keskustelua teemasta löytyy verkosta paljon. Toinen harrastajien ryhmä, jolle asia on tuttu, on motocrossin harrastajat. Jutun lopussa on linkkejä muutamiin teemaa koskeviin artikkeleihin ja keskusteluun.

Ajan hengen mukaisesti etsin tietenkin onnettomuuden jälkeen ahkerasti tietoa verkosta. Verkkosivustoilta opiskelin asiaan liittyvät perusjutut. Opin relevantit englanninkieliset termit liittyen lääketieteeseen ja pyöräilykulttuuriin. Opin muun muassa, että otb-lyhenne tarkoittaa “Over the bars”, jolla tarkoitetaan ohjaustangon yli lentämistä.

Vuoden 2017 Tour de Francella Richie Portelle tapahtuneessa onnettomuudessa murtuu solisluu ja muutakin.

Vasemmassa solisluussa oli siis “distaalinen” murtuma. Tarkoittaa, että murtuma oli solisluun päässä. Mediaaliosa oli noussut noin 7 mm ylöspäin.

Aluksi olkapää oli kipeä. Käden liikuttelu aiheutti merkittävää kipua. Pidin kantosidettä käden stabiloimiseksi ja söin kipulääkkeitä. Nukkuminen oli vaikeaa, koska ainoa käytettävissä ollut asento oli selällään nukkuminen.

Pidin kantosidettä myös nukkuessa. Sängystä ylös pääseminen oli vaikeaa. En myöskään pystynyt sitomaan kengännauhoja itse. Opin myös, että paitaa päälle puettaessa kipeä käsi puetaan ensin.

Melkein leikkaukseen

Viikon kohdalle tapahtumasta oli sovittu kontrollikäynti, jossa otettiin myös uudet röntgenkuvat.

Kontrollikäynnillä tehty johtopäätös oli, että olkapää pitää leikata. Lääkäri ehdotti “koukkulevyn” laittamista olkapäähän. Odotettavissa olevat toipumisajat leikkauksesta olisivat pitkät ja kuten tunnettua, mikään leikkaus ei ole riskitön. Levy pitäisi myös poistaa uudella leikkauksella.


kantoside

Kävelyllä Tammisaaressa.

Koska oma tuntuma oli, että paraneminen etenee hyvin, eli kivut hellittävät, aloin mielessäni kyseenalaistaa leikkausta. Hakeuduin olkapäähän erikoistuneelle ortopedille päivänä, jolloin haaverista oli tapahtunut tasan kaksi viikkoa.

Lääkäri teki lyhyet testit olkapään toiminnasta ja myös uudet röntgenkuvat otettiin. Lisäksi tässä vaiheessa olkapäästä otettiin myös magneettikuvat, jotta nähtiin, onko kiertäjäkalvosimiin tullut vaurioita. Muita löydöksiä kuin normaalia ikääntymisen aiheuttamaa rispaantumista ei kiertäjäkalvosimissa havaittu.

Johtopäätöksenä käynnistä oli, että leikkausta ei tarvita ja käsi paranee hyvää vauhtia. Sovittiin kontrollikäynti kahden viikon päähän, eli päivään, jolloin tapahtumasta olisi neljä viikkoa.

Tässä välillä lomailin. Kesälomareissu suuntautui Kroatiaan. Leikkaus olisi asettanut lomareissun vaakalaudalle, mutta uusi konservatiivinen hoitolinja salli lomailun. Kuntoutin olkapäätä uimalla varovaisesti Adrianmeressä.

Kontrollikäynti

Neljän viikon kohdalla oli siis kontrollikäynti lääkärissä. Uusia röntgenkuvia ei otettu. Lääkäri testasi kättä ja totesi, että pientä “napsumista” kuuluu edelleen, mutta koska potilaan tuntemukset ovat hyvät, tilanne on hallinnassa.

Lääkäri kysyi, olenko ehtinyt katsoa Tour de Francea.

Johtopäätöksenä oli, että olkapään kanssa on otettava hissukseen vielä kuukauden verran. Pyöräily olisi sallittua, samoin juoksu. Hyvä niin, sillä olin aloittanut ne omin lupineni muutamaa päivää aikaisemmin. Uinti saisi vielä odottaa.

Liikkuminen

Liikunnan harrastajalle keskeinen kysymys haavereiden jälkeen on, miten harrastuksia pystyy jatkamaan.

Kuten eräässä verkkokirjoituksessa sanottiin, liikuntaa on haavereiden jälkeen tarpeen (jos mahdollista) jatkaa jossakin muodossa jo pelkästään mielialan hyvänä säilyttämisen vuoksi. Kuten eräässä blogissa sanottiin, “Kävele, että tunnet tekeväsi edes jotain.”

Pääasialliseksi liikuntamuodoksi tuli alussa kävely. Kävelin joka päivä noin tunnin ajan ja se oli ihan hauskaa, olihan kesä kauneimmillaan.

Juokseminen, uinti ja pyöräily olivat mahdottomia liikunnan harrastamisen muotoja viikoilla 1-3. Kokeilin kerran kuntopyörän polkemista salilla, se onnistui, mutta oli kesäkuumalla niin tylsää (vaikka katsoin Netflixistä The Good Wife-sarjaa samalla), että en tehnyt sitä toista kertaa.

Leikkauksen välttäminen piristi mielialaa. Tuntemukset olkapään alueella muuttuivat myös paremmiksi, joskin olotila vaihteli päivittäin. Jatkoin kävelylenkkejä ja olin osan päivästä ilman kantosidettä.

Noin neljän viikon kohdalla kokeilin pyöräilyä. Pyöräksi valitsin maantiepyörän, koska ajo-asento on triathlonpyörää pystympi ja asentoa ja otteita pystyy myös vaihtamaan.

Olin pyöräilyssä äärimmäisen varovainen, sillä pieni “lukkopoljinkaatuminenkin” olisi kipeälle olkapäälle nyt kohtalokasta.

Huomasin, että olkapää ei oireile lainkaan pyöräillessä. Jatkoin päivittäisiä reilun tunnin mittaiset pyörälenkkejä.

Kokeilin myös juoksua hiukan ja sekin tuntui lupaavalta. Lääkäriltä varmistetun luvan jälkeen juoksu tuli pysyvästi ohjelmaan.

Kun liikunta väheni, kuntokäyrä kääntyi tietenkin kävellessä laskuun. Pyöräilyn ja juoksun aloittaminen paransi tässä tilannetta.

Lopuksi

Asiointi terveydenhuollon asiakkaana antoi mielenkiintoista perspektiiviä ajankohtaiseen sote-kysymykseen. Päällimmäinen ajatus on, että kansalainen kyllä sai hyvää apua ja hoitoa.

Tietojen liikkumisessa sen sijaan olisi parantamisen varaa. Kanta-arkistosta asiaan liittyvät dokumentit löytyivät eri vaiheissaan hienosti. Tietojen liikkuminen eri hoitopaikkojen välillä ei kuitenkaan ollut lainkaan selvää.

Vakuutusfirma ei saanut omiin järjestelmiinsä kaikkia julkisen puolen tietoja. Asiakas/potilas copypastetti tietoja Kanta-arkistosta ja välitti niitä eteenpäin. Myöskään röntgen-kuvat eivät olleet kaikkien osapuolten käytössä.

Jokainen tapaus on erilainen, mutta omassa tapauksessani toipuminen oli nopeaa ja vamma pieni. Ensimmäinen viikko oli tukala, mutta jo toisen viikon kohdalla alkoi näkyä selviä merkkejä toipumisesta. Neljän viikon kohdalla tilanne oli jo todella hyvä ja liikuntaa oli mahdollisuus lisätä ja monipuolistaa.

Käden rauhoittaminen on hieman haasteellista. Lapsiperheen arjessa/lomaillessa tulee jatkuvasti eteen tilanteita, joissa kättä tarvitaan (ja nopeasti). Signaalit olkapäästä ovat selkeitä, jos tulee tehdyksi huonoja liikkeitä.

Tiivistäen omassa tapauksessani solisluun murtuman jälkeen:

  • kävelyä pari-kolme viikkoa
  • kuukauden päästä pyöräilyä ja juoksua
  • uintia myöhemmin, jos “mökkikoiraa” ei lasketa

Tässä siis mennään tällä hetkellä. Käsi ei vielä ole entisessä kunnossa. Suhtaudun kuitenkin asiaan optimistisesti. Toivon, että uiminen olisi mahdollista syksyn aikana. Huonoimmassa skenaariossa olkapää leikataan myöhemmin.

Linkkejä vastaaviin kirjoituksiin ja keskusteluihin.

Kampiapina-blogi

Keskustelua Beginner Triathelete.comissa

Keskustelua asiasta Triathlon Forumilla.

Kaksi laadukasta juttua Training Peaksin sivustolla: Juttu 1 / Juttu 2.

Motocrossin harrastajien keskustelua.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someoneShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kausi ohi

Kilpailukalenterin mukaan tänään piti kirjoittaa raporttia Kisko Triathlonista. Suunnitelmat kuitenkin romuttuivat tiistaina, kun kaaduin pyörällä ja mursin solisluuni. Tässä kirjoituksessa kirjoitan tapahtuneesta ja siitä, miten tarina nyt jatkuu.

Mitä tapahtui?

Minulla on ollut tapana kerran kesässä, ennen loman alkua, pyöräillä Karjaalta Helsinkiin. Tämä reissu oli edessä tämän viikon tiistaina.

Lähdin liikkeelle kello 5.45 ja ajattelin, että noin 80 km matka menee alle kolmessa tunnissa. Keli ja fiilis olivat hyviä. Tein mielessäni kausisuunnitelmia, mitä on edessä tänä vuonna ja mitä tekisin urheilun saralla ensi vuonna. Kirkkonummelle saavuttaessa keskinopeus oli alkumatkan osalta ollut noin 32 km/h.

reittiAamun reitti tapahtumapaikalle. 

Kurvasin Kirkkonummen keskustaan ja jatkoin Vanhaa rantatietä kohti Masalaa. Killinmäen kohdalla ajoin loivaa alamäkeä ja huomasin edessä olevassa risteuksessä korkean kiveyksen ja jarrutin vaistomaisesti. Pahaksi onneksi jarrutin liiaksi etujarrulla. Ehdin tajuta vain sen, että takapyörä nousee ilmaan ja kaadun. Vauhti oli varmaan noin 25 km/h. Seuraava mielikuva oli siitä, että makaan maassa ja sattuu.

risteysTapahtumapaikka risteys vanhassa kuvassa (Google Streetview)

Paikalla oli heti pari kolme pyöräilijää, jotka soittivat ambulanssin. Yksi autoilija pysähtyi kysymään, tarvitaanko apua. Toinen autoilija pysähtyi paikalle odottamaan ambulanssin saapumista. Oli hyvää tuuria, että paikalla oli niin nopeasti auttajia. Haaveri olisi voinut sattua hiljaisemmalla tieosuudella tai jopa kaukana maastossa maastopyörällä.

selfieHieman tyylitelty selfie tapahtumapaikalta.

Ambulanssi tuli ja nousin kyytiin. Mietittiin, mitä pyörälle tehdään, jätetäänkö se esimerkiksi lähellä olevaan päiväkotiin noutoa odottamaan. Päädyttiin kuitenkin siihen, että otetaan Felt mukaan ambulanssiin ja sairaalaan. Juttelin ensihoitajan kanssa pyörästä ja pyöräilystä matkalla sairaalaan.

ambulanssi

Hyvää palvelua kun pyöräkin pääsi kyytiin.

Sairaalassa ruhjeet putsattiin ja olkapää ja kasvot kuvattiin. Todettiin, että solisluu on murtunut ja kasvot vaativat tikkausta. Onnettomuudessa päässäni olleen Giro Air Attack-kypärän visiiri oli mennyt rikki ja viiltänyt syvän haavan poskipäähän. Mitä ilmeisimmin visiiri ei saisi mennä rikki tällaisissa tilanteissa. Tässäkin tapauksessa se olisi saattanut huonommalla tuurilla puhkaista silmän. Ajattelin raportoida asiasta maahantuojalle, mutta en ole vielä onnistunut selvittämään Giron maahantuojaa.

hospital

pyoraMiehen lisäksi pyörä merkattiin huolella sairaalassa. 

Pyörään ei tullut suuria kolhuja. Ketjut putosivat pois päältä ja takapyörä meni hieman vinoon. Sarviin tuli pieniä naarmuja. Mutta ei mitään kummempaa. Täytyy kuitenkin laittaa pyörä tarkistukseen ja huoltoon. Ja kypärä tietenkin vaihtoon.

Kausisuunnitelma romuksi

Sairaalassa luulin ensin, että olkapää on vain vähän muljahtanut. Elättelin ensin toivoa, että voisin osallistua lauantain Kisko Triathloniin. Kun kuulin solisluun murtumasta, mielessä häivähti ajatus, että se ehkä paranee ennen kolmen viikon päästä olevaa Joroisten kisaa tai että viimeistään ennen heinäkuun lopun Kasnäsin kisaa olen kunnossa. Kun todellisuus sitten peitti haaveet, tajusin, että en osallistu mihinkään kisoihin enää tällä kaudella.

Kisojen peruuntuminen ei kuitenkaan harmittanut kuin sen hetken, kun ajattelin asian läpi. Tajusin, että haaverissa olisi voinut käydä paljon pahemmin (henki pois, halvaantuminen tai näön menettäminen).

Mieleeni rakentui myös mielenkiintoinen ajatuspolku. Ajattelin, että olen jo ehtinyt osallistua kahteen kisaan (Tuusulanjärvi Triathlon ja Vantaa Triathlon). Näissä huomasin, että kisarutiinit sujuvat ja sain myös testattua “suorituskykyni” eri lajeissa. Samaa vauhtia olisin pystynyt suorittamaan myös muissa kisoissa tällä kaudella, mutta mitään suuria parannuksia en olisi pystynyt tällä kaudella tekemään. Ajattelin myös, että on aika sama, osallistunko kahteen vai viiteen kisaan kauden aikana. Tietty kisaelämämykset jäävät kokematta, mutta ehtiihän sitä ensi kaudella.

Kuntoutuminen

Näin huomio kiinnittyi paranemiseen, kuntoutumiseen ja myöhemmin treenin aloittamiseen. En tiedä, kuinka kauan solisluun paraneminen kestää. Lisäselvyyttä tullee ensi viikolla kun menen kontrollikäynnille.

Aloitin heti seuraavana päivänä kävelylenkit. Seuraavassa vaiheessa aion polkea kuntopyörää ja ehkä kokeilla crosstraineria. Sitten pystyn juoksemaan ja kohta ajamaan pyörällä. Uinti on suurin kysymysmerkki, miten olkapää alkaa toimia. Se ei varmaan tule olemaan ihan yksinkertaista ja itsestäänselvää.

Varmaan pystyn siis syksymmällä pyöräilemään ja juoksemaan. Uinti jäänee tuonnemmaksi. Katse kääntyy ensi kauteen ja siihen tähtäävään harjoitteluun. Ilmoittautuminen Lahden Ironman-kisaan on sisällä. Se on alkukauden päätavoite. Loppukaudelle on myös suunnitelmia, mutta niiden niiden paljastamisen aika ei ole vielä.

Hajatelmia

Olen kokenut tämän saman ennenkin. Monta vuotta sitten innostuin suunnistuksesta. Edessäni oli ensimmäinen suunnistuskausi. Nilkka muljahti ja nivelsiteet revähtivät kuntorasteilla keväällä. Kun tästä selvisin, hyppäsin uimarannalla matalaan veteen jalat edellä, jolloin sama nivelsidevammasta parantunut jalka revähti yliojennuksessa. Kausi ohi silloinkin.

En ole koskaan kaatunut pyörällä “kunnolla”, vaikka olen ajanut tuhansia kilometrejä. Pyöräilijän vaaratilanteita voivat aiheuttaa toiset osapuolet, tien huono kunto, ajovirheet tai pyörän rikkoontuminen. Tiestön kunto on vuosi vuodelta heikompi ainakin omalla pyöräilyalueellani. Ajattelin, että löysään tulevaisuudessa etujarrua huomattavasti niin, että se ei ota yhtä ärhäkästi kiinni.

Urheilutapaturmat ja -vammat ovat tietenkin #firstworldproblems-tyyppisiä. Monet ihmiset kamppailevat vakavampien sairauksien ja vammojen kanssa ja kaikki eivät pääse liikkumaan lainkaan. Kyse on silti merkittävästä omaan elämäntyyliin, olemiseen ja ajankäyttöön liittyvästä asiasta. Jos harrastat sukan kutomista tai pianon soittamista tai pelaat golfia intohimoisesti, on se iso juttu, jos harrastaminen ei ole vähään aikaan mahdollista.

Tilapäisesti “lyötynä” oli hieno huomata, kuinka eri ihmiset, tuntemattomat auttajat, terveydenhuollon ammattilaiset, lajin harrastajien yhteisö, kaverit, sukulaiset ja perhe pitivät huolta, tsemppasivat ja myötäelivät tilanteessa ja antoivat viisaita kommentteja. Tämän huomaaminen on ehkä isoin juttu koko tässä tapahtumassa.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someoneShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Vantaa Triathlon 2017

Kilpailukausi jatkuu tiiviinä niin, että kisoja on kahden viikon välein. Tuusulanjärvi Triathlonin jälkeen oli vuorossa Vantaa Triathlon. Tiiviillä kilpailukalenterilla on hyvä hakea kokemusta ja hioa kisarutiineja.


ennen kisaa
Tässä olen saapunut kilpailupaikalle, geelit on teipattu pyörään. 

Saavuin kilpailupaikalle noin 2 tuntia ennen starttia. Hain kisatarvikkeet ja virittelin tavaroita vaihtopaikalle. Juttelin vierustoverin kanssa, jolla oli edessä peräti ihan ensimmäinen startti.

Sen olen huomannut triathlon-kisoista, että vaihtopaikan vierustoveri on se kaveri, jonka kanssa todennäköisesti juttelet kisajärjestelyistä ja muusta ajankohtaisesta.

Sain varusteet kohdalleen ja lähdin rantaan. Katselin naisten uintiosuuden kulkua. Hahmotin lähtöpaikan, toiselle kierroksella lähtemispaikan ja rantaan nousun kohdan. Tähystelin tietenkin myös poijuja. Juttelin paikalla olleen uintivalmentajan kanssa.

Uinti

Ennen starttia porukat kävivät verryttelemässä ja totuttelemassa veteen sivummalla. Vesi oli lämmintä. Suunniteltiin, millä tyylillä kannattaa hypätä lauturilta toiselle kierrokselle. Pelkona useimmilla oli lasien pudottaminen. “Pommi” oli suosittu tyylilaji.

Lähdön hetki koitti. Järjestäjien edustaja kertoi rentoon tyyliin järjestelyistä ja lähdön kulusta. Lähtö tapahtui vedestä. Lähtijät ryhmittyivät melko leveään rintamaan ja tilaa oli mukavasti lähdön tapahduttua. Uitiin kohti poijua. Tilaa oli hyvin, silloin tällöin tuli pientä kosketusta.

Poijulla oli ahtaampaa. Olin ihan sisäkurvissa kiinni poijussa ja kosketusta tuli joka puolelta. Pääsin kuitenkin hyvin kiertämään. Takasuoralla oli taas väljempää. Uinti kulki hyvin. Pyrin pitämään suorituksen rentona ja keskityin hengittämään laadukkaasti.

Seuraavat poijut edessä, jälleen sisäkurvi ja ruuhkaa ja lyhyt suora kohti toiselle kierrokselle lähtöpaikkaa. Uintia, ylös vedestä ja uudelle kierrokselle.

Toisella kierroksella oli hieman väljempää, poijulla taas vähän ruuhkaa. Rytmi sekosi porukassa hieman ja jouduin rauhoittumaan sekä hengittämään syvään, jotta pääsin taas rytmiin.

Takasuoralla uin ehkä hieman oikealle sivuun, en kuitenkaan paljoa. Korjasin linjan suoraan kohti poijua.

Sitten olikin uinti jo loppusuoralla ja noustiin vedestä. Kuulin jonkun huutavan, “29 minuuttia”. Tiesin, että nyt meni hyvin. Ennen kesää olin ajatellut, että 30 minuutin alitus 1500 metrillä on hyvä suoritus ja tämän kesän tavoite. Mahdollisesti takasuoran uiminen suorempaan olisi parantanut vielä hieman uintiaikaa.

T1

Juostiin ylämäkeen vaihtopaikalle. Nyt olin hionut vaihtopaikan prosessia hieman ammattimaisemmiksi niin, että jätin sukat pyöräilystä pois, enkä käyttänyt myöskään hanskoja pyöräilyssä.

Vaihto meni tosi hyvin. Kypärä päähän, kengät jalkaan, numerolappu kiinni ja menoksi. (Seuraavassa vaiheessa kiinnitän kengät valmiksi polkimiin, mutta tämän aika ei ole vielä).

Pyöräily

Pyöräilyssä kierrettiin rata neljä kertaa. Ranan ensimmäinen puolisko oli vauhdikkaampi. Laskettelin ensimmäiselle kääntöpaikalle ja katselin keskaria kellosta, näytti 35 km/h. Ajattelin, että nyt mennään kovaa.

No, toinen puoli oli vastaavasti hitaampi ja keskari tasoittui kierroksen umpeutuessa noin 30 km/tunnissa vauhtiin. Söin pyöräilyn aikana yhden energiapatukan ja kaksi geeliä suunnitelman mukaan.

Pyöräily sujui hyvin, jonkin verran tapahtui ohituksia niin, että ohitin tai tulin ohitetuksi. Letkassa ajamista en erityisesti huomannut, ehkä jonkinlaisia ryhmiä oli toisinaan kasassa.

Pyöräilyssä epävarmuustekijänä on se, että tällä kokemuksella en ihan tiedä, mikä on vauhti, jolla uskallan suorittaa pyöräilyn juoksun kärsimättä. Joka tapauksessa tuli selväksi, että pyöräilyssä vauhtini on sellainen, että putoan tulosluettelossa alaspäin.

T2

Neljännen kierroksen jälkeen urakka tuli täyteen ja kurvasin vaihtopaikalle. Nousin pyörän selästä ja klonksuttelin pyöräilykengillä vaihtoon. Samalla ajattelin, että klossien kanssa juostessa on kyllä suuri vaara muljauttaa nilkkansa.

Tämäkin vaihto meni oikein hyvin. Pyörä telineeseen, kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu

Juoksu vähän arvelutti etukäteen. Reitillä oli jonkin verran mäkiä, mutta lopulta rataprofiili ei ollut kovinkaan raskas. Yritin pitää kohtalaista vauhtia yllä.

Juoksu sujui lopulta ihan ok. Yleisö kannusti ja vantaalaisten sunnuntaipäivällisten tuoksut leijuivat keittiöstä juoksubaanalle asuintaloja ohittaessa.

Lopussa edessäni juoksi sinisessä Sailfish-paidassa juoksija, jota seurasin kolmisen kilometriä. Puoli kilometriä ennen maalia kiihdytin ohi, eikä kaveri pystynyt vastaamaan. Tulin maaliin, josta alla oleva kuva.

maaliin

Virallinen loppusuorakuva. 

Pienten palautusjuomien ja syömisten jälkeen oli aika koota tavarat ja lähteä kotia kohti. Toki pieni reflektointi vaihtopaikalla kilpakumppaneiden kanssa, sekä kuvan ottaminen, olivat paikallaan.

kisan_jalkeen

Mitaliposeeraus kilpailun jälkeen. 

Lopuksi

Kisa meni kyllä hyvin. Rutiinit sujuivat paremmin kuin kauden ensimmäisessä kisassa. Uinti sujui oikein hyvin ja ruuhkassa uimisessa pääsi hyvin kisatunnelmaan.

Pyöräilyssä vauhtia pitäisi saada hiukan lisää ja samaa voi sanoa juoksusta. Sujuvat kisat kunnon mukaisilla tuloksilla täyttävät kuitenkin tavoitteet täydellisesti. Parin viikon päästä sitten Kiskoon.

Avainluvut:

  • Uinti: 29.07
  • T1: 3.52
  • Pyöräily: 1.15
  • Juoksu:  54.22
  • T2: 2.15
  • Yhteensä: 2.45.
Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someoneShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Tuusulanjärvi Triathlon 2017

Syksyn ja talven treenikauden jälkeen 4.6. oli aika siirtyä tositoimiin. Kilpailukalenterissa oli Järvenpään Pyöräilijöiden järjestämä Tuusulanjärvi Triathlon 2017.

Merkillepantavaa tässä kaudessa on se, että en ole osallistunut yhteenkään suunnistuskilpailuun tänä vuonna, vaan “tähdännyt” nimenomaan tähän triathlon-kauden avaukseen.

Kyseessä oli myös “uran” ensimmäinen varsinainen triathlon-kisa. Viime vuonnahan toteutin lähinnä lajin kokeilun.

kuva1Pyörä valmiina kisapaikalle siirtymiseen.

Ennakkoasetelmissa tapahtumaan liittyi yllättävääkin dramatiikkaa. Säätilan kylmenemisen vuoksi Tuusulanjärven lämpötila kääntyi nimittäin laskuun. Järven lämpötilaa seurattiin sosiaalisessa mediassa kuin pörssikursseja.

kuva2Pakollinen, ei niin onnistunut selfie.

kuva3

Pyörä valmiina vaihtopaikalla.

kuva4Juoksureitti kulki tämän kaaren alta.

Olosuhteiden osalta jännitystä riitti, sillä vasta kisapäivän aamuna kello 9 pystyttiin ilmoittamaan, että kilpailussa uidaan, tosin lyhennetty matka. Itselläni oli jo lauantaina hytinä, että todennäköisesti uinti toteutuu.

Uinti

Uintisuoritukseen liittyen eniten huolestutti se, salpautuuko hengitys samalla tavalla kuin syksyn triathlon-kokeilussa Kisakeskuksessa.

Valmistauduin tilanteeseen totuttelemalla veteen ennen starttia. (Vesi tuntui kylmältä, mutta ei mahdottoman kylmältä.) Toisaalta vannotin itselleni, että otan startin rauhallisesti.

kuva5Näkymä toiselle ratapoijulle ennen startteja kuvattuna.

Startti sujui hyvin. Lähdin liikkeelle melkein takarivistä ja huomasin pian, että hengitys kulkee. Hengityksessä kuitenkin huomasi veden kylmyyden. Ajattelin, että säilytän suorituksessa rauhallisuuden, eli en lähde repimään täysillä.

Ympärillä oli mukavasti porukkaa, mutta ihan hirveää ruuhkaa ei ollut. Jonkin verran tuli kosketusta ja jouduin etsimään vapaata baanaa. Pystyin suunnistamaan hyvin kurkkimalla poijua aika ajoin ja katsomalla missä muut uivat. Tilanne oli hyvin hallinnassa, lasitkaan eivät huurtuneet kylmässä vedessä.

Ensimmäinen kierros tuli täyteen, nousin rannalle ja uudelle kierrokselle. Uinti sujui edelleen hyvin. Lisäsin vauhtia ja ohittelin muita. Koko ajan oli muita kilpailijoita ympärillä, mutta poijuillakaan ei ollut isoa ruuhkaa. Tuli tunne, että uinti sujuu hyvin (ja se loppuu kohta).

Tulin rantaan ja nousin ylös. Otin lasit ja uimalakin päästä ja aloin juosta vaihtopaikalle. Ennakolta olin miettinyt, että asvaltilla juoksu kylmillä jaloilla ei varmastikaan tuntuisi hyvältä. Mutta tositoimissa en huomannut mitään erityistä.

Vaihdossa märkäpuku lähti hyvin päältä, mutta varusteiden kanssa oli muuten pientä säätämistä. Tuntui siltä, että olin hidas vaihdossa ja porukkaa lappoi ohitseni pyöräilyosuudelle.

Pyöräily

Talutin pyörän paikkaan, josta pyöräilyn sai aloittaa. Pyöräilyssä ei tapahtunut mitään erikoisia sattumuksia. Reitti oli nopea ja mukava ajaa. Koko ajan oli muita pyöräilijöitä lähellä ja tapahtui ohituksia. Reitin varrella olleet toimitsijat kannustivat aina kun kilpailijat ajoivat ohi.

Peesaustilanteita en huomannut. Itse ohittelin jonkin verran ja toisaalta kärkikilpailijoita (pyöristä ja vauhdista päätellen) suhahteli ohi. Nautin juomaa ja geeliä suunnitellulla tavalla, mutta yritin välttää liiallista tankkaamista, jotta ei tulisi vaikeuksia juoksuosuudella.

Vauhdin pidin kohtuullisena, eli en runtannut viimeiseen saakka, jotta energiaa jäisi myös juoksuun. Keskinopeus oli 30 km/h, johon olin tyytyväinen.

Toinen vaihto meni mutkattomammin. Tosin tuikkasin vaihtoalueella väärään väliin ja jouduin palaamaan. Tästä lähtien pitää varmistaa etukäteen pyörän paikka tarkasti.

Juoksu

Juoksu lähti kulkemaan hyvin. Pystyin pitämään noin 5 min/km vauhtia. Reitti oli nopea, isoja mäkiä ei ollut. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Reitti kulki kilpailukeskuksen läpi, joten yleisön kannustuksesta oli mahdollisuus saada lisäpotkua useaan otteeseen. Kerran olin juoksemassa harhaan sokkeloisella alueella, mutta järjestäjän huuto palautti minut oikealle reitille.

Toisella kierroksella vauhti hidastui hivenen ja pienimuotoinen tuska hiipi suoritukseen. Pystyin kuitenkin ylläpitämään kohtuullista vauhtia. Ohittelinkin muutamia kilpailijoita.

Loppusuoralla kaksi kilpailijaa meni ohi, vastasin haasteeseen ja saimme aikaan pienimuotoisen loppusuorataistelun, jonka kuuluttajakin huomioi.

Yhteenveto

Luvut suorituksesta näyttävät tältä:

  • Uinti (800 m): 15.35
  • Pyöräily: 1.12 (keskinopeus 30 km/h)
  • Juoksu: 52 min
  • Kokonaisaika 2.26.50

Olin tyytyväinen suoritukseen, se oli kunnon mukainen. Suoritukset eivät ole vertailukelpoisia erilaisen maaston vuoksi, mutta triathlon-kokeilussani aika oli 3.15 (uitiin 1500 m). Erilaisen uintimatkan “tasoittaen” voi sanoa, että tulos oli puoli tuntia parempi, mutta tosin kokeilussa maasto oli huomattavasti raskaaampi juoksussa ja pyöräilyssä.

Erityisen tyytyväinen olin uintiin. Tuntui siltä, että pysyin hyvin porukan keskivaiheilla mukana. Valitettavasti uintiosuuden väliaika ei kirjautunut (en ehkä kulkenut anturin päältä), mutta kellon perusteella olisin ollut jopa 10 sakissa H40-sarjassa.

Juuri uintiin olen panostanut viime syksyn jälkeen. Harjoituspäiväkirjan mukaan olen harjoitellut uintia viime syksyn jälkeen 90 kertaa. Lisäksi olen saanut palautetta ja harjoitteluvinkkejä pariltakin asiantuntijalta. Kiitokset valmentajille!

Pyöräilyssä ja juoksussa olisi parantamisen varaa, toivottavasti kesäharjoittelu lisää vauhtia jonkin verran loppukauden kisoihin.

Erityisesti T1:sestä on mahdollista nipistää hieman aikaa miettimällä prosesseja nopeammiksi.

Kisa oli erittäin hieno kilpailukauden avaus. Kisat oli erittäin hyvin järjestetty. Viestintä oli erinomaista ja järjestäjät selvisivät hienosti myös luonnonolosuhteiden muuttumisesta aiheutuneista haasteista.

Kisasivut tuloksineen ja kuvineen ovat täällä. Kuvat ovat hienoja, valitettavasti kuvaaja ei osunut omalle kohdalleni.

Seuraava startti sitten Vantaalla parin viikon päästä!

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someoneShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kirjallisuutta triathlonisteille ja uimareille

FullSizeRender

Verkko on täynnä eri urheilulajeihin liittyvää materiaalia (blogeja, videoita, lehtiä jne.). Onko nykymaailmassa sijaa eri urheilulajeja käsitteleville kirjoille? Seuraavassa asiaan syvennytään yhden erittäin tuoreen ja toisen melko uuden urheilukirjan kautta.

Sinustako triathlonisti?

Kirjan kappaleet käsittelevät lajin taustaa ja historiaa, lähtökohtia triathlonin harrastamiseen, varusteasioita, harjoittelua, tekniikkaa, voimaa, ravintoa, palautumista ja kilpailemista. Lapsille ja nuorille on oma tekstinsä ja kirjan lopussa kuvataan vielä muutamia harjoitusohjelmia.

Kirjan peruslähtökohta on, että triathlon on monipuolinen laji, jota kuka tahansa voi harrastaa omalla tasollaan. Samalla jokainen löytää lajin parista itselleen sopivan haasteen joko asettamalla tiukan kilpailullisia tai enemmän omaan kehittymiseen liittyviä tavoitteita.

Kirja pyrkii madaltamaan kynnystä lajin aloittamiseen. Tämä on tarpeen, sillä lajiin liittyy esimerkiksi avovesiuintiin tai täysmatkan pitkään suoritukseen liittyviä pelkoja. Myös varusteisiin liittyvä hifistely saattaa epäilyttää.

Kaikki nämä ennakkokäsitykset puretaan kirjassa huolella. Kaikki oppivat uimaan, matkoja on eri pituisia ja jo kohtuuhintaisilla tai lainatuilla varusteilla pääsee aloittamaan harrastamisen.

Hyvä esimerkki kirjan asenteesta on tämä lainaus:

“Kun osallistut triathlonkilpailuun, ole ansaitusti ylpeä omista suorituksistasi, riippumatta millä tasolla kilpailet” (Sinustako triathlonisti?, s. 26).

Triathlonharrastajia kuvaavia ominaisuuksia kirjan mukaan ovat:

  • pitkäjänteisyys
  • motivoituneisuus
  • tavoitteellisuus
  • sisukkuus
  • päämäärätietoisuus
  • sosiaalisuus
  • myönteinen hulluus

Kirjassa käydään läpi uintiin, pyöräilyyn ja juoksemiseen liittyvää harjoittelua sekä kilpailun eri vaiheita. Kunkin lajin osalta kerrotaan tekniikkavinkkejä ja harjoittelun periaatteita.

“Käden rikkoessa veden pinnan, tunne on kuin se työnnettäisiin postiluukusta sisään.” (Sinustako triathlonisti?, s. 72).

Avovesiuintiin liittyvät nyanssit saavat oman osansa tekstistä. Kilpailun vaiheista käsitellyksi tulevat lähtö, vaihdot ja yksityiskohtana esimerkiksi pyöräilyn peesikiellon käytännön merkitys.

Käsitellyksi tulevat myös harjoittelun rytmittäminen vuoden kulkuun. Esillä on myös ajanhallinta niin, että harjoitteluun liittyy aikaa elämän muiden osa-alueiden lomassa.

Hyvää on myös se, että kirjassa otetaan kantaa siihen, minkälainen harjoittelu keskimäärin riittää kilpailusuorituksiin eri matkoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkan kilpailun (1.9 km uinti, 90 km pyöräily, puolimaraton) arvioidaan sujuvan noin vuoden harjoittelulla, harjoittelumäärän ollesssa 4-8 tuntia viikossa.

Kirja on helppolukuinen. Tekstin määrä ei ole suuri ja esitystapa on ytimekäs. Informaatio tiivistetään faktalaatikoihin ja listoihin. Kirjassa on runsaasti urheilullisia ja vauhdikkaita kuvia, jotka lähes kampeavat lukijan sohvalta lenkille tai muihin treeneihin.

Kirja on ehdottoman hyvä triathlonin harrastamisen aloittamista harkitsevalle. Vähän aikaa lajia harrastanutkin lukee omaa harrastustaan monipuolisesti käsittelevän kirjan todennäköisesti mielellään.

Uimarin treenikirja

Tämän kovakantisen kirjan takakannessa sanotaan, että “Uimarin treenikirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka kokoaa yksiin kansiin kaiken uintiharjoittelusta.” Paljon sanottu, mutta kirjaan tutustuminen osoittaa, että katetta lupaukselle löytyy.

Kirjassa käsitellään uinnin aloittamista ja vesipelon voittamista, eri uintitekniikoita, harjoittelua, kilpailemista, välineitä ja varusteita, ravintoa, terveyttä ja lihashuoltoa.

Lähtökohtana on vesipelon voittaminen, sitten edetään perusteisiin, eli vesituntumaan ja vartalon asentoon. Näihin liittyen esitellään perusharjoitteita.

Eri uintityylit käydään läpi laajojen kuvasarjojen kera. Lopuksi esitetään eri tyylien keskeisimmät ongelmat (esimerkiksi vapaauinnissa jalkojen vajoaminen) ja keinot, millä pulmat korjataan.

Aktiiviuimarin harjoittelua käsittelevässä luvussa käsitellään harjoittelun jaksottamista ja yksittäisten harjoitusten rakennetta. Esitellyksi tukevat uinnin viisi harjoitusaluetta, erilaiset testit sekä joukko tekniikkaharjoituksia (drillejä).

Master-uintia käsittelevässä kappaleessa alleviivataan sitä, että uinti sopii kaikenikäisille, myös vanhemmille liikkujille. Ikäkausinäkökulmaa tuovat myös vinkit uintia harrastavien lasten ja nuorten vanhemmille.

“Ikääntyväkin voi kehittyä ja tehdä erinomaisia tuloksia.” (Uimarin treenikirja, s. 71).

Mielen hallintaa ja harjoittamista käsittelevässä kappaleessa todetaan, että “uintitaitojen oppiminen ja kehittäminen edellyttävät sitä, että ajatuksesi eli mielesi ovat mukana harjoittelussa.” (mt., 108). Kappaleessa annetaan vinkkejä mielikuvaharjoitteluun ja erilaisia konkreettisia harjoitteita.

Mielenkiintoinen lyhyt kappale on myös kappale “meditatiivinen uinti”. Siinä todetaan, että nimenomaan uinti voi olla hyvä keino ottaa etäisyyttä ja irtiottoa nykymaailman ärsyketulvasta. Uimarilla on mahdollisuus päästä jopa flow-tilaan.

Terveyttä käsittelevässä kappaleessa selviää muun muassa, että olkapäävaivat ovat uimareilla melko yleisiä. Näissä ja muissa vaivoissa hyvää ennaltaehkäisyä on oikea tekniikka. Uimaria saattaa vaivata myös “uimarin korva”, joka liittyy korvien jatkuvaan kastumiseen.

Lihashuoltoa koskeva jakso on laaja ja siinä esitellään koko joukko erilaisia ryhtiä ja liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ryhtiin kiinnitetään paljon huomiota. Istuminen vaikuttaa ryhtiin kielteisesti. Niinpä yksi ohje on, että “..ota tavaksi se että et enää nojaa tuolien selkämyksiin” (mt. 158).

Triathlonista ja avovesiuinnista on kirjassa oma jaksonsa. Avovesiuinnissa korostetaan tekniikkavinkkien ohella turvallisuutta (esimerkiksi uimaripoijun käyttämistä).

Kappaleiden lomassa on lyhyitä mielenkiintoisia henkilötarinoita. Tarinoissa esiintyviä henkilöitä ovat muun muassa Hanna-Maria Seppälä, Sebastian Dannberg ja Liisa Lilja.

Kirjan kuvat ansaitsevat erityismaininnan (kuvat Sebastian Dannberg ja Teemu Ojapelto), sillä ne ovat erityisen hienoja. Fiilistelykuvien (veden alta ja päältä otettujen) ohella kuvia käytetään kun uintityylejä sekä voimaharjoittelun ja lihashuollon liikesarjoja käsitellään laajoina kuvasarjoina.

Kaiken kaikkiaan tämä laadukas, monipuolinen ja innostava kirja tuntuu kirkkaastikin lunastavan ne odotukset, joihin yllä viitattiin.

Lopuksi

Vaikka tosiaan erilaisia materiaaleja on nykypäivänä saatavissa runsaasti, hyvillä kirjoilla voidaan sanoa olevansa paikkansa. Tässä esillä olleisiin lajeihin voi tulla sisään minkä ikäisenä tahansa, joten erilaisia potentiaalisia tiedon tarvitsijoita on runsaasti.

Toiset hakevat tiedon mielellään verkosta ja toiset kirjoista. Esitellyt kirjat ovat erinomaisia perusteoksia. Ne sopivat myös loistavasti kirjastoihin siihen hyllyyn, jossa on eri urheilulajeja esitteleviä kirjoja.

Tiina Boman, Antti Hagqvist ja Kalle Kotiranta: Sinustako triathlonisti? Triathlonharjoittelun perusteet. Fitra. 2016. 

Noora Valkonen ja Matti Rajakylä: Uimarin treenikirja. Fitra. 2017.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someoneShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn