{"id":3359,"date":"2016-11-05T16:53:55","date_gmt":"2016-11-05T14:53:55","guid":{"rendered":"http:\/\/www.blogi.pauliforma.fi\/wordpress\/?p=3359"},"modified":"2016-11-05T21:00:07","modified_gmt":"2016-11-05T19:00:07","slug":"raatojuoksu-2016","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.blogi.pauliforma.fi\/wordpress\/raatojuoksu-2016\/","title":{"rendered":"Raatojuoksu 2016"},"content":{"rendered":"

T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli Sibbo-Vargarna<\/strong> seuran j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 Raatojuoksu<\/strong>, josta on muodostunut monelle suunnistajalle kauden viimeinen kisa. Raatojuoksun perusprinsiipit ovat yhteisl\u00e4ht\u00f6 ja syksyinen keli. Suunnistajia on tapahtumassa viime vuosina ollut noin tuhat.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna keli\u00e4 voisi kyll\u00e4 luonnehtia pikemminkin talviseksi. Lunta oli maassa muutama sentti ja pakkasta oli auton mittarin mukaan 4 astetta.<\/p>\n

Hyv\u00e4 valinta asuksi suorituksen ajaksi oli semipro- tai pro-tason suunnistajille urheilukerrasto, trikoot ja seurapaita. Enemm\u00e4n kuntoilupohjalta liikkeell\u00e4 olleet suunnistajat olivat verhoutuneet tuulipukuun.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6\u00f6n oli todella pitk\u00e4 matka, 3600 m. Eli varsin hyv\u00e4 l\u00e4mmittely tuli l\u00e4ht\u00f6\u00f6n siirtymisest\u00e4 automaattisesti.\u00a0Pitk\u00e4n matkan ja\/tai osallistujien velttoilun takia l\u00e4ht\u00f6 viiv\u00e4styi ainakin 10 minuuttia. L\u00e4hd\u00f6n rutiineissa t\u00f6rm\u00e4sin suunnistusblogistikollega\u00a0Jormaan.<\/strong><\/p>\n

Suoritus l\u00e4hti hyvin k\u00e4yntiin, eli ykk\u00f6nen ilmoittautui suoraan, samoin kakkonen ja hieman vaikeampi kolmonen. Kolmoselle menness\u00e4ni vastaan tuli eritt\u00e4in kovakuntoinen Sami.<\/b>\u00a0Nelosen j\u00e4lkeen tultiinkin jo ensimm\u00e4isen kerran keskusrastille. Tarjolla oli juomaa ja “pikkupurtavaa”, mutta j\u00e4tin tarjoilut ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla v\u00e4liin.<\/p>\n

\"kuva10\"<\/a><\/p>\n

Perhoslenkeill\u00e4 on syyt\u00e4 olla tarkkana. Olinkin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ysille, kun piti l\u00e4hte\u00e4 kuutoselle. Huomasin kuitenkin onneksi ajoissa.<\/p>\n

Kuutosella huomasin, ett\u00e4 kompassiin oli ilmestynyt kupla. Se ei silti n\u00e4ytt\u00e4nyt hirve\u00e4sti kompassin toimintaa haittaavan. Ensimm\u00e4inen perhoslenkki meni hyvin.<\/p>\n

Seuraavalla lenkill\u00e4 ilmeni hieman ongelmia, oltiin aika haastavassa maastossa eli kuvassakin esiintyv\u00e4n ysi-rastin kohdalla. Noin tusina suunnistajaa ihmetteli “kartta lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n”, miss\u00e4 rasti mahtaa olla. Pienen ihmettelyn ja hermostuneen s\u00e4nt\u00e4ilyn j\u00e4lkeen rasti l\u00f6ytyi.<\/p>\n

Kympille mentiin letkassa, mutta yll\u00e4tt\u00e4en rasti ei ollutkaan kaikille sama. Itselleni rasti oli oikea. J\u00e4tin v\u00e4\u00e4r\u00e4lle rastille tulleiden \u00e4rr\u00e4p\u00e4\u00e4t taakseni ja jatkoin eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Pienen lumipeitteen saaneille avokallioille muodostui tietenkin polkuja. Niist\u00e4 oli apua, joskin polkuja oli runsaasti.<\/p>\n

J\u00e4tin keskusrastin viimeisen kerran. Pitk\u00e4 v\u00e4li vei kohti kartanvaihtoa. En muista, ett\u00e4 Raatojuoksussa olisi koskaan aikaisemmin ollut kartanvaihtoa. Toinen kartta oli painettu samalle karttalehdelle ensimm\u00e4isen kanssa.<\/p>\n

Kartanvaihdon j\u00e4lkeen oltiin aikaisempaa urbaanimmassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Oli pururataa ja asutusta. Oli my\u00f6s “penkkaa”, ja yl\u00e4m\u00e4et puristivat suunnistajista viimeisetkin mehut pois.<\/p>\n

Loppuvaiheessa jalkapohjat olivat aika kankeina kylm\u00e4ss\u00e4 lumessa juoksemisesta. Olin varustautunut paksummilla sukilla, en t\u00e4ll\u00e4 kertaa neopreenisukilla (koska en illalla l\u00f6yt\u00e4nyt kuin toisen).<\/p>\n

Viimeiset rastit olivat helppoja ja lopuksi juostiin vain kuulutuksen suuntaan.<\/p>\n

\"kuva9\"<\/a>