Kisapaikka oli siis Yl\u00e4ne (nyky\u00e4\u00e4n P\u00f6yty\u00e4). Kilpailukeskus oli Kalikan leirint\u00e4alueella Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla. On muuten iso j\u00e4rvi t\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvi. Olin siell\u00e4 vastarannalla muutama viikko sitten Eurassa suunnistamassa ja nyt oltiin siis toisella puolella.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa maali ei ollut kilpailukeskuksessa, jotta suunnistajien ei tarvinnut ylitt\u00e4\u00e4 vilkasliikenteist\u00e4 tiet\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4 ratkaisu ja j\u00e4rjestelyt toimivat hyvin. Tosin loppusuoralla oli niukanlaisesti porukkaa.<\/p>\n Oli kuuma! Tankkailin nestett\u00e4 koko ajan ja mieless\u00e4 oli viime vuoden rastip\u00e4ivien jonkinlainen kuivahtaminen kun juomahuollossa oli hivenen toivomisen varaa.<\/p>\n Keskimatka<\/strong><\/p>\n Saatettuani lapsia omiin l\u00e4ht\u00f6ihins\u00e4 p\u00e4\u00e4sin itse tositoimiin. Strategiana oli taas kerran menn\u00e4 mahdollisimman tarkasti. Niin, ett\u00e4 koko ajan tiet\u00e4isin miss\u00e4 ollaan menossa. Toinen prinsiippi oli pit\u00e4\u00e4 suunnasta kiinni koko ajan.<\/p>\n Homma toimi erinomaisesti. Suunnistus oli “edess\u00e4” ja tulin omille, oikeille rasteille suoraan. Kaikki toimi kuin unelma rastille nro. 10 saakka, jossa tein sen pakollisen, joka kisaan v\u00e4kisinkin tulevan virheen.<\/p>\n Kymppiv\u00e4lill\u00e4 vastaan tuli seurakaveri, joka oli j\u00e4tt\u00e4nyt ysin v\u00e4liin. “Harmitteli” t\u00e4t\u00e4 siin\u00e4 menness\u00e4\u00e4n ja ilmeisesti se sotki omia pasmojani sen verran, ett\u00e4 viimeinen kallio ennen rastia oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja huomasin, ett\u00e4 en tarkasti tiennyt, mill\u00e4 kalliolla olin. Siin\u00e4 sitten pient\u00e4 py\u00f6rimist\u00e4 ja lopulta rastille muun liikenteen hivenen auttamana.<\/p>\n Loppu meni taas oikein hyvin, joskin olin aika v\u00e4synyt. Ajatukset juoksivat v\u00e4kisinkin seuraavan p\u00e4iv\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n ja raskaampaan hellekisaan.<\/p>\n Keskimatka oli siis suurelta osin varsin onnistunutta toteutusta, ik\u00e4v\u00e4 herpaantuminen tuli yhdell\u00e4 rastilla. Muuten suoritus olisi ollut kenties kaikkien aikojen eheint\u00e4 suunnistusta. Eik\u00e4 se liikkuminenkaan ihan tolkuttoman huonoa ollut.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tankkailin j\u00e4\u00e4tel\u00f6ll\u00e4, vissyll\u00e4, Gainomaksilla, riisill\u00e4 ja sen sellaisella. Lis\u00e4ksi k\u00e4vin parisen kertaa uimassa. Saunomisessa ei ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 nestetasapainon kannalta, mutta en pystynyt vastustamaan kiusausta kes\u00e4st\u00e4 nauttimisesta.<\/p>\n Pitk\u00e4 matka<\/strong><\/p>\n Pitk\u00e4n matkan alla pitk\u00e4lti samat kuviot kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Lapsia vein l\u00e4ht\u00f6\u00f6n ja yhden maaliintulon ehdin n\u00e4hd\u00e4 itse.<\/p>\n Siin\u00e4 odotellessa juttelin OK Raseborgin suunnistajan kanssa ja oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 seurata kuulutuksia toisen pojan ollessa mukana oman sarjansa k\u00e4rkikamppailussa. Kilpailija yksi toisensa j\u00e4lkeen menetti mahdollisuutensa murtautua ter\u00e4vimp\u00e4\u00e4n k\u00e4rkeen. N\u00e4in perheeseen tuli kakkossija, joka voidaan lukea perheen parhaimpiin urheilusaavutuksiin moneen vuoteen.<\/p>\n Pojan kanssa tankkasimme vett\u00e4, samalla hanalla oli maajoukkuesuunnistaja Tuomo M\u00e4kel\u00e4<\/strong>. Toinen paikalla ollut huippu oli naisten p\u00e4\u00e4sarjassa juossut Saila Kinni<\/strong>.<\/p>\n Sitten olikin oma vuoro. Heti alkuun oli teht\u00e4v\u00e4 valinta suoraan tai tien kautta. L\u00e4hdin tielle, eik\u00e4 se varmaan ihan huono valinta ollut. Alussa oli vett\u00e4 tarjolla l\u00e4hes joka tienhaarassa ja otin sit\u00e4 mukillisen aina kun tarjottiin. Ykk\u00f6nen l\u00f6ytyi suoraan.<\/p>\n Kakkonen oli v\u00e4h\u00e4n paha, mutta pienell\u00e4 korjausliikkeell\u00e4 p\u00e4\u00e4sin leimaamaan.<\/p>\n Kolmoselle oli tarjolla hieno kumpareiden sarja, jota seuraamalla p\u00e4\u00e4sin l\u00e4helle rastia ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 py\u00f6rittelem\u00e4ll\u00e4 lippu n\u00e4kyi.<\/p>\n Neloselle oli lyhyt helppo v\u00e4li ja vitoselle iso jyrkk\u00e4 m\u00e4en nyppyl\u00e4 ohjasi suoraan. Vitosella oli yll\u00e4tt\u00e4en juomaa tarjolla ja kippasin taas mukillisen kurkkuun.<\/p>\n Suunta kohti kuutosta, m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle. Ennen m\u00e4ke\u00e4 oli alavaa tasaista j\u00e4k\u00e4likk\u00f6\u00e4, jossa n\u00e4kyvyys oli todella hyv\u00e4. Tuli mieleen, ett\u00e4 harvinaisen hieno maastonkohta. K\u00e4ytt\u00e4isin jopa sanaa kaunis.<\/p>\n Kaksi rastia helposti t\u00e4lt\u00e4 m\u00e4elt\u00e4 ja sitten kasille. Kasilla yhytin keltapaitaisen suunnistajan, joka oli samalla radalla. Menin edell\u00e4, hakkuuaukean reunalla vaihdoimme koodit ja totesimme olevamme samalla radalla. Reitinvalinta seuraavalla kuitenkin oli erilainen.<\/p>\n Itsell\u00e4 oli suorempi reitinvalinta ja olin ensimm\u00e4isen\u00e4 rastilla. Leimaus ja hiivin eteenp\u00e4in, yritin edet\u00e4 niin, ett\u00e4 en paljastaisi rastin paikkaa.<\/p>\n Kympille suunistin hienosti ja keltapaita hengitti niskaan. Rasti 11 oli helppo ja sinne tulimme keltapaidan kanssa yhdess\u00e4. Avasimme kartat t\u00e4yteen mittaan ja huokaisimme n\u00e4hdess\u00e4mme eritt\u00e4in pitk\u00e4n v\u00e4lin. Keltapaita totesi, ett\u00e4 “t\u00e4ss\u00e4 on ty\u00f6miehen v\u00e4li” ja “l\u00f6ytyisik\u00f6 t\u00e4h\u00e4n joku helppo ratkaisu”.<\/p>\n Keltapaita l\u00e4hti tielle, itse l\u00e4hdin suoraan. Suunnitelmani oli vet\u00e4\u00e4 linjan alta ja tien yli ja sitten “uuden hakkuun” kulmaan ja siit\u00e4 sitten tarkasti eteenp\u00e4in.<\/p>\n Suunnitelma toimi aluksi hyvin. Mutta sitten en n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n “uutta hakkuuta”. Siin\u00e4 vaiheessa olin aika kevyin ev\u00e4in liikkeell\u00e4, eli en tiennyt tarkasti miss\u00e4 olin.<\/p>\n Jatkoin matkaa ja yritin pit\u00e4\u00e4 suunnan hyv\u00e4n\u00e4 ja yritin lukea itse\u00e4ni kartalle. Ojista ja tiheik\u00f6ist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 melkein onnistuikin, mutta samaistin v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n Lopulta totesin, ett\u00e4 homma on menossa pipariksi ja aloin korjata kurssia it\u00e4\u00e4np\u00e4in. Samalla paikalla tupsahti nuorehko miessuunnistaja, jonka sel\u00e4ss\u00e4 luki “New Zealand”. Katseemme kohtasivat ja molempien kasvoilta paistoi kysymys “Where are we?”. Vaihdoimme koodeja ja totesimme olevamme menossa samalle rastille.<\/p>\n Aikamme kompuroimme yhdess\u00e4, l\u00f6ysimme kivi\u00e4 ja niiden perusteella parin samaistusvirheen j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme oikealle rastim\u00e4elle. Siell\u00e4kin viel\u00e4 py\u00f6rittiin ja lopulta l\u00f6yisin rastin. Huusin “It’s here!” ja “uusiseelantilainen” h\u00f6lkk\u00e4si kiitollisena paikalle.<\/p>\n Siit\u00e4 sitten oli lyhyt matka maaliin ja juoksimme sinne t\u00e4m\u00e4n uuden kaverin kanssa jotakuinkin yht\u00e4 matkaa.<\/p>\n Maalissa kaikki leimat l\u00f6ytyiv\u00e4t ja kippasin vett\u00e4 kurkkuun monta lasia. K\u00e4veltiin yhdess\u00e4 kilpailukeskukseen. Paljastui, ett\u00e4 kaveri olikin ven\u00e4l\u00e4inen, jolla oli Uuden-Seelannin maajoukkuepaita. Juteltiin siin\u00e4 sitten suunnistusasioita, kuulin muun muassa, ett\u00e4 Leonid Novikovin<\/strong> maailmanmestaruus ei ollut Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys, vaikka siit\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4 kisoissa puhuttiinkin.<\/p>\n Tankkailin kisan j\u00e4lkeen nestett\u00e4, k\u00e4vin uimassa ja l\u00e4hdettiin kotimatkalle. Yksi pojista oli viipynyt maastossa v\u00e4h\u00e4n kauemmin ja oli siell\u00e4 yhytt\u00e4nyt MS Parman nuoren suunnistajan, jonka kanssa oli sitten ratkottu yhdess\u00e4 suunnistusteht\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n Kustavintiell\u00e4 jouduin viel\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en “doping-testiin”, sill\u00e4 poliisi pys\u00e4ytti ja ohjasi lev\u00e4hdyspaikalle. Nopeutta oli sallittu m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja muutkin lukemat pelkk\u00e4\u00e4 nollaa, joten matka jatkui.<\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Kisaviikonloppu oli todella hieno. Kelit suosivat ja oltiin isolla porukalla liikkeell\u00e4. Suunnistukseen yhdistyi mukavasti uimista. Maasto oli todella vaativa, Ryhm\u00e4 nro 1:n SM-kisathan j\u00e4rjestettiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 parisen vuotta sitten. Katselin poikien karttoja ja voi kyll\u00e4 sanoa, ett\u00e4 aikuisillakin olisi ollut tekemist\u00e4 esimerkiksi H12 sarjan ratojen kanssa.<\/p>\n J\u00e4rjestelyt pelasivat mielest\u00e4ni hyvin, erityisen hyv\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 juoma oli pitk\u00e4ll\u00e4 matkalla tarjolla runsaasti. Tosin alkumatkasta, mutta siin\u00e4 sai sen verran tankattua, ett\u00e4 nestett\u00e4 riitti koko matkalle.<\/p>\n Suunnistin 95 prosenttisesti hyvin, mutta viikonloppuun mahtui kaksi isompaa virhett\u00e4. Voidaan kuitenkin sanoa, ett\u00e4 suunnistus oli parasta t\u00e4ll\u00e4 kaudella ja t\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 jatkaa jo t\u00e4ll\u00e4 viikolla Kankaanp\u00e4\u00e4-rastien keskimatkan ja seuraavan viikon AM-pitk\u00e4n matkan merkeiss\u00e4.<\/p>\n Keskimatkan reitti<\/a><\/p>\n Pitk\u00e4n matkan reitti<\/a><\/p>\n![\"Untitled\"](\"http:\/\/farm3.staticflickr.com\/2849\/9390172469_6d56786cde_z.jpg\")
<\/a>
\nPyh\u00e4j\u00e4rvi.
\n<\/em>
\nIsolla perhejoukkueella on omat kuvionsa. Varusteiden kanssa on aina pient\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4. L\u00e4ht\u00f6ajat ovat keskeisess\u00e4 roolissa. Pienimpi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 opastaa l\u00e4ht\u00f6\u00f6n ja tietty sit\u00e4 aina haluaisi n\u00e4hd\u00e4 kun j\u00e4lkikasvu juoksee maaliin.<\/p>\n
![\"Untitled\"](\"http:\/\/farm4.staticflickr.com\/3739\/9390181511_5a2327399a.jpg\")
<\/a>