Epäonnistuneen suorituksen jälkeen on hyvä irvistää.
Kuva: Karjaan Ura.
Kausi jatkuu totutunlaisen heikkona. Eilen Karjaa-rasteilla suoritus lähti erinomaisesti käyntiin. Aina jännittävä ensimmäinen rasti löytyi loistavasti ja homma oli hallussa aina kolmoselle saakka.
Sitten ratamestari oli laittanut pitkän välin. Sekin lähti kulkemaan aluksi hyvin, pysyin suunnassa ja jyvällä siitä, missä olin menossa. Olin juossut väliä noin 3/4 kun rymysin jossain ryteikössä ja nousin mäelle. Kartasta näkyi, että hakkuuaukean laitaa pitäisi seurata ja niinpä seurasin. Tosin väärän hakkuuaukean ja ajauduin pahasti sivuun. Kompassin katsominen unohtui.
Löysin itseni joltain tieltä, josta en paikantanut itseäni. Tie oli osin kartan ulkopuolella. Kuljeskelin aikani edes takaisin ja näin jopa asutusta. Mietin pitäisikö juosta johonkin taloon nastareilla sisään kysymään missä ollaan? Aikaa paloi noin puoli tuntia ihmetellessä. Siinä ajassa olisi keittänyt vaikka kahvit ja lukenut Hesarin.
Aikani kuljeskelin ja hoksasin missä olin. Aika kaukana rastilta. Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika keskeyttää. Päätin kuitenkin jatkaa, ainakin osan matkaa. Alkoikin sitten sujumaan ihan hyvin. Loppuradalla liput halkesivat ihan mukavasti. Myönteistä oli myös se, että jaksoin juosta kohtalaisesti. Väliajat olivat omalla tasolla ihan hyviä.
Maalissa talkooporukalla oli jo kilpailukeskuksen purku mielessä, joidenkin vanhempien sarjojen suunnistajia vielä odoteltiin maaliin. Kokoilin kamat ja lähdin maaliin.
Typerä virhe tuli tehtyä. Kun loikkasin alas kalliolta huomasin ojan, jota ei ollut kartassa. Siitä olisi pitänyt vetää johtopäätökset, että olin väärällä kalliolla. Toimintamalli tiellä oli myös typerä. Olisi pitänyt tulla samoja jälkiä takaisin tieltä, eikä alkaa ravaamaan sitä edestakaisin.
No, MM-katsastuksissa kävi joillekin maajoukkuesuunnistajilla ihan yhtä heikosti.
Kilpailu tarjosi myös myönteisiä kokemuksia, sillä muut 3 joukkueen jäsenistä suunnistuvat hyvin. On jännittävää odottaa loppusuoralla porukoita maaliin ja tulee hyvät fiilikset kun maaliin tullaan niissä rajoissa, että suunnistaja on itse tyytyväinen.
Urheilijan on hyvä olla optimisti ja suuntautua tulevaisuuteen. Nyt on hyvä aika harjoitella muutama viikko ennen Varsinais-Suomen rastipäiviä ja elokuun-syyskuun isompia kisoja. Jos niistä saisi vaikka muutaman kisan onnistumaan niin, että rankeeraus muodostuisi tältä vuodelta kuitenkin kohtuulliseksi.