Lomat on tällä erää loppu. Yhtenä viimeisimmistä lomatapahtumista voidaan tässä nostaa esiin viime perjantaina juostu 29. Honkahölkkä, johon päätin melko viime hetkellä osallistua. Viime hetkellä siinä mielessä, että viime viikolla tuli urheiltua aika paljon ja paikat olivat vähän kankeina jo etukäteen. Alla oli mm. pari 11 km juoksulenkkiä ja 50 km pyörälenkki.
Lähtöviivalla oli muitakin entisiä piirinmestaruustason hiihtäjiä ja todennäköisesti kovempiakin urhelijoita. Reittihän oli 7 km vaihtelevaa maastoa, asvalttia, hiekkatietä ja latupohjaa. Ajatuksena oli mennä vähän kovempaa kuin normilenkeillä, selkeästi alle 5 min vauhtia.
No, kun pilliin vihellettiin, katselin Garminista, että vauhti oli sellaista 4 min/km ja vielä pieneen ylämäkeen. Tiesin, että tätä vauhtia käy huonosti ja hidastin vauhtia vähän kerrallaan alaspäin. Porukka tiesi aika hyvin vauhtinsa, paljoakaan ei tullut ohituksia.
Viitosen latupohjaa mentiin ja tuntui melko tukalalta. Tiesin tarkasti, koska ylämäet olivat takanapäin ja alamäkeen yritin tulla rullaten ja lisäsin vähän vauhtia. Hiekkatiellä “metsän reunassa” alkoi yhtäkkiä tuntuia paremmalta. Lisäsin vauhtia ja sain kiinni pari selkää, jotka olivat ohittaneet minut hetki sitten. Takana pysyivät.
Perhe kannusti koulun kohdalla, reitti kulki yllättäen pesiskentän poikki, ennen mentiin tietä pitkin. Asvalttia läpsyttelin kevyesti “kirkolle”. Siellä väkijoukosta kuului yksittäinen “Hyvä Pate!”-huuto. Huudosta tuli 1980-luvun koitokset mieleen. Siitä sitten alamäkeen rullaten ja maaliin. Aika 32 min ja vähän päälle. Keskinopeus 4.45. Ihan kohtuuvauhti kuntoilijalle, mutta ei mikään loistava. Sijoitus oli hölkkäsarjassa 12/62. Yleisessä kilpasarjassa olisin ollut viimeinen, eli sarjavalinta oli oikea.
Seuraava päivä oli lepoa ja sunnuntaina sitten reilu kymppi palauttavaa juoksua vaimon kanssa suurin piirtein samalla reitillä.