Eilen oli Uudenmaan AM-kisat Siuntion Karskogissa. Hienoa seutua tämä Evitskogin yms. alue, täytyy sanoa. Ilma oli hieno ja iltakisan kilpailukeskuksessa uimarannalla hyvä tunnelma, vaikka mitään kisamusiikkia ei soitettukaan. Vaihdoin puvun ja nappaskengät suunnistusvarusteisiin autolla tienposkessa, kulutin aikaa ja verryttelin hiljakseen.
Lähtöpaikka oli jylhän kallion kupeessa. Hyttysiä oli. K-piste oli järven rannassa ja ykkösväli oli heti tuima kun rasti oli korkean ja jyrkkäpiirteisen kalliomäen toisella laidalla. Rasti löytyi ihan suoraviivaisesti lopulta, joskin hidastin aika paljon rastia lähestyttäessä.
Siitä sitten kulki ihan hyvin. Tuntuma suunnistukseen oli ihan erilainen kuin viikko sitten Ankkurirasteilla. Pystyin koko ajan lukemaan missä olin menossa. Ja tulin aina oikealle rastille.
Pientä koukkua pukkasi rastilla yhdeksän, mutta ihan kohtuutonta virhettä ei tullut.
Etenin hyvissä fiiliksissä kohti maalia ja tulin toiseksi viimeiselle rastille, joka tällä kertaa koitui ”kohtaloksi”. Katsoin kyllä koodin, mutta aivot eivät rekisteröineet sen olevan väärän.
Maalissa sitten jouduin itkumuurin asiakkaaksi. Eli leimantarkistuksessa oli ”ongelmia”. Sanoivat, että olin leimannut väärällä rastilla. Kysyivät vielä, että ”hyväksynkö tämän”. Sanoin, että eipä tässä voi muuta kuin hyväksyä. Eli suoritus oli hylätty. Ensimmäistä kertaa ”urani” aikana.
No, vähän harmitti, mutta ei kuitenkaan paljon, koska virhettä oli jo tullut sen verran herkässä keskimatkan kisassa, että mitään hyvää tulosta ei ollut tulossa. Olin tyytyväinen kun suunnistus sujui kohtalaisesti ja jalka salli juoksemisen.
Sellaista tällä kertaa. Katsellaan SuuntoGamesissa koodit tarkemmin.
GPS-reitti on tässä.