Useimmiten olen suunnannut kohti Uudenmaan itäisiä osia suunnistuskauden päättävän Raatojuoksun merkeissä. Nyt ensimmäistä kertaa ohjelmaani mahtui Sibbo-Vargarna-seuran järjestämä Husqvarna-kilpailu, joka kisattiin eilen sunnuntaina.
Vaikka on jo loppukesä tai alkusyksy, sää oli epätodellisen helteinen. Kilpailukeskus oli louhoksella, jonka kalliopohja tarjosi kilpailukeskukselle jykevät ja jopa “kuumaiset” puitteet.
Olin paikalla sopivalla aikataululla, tein valmistelut ja läksin lähtöön. Lähtöpaikka oli harvassa kuusikossa ja aurinkovalo siivilöityi havupuiden oksistojen läpi. Lähtöpaikalla oli tavanomainen tunnelma, suunnistajat juttelivat niitä näitä. Oli myöhästyneitä ja otettiin vahingossa vääriä numeroita.
Piipistä liikkeelle ja kohti K-pistettä, jonka jälkeen maasto muuttui heti hidaskulkuisemmaksi risukoksi. Suunnitelmana oli juosta tiheikön läpi kalliolle, jonka takana rasti olisi tiheikössä. Kalliolla vielä nastarit rapisivat oikeaan suuntaan, mutta tiheikössä juoksin rastin ohi. Palasin takaisin rastille. Ensimmäinen virhe heti ykköselle.
Suunta kohti kakkosta. Lähdin hivenen tyhmästi puskemaan vihreän läpi, vaikka oikealta olisin voinut seurata selkeää kuviorajaa. Ilmeisesti vauhtia oli liian paljon, sillä kakkonenkaan ei ilmoittautunut suoraan. Pieni turhautuminen alkoi hiipiä mieleen.
Kolmonen. Suoraan läpi vihreän, laskin mäet ja tulin rastia edeltäneelle suolle. Nousin mäen ylös, mutta en ollut ihan varma missä kohtaa mäkeä olin ja jouduin hieman etsimään rastia. Ei vieläkään hallittua suunnistusta.
Neloselle oli lyhyt helppo väli, rinteessä oli vain korkeuskäyriä ja pieni kallionlaki. Kolmen suunnistajan ryhmä paahtoi suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Juoksin ensin perässä, mutta korjasin sitten omalle rastille kun muut jatkoivat. Kohtalainen väli.
Viitonen oli pitkä väli. Suora toteutus näytti epämiellyttävältä, hakkuuaukean, vihreän ja korkeuserojen vuoksi. Päädyin suunnitelmaan, jossa rastia lähestyttiin oikealta tietä ja polkua pitkin. Suunnitelma oli ihan hyvä, etenin tiellä 5 min kilometrivauhtia tai ainakin melkein. Löysin oikean polun ja juoksin kohti rastia. Irtosin polulta, enkä pystynyt paikantamaan itseäni hienon laakean avokallion päältä.
Pyöriskelin aikani ja tajusin, että nyt meni aikaa alkuradan virheiden lisäksi. Lyhyellä keskimatkalla ei montaa virhettä tarvita suorituksen romahtamiseen. Päätin lyödä hanskat tiskiin ja lähdin lenkkeilemään kohti kuulutusta. Poimin matkalta vain yhden rastin, vaikka tietysti olisin voinut harjoitusmielessä suunnistaa radan loppuun. Kävin ilmoittautumassa maalissa ja kävelin repulle, vaihdoin vaatteet ja lähdin veke. Sen pituinen se. Jani Lakanen kertasi kenttäkuulutuksessa rauhalliseen tahtiin omaa suoritustaan kun kävelin pois alueelta.
Suoritus oli kauden ylivoimaisesti heikoin. En saanut missään vaiheessa kunnollista otetta maastosta ja kartasta. Keskittyminen oli olematonta. Fyysinen puoli sen sijaan tuntui kesän harjoittelun jäljiltä lupaavalta ja kenties suunnistusta haittasi juuri (liian) rivakka eteneminen. Kuten kaikki suunnistajat tietävät, omalla tasolla onnistunut kisasuoritus tuo aina hyvän flown, tällä kertaa se jäi saavuttamatta.
Metsässä päätin, että taitaa olla aika pitää pieni tauko suunnistuksesta. Illalla kuitenkin mieli muuttui ja ilmoittauduin peräti kahdelle kilpailupäivälle ensi viikonlopun eGamesiin. Katsotaan miten suunnistus sujuu Kopparnäsin avokallioilla.