Category: Kisaraportit

Maanantaina pidin ne iltarastit, joita olen jo pidempään valmistellut. Kaikki meni hyvin ja tuli hyvää palautetta radoista. Porukkaakin oli mukavasti, vaikka ollaan jo syksyssä ja paikka oli aika pitkän matkan takana. Kun sain vielä rastitkin kivuttomasti pois lampun kanssa maanantaina illalla ja apua loppujen rastien hakemisessa, niin tämän homman sai mukavasti pakettiin.

 Maastokuvaa maanantairasteilta.

Näkymä viimeisen rastin suunnalta maali- ja lähtöpaikalle.

Peltorasti valokeilassa, kun keräsin illalla rasteja pois.

Tiistaina oli sitten tärkeä tapahtuma, eli yösuunnistuksen AM-kisat Masalassa. Tapahtumapaikka oli tuttu, sillä samaisen koulukeskuksen jalkapallokentän laidalla on tullut seisottua tänä kesänä jo pariin otteeseen.

Olin paikalla reilua tuntia ennen, valmistautuminen tapahtui poikkeuksellisesti sisätiloissa, eli koulun pukukopissa. Paikalle valui suunnistajia, joukossa oli mm. yleisen sarjan rankikärkeä, Tiomila- ja Jukola-voittajaa ja veteraanisarjan maailmanmestari.

Paikalla oli myös Kaupoi, jonka kanssa juoksin lähtöön. Olo tuntui fyysisesti vahvalta. Lähtö oli rivarien välissä, mutta nopeasti päästiin kunnolliseen metsään.

Ykkönen oli helppo, tein pienen kaarroksen, mutta en jäänyt pyörimään sen pidempään. Liu-uin rastille sivuluisua kallioluiskaaa pitkin, sillä Inovien nastoista ei tässä vaiheessa kautta ole paljoakaan jäljellä. Palasin polulle ja Kaupoi jyskytti neljän minuutin vauhtia ohitseni.

Kakkonenkin oli helppo, rasti oli suon takana tiheikössä, pyörin kuitenkin hetken yhdessä Essun miehen kanssa. Tarkemmalla rastille menolla suon alareunaa hyväksikäyttäen tämä olisi mennyt paremmin.

Kolmoselle oli pientä reitinvalintatehtävää. Valitsin lakasmaisen tiekierron, eikä se huono valinta ollut verrattuna siihen, että olisin juuttunut tiheikköön.

Nelonen oli helppo, joskin turoilin sen verran, että piti käydä katsomassa yksi kallionyppylä, että joko tästä mentiin rastille. Ei menty.

Vitonen oli helppo lyhyt väli.

Kuutoselle tein sitten ekan ison virheen. Suunnitelma oli mennä suoraan, vaikka vasemmalta olisi päässyt hyvin ensin isolle kivelle ja kulmajyrkänteelle ja sieltä polulle ja sitä pitkin rastille. Ryskin siis suoraan vaikeakulkuista pohjaa pitkin, olin vielä hyvin mukana kun tulin metsäautotien kääntöpaikalle, mutta sitten oikea suunta katosi ja ajauduin liiaksi etelään. Sieltä sitten kokoilin takaisin kohti pohjoista ja hapuilin rastille. Ja taas oli yksi Essun mies paikalla.

Seiskalle oli em. kaverin kanssa sama matka. Juoksin perässä ja oma suunnistusajatus ei ollut kovin selkeä. Ei ollut vetoavullakaan ja homma meni etsiskelyksi. Itse sitten lopulta löysin rastin, kaveri oli kadonnut jonnekin.

Kasille meni ihan kohtalaisesti.

Ysille meni aika hyvin lähelle, mutta sitten tuli hahmotusvirhettä ja toiset samaa rastia haeskelevat suunnistajat häiritsivät. Tarkemmalla omalla tekemisellä tämäkin olisi onnistunut paremmin.

10, 11 ja 12 oli ihan laadukasta tekemistä. Viimeksimainittu rasti oli aika haastavassa paikassa löytää.

Sitten oli taas virheen vuoro. Tulin pellolle, enkä katsellut karttaa tarkasti. Olisi tarjottu helppoa polkua suoraan rastin juureen, mutta en huomannut sitä vaan aloin mennä suoraan. Pientä kaarteluakin tuli tehtyä ja lisäksi legendaarinen pikkusilmukka, josta en oikein osaa sanoa, että mitä siinä tapahtui. Yhtäkkiä huomasin vain meneväni täysin väärään suuntaan, mutta en onneksi pitkään.

Rastin 13 hahmotin hyvin mäellä olleesta isosta kivestä ja loppu oli sitten helppoa.

Näiden isojen virheiden vuoksi ei mennyt erityisen hyvin, vaikkakin elämyksellisesti tapahtuma oli tietty hieno. Fyysisesti oli hyvä päivä ja keli oli hyvä. Reitti tässä.

Ensi viikolla olisi sitten tiistaina yöharjoitus tutussa paikassa, eli Talmonmäessä ja viikonloppuna SM-yö.

Mainitaan vielä, että ostin uuden Cheekin levyn, en tämän allaolevan pikkumainoksen vaan  jo aiemmin lukitun ostopäätöksen vuoksi.

Viime viikonloppuna kisailtiin Rasti-Nokian järjestämät pitkän matkan SM-kisat. Juuri kisojen alla oli vielä merkittävä urheilutapahtuma olympiastadionilla eli Suomi-Espanja maaottelu. Tuossa matsissa meni sen verran myöhään, että yöunet ennen kilpailua jäivät hivenen vajavaisiksi. Tämä ei kuitenkaan itse suoritukseen vaikuttanut millään tavalla. Lisää kuvia tuosta ottelusta täällä.

Suomi-Espanja Olympiastadionilla.

Huuhkajien fanit marssivat Olympiastadionille.

Kisapaikkana oli idyllinen Suoniemen kylä.

Hämäläisiä lampaita.


Kilpailukeskuksessa oli lähilihaa tarjolla.

SM-kisojen palkintopalli.

Loppusuoraa.

Karsinta

Karsinnassa lähtö oli ylämäkeen. Homma lähti hyvin käyntiin, ykkösvälillä oli pisteitä joiden kautta pystyi etenemään helposti lähes viivasuoraan lipulle. Kakkosvälin klaarasin myös aika hyvin. Tulin rastimäelle hivenen sivuun, mutta pystyin kokoilemaan siitä hyvin rastille.

Kolmonen oli lyhyt helppo väli, jossa ei ollut ongelmia. Nelosväli oli kohtalaisen haastava, laskeuduin vähän liian alas, mutta pystyin korjaamaan kohtalaisen hyvin rastille. Viitonen ja kuutonen olivat helppoja. Seiskalle tulin hyvin tien kautta, mutta pyörin sitten hetken muiden suunnistajien kanssa rinteessä ennen rastin löytymistä.

Kasille oli reitinvalintaväli, päädyin defensiiviseen valintaan tien kautta. Pari kolmekin muuta vaihtoehtoa oli, mutta tämä valinta oli varmaakin varmempi. Rastit 9 ja 10 löytyivät myös hyvin.

Sitten edessä oli pitkä väli. Yritin pitää suunnan hyvänä ja juoksin vaikeakulkuista ryteikköpohjaa pitkin rastin suuntaan. Muutakin liikennettä oli, josta voi päätellä, että suunta oli hyvä. Rastille 12 mennessä ajauduin hieman sivuun, mutta korjaus oli helppo. Loppusuora sitten täysillä alamäkeen.

Maasto oli jo karsinnassa vaikea. Pohja oli kivikkoa ja risuja oli paikka paikoin todella paljon. Maasto oli myös peitteinen. Korkeuskäyriä piti lukea ankarasti. Karsinta meni kaiken kaikkiaan ihan kohtalaisesti eli pikkuvirheillä.

Pienen osallistujamäärän, keskeytysten, poisjääntien ja pikkaisen oman kohtuusuorituksenkin ansioista selvitin tieni A-finaaliin. Tämä tietenkin tuntui komealta.

Finaali

Aamu Pohjois-Satakunnassa oli usvainen ajellessani kohti kilpailukeskusta sunnuntai-aamuna. Jo kaukaa ennen kisapaikkaa oli helppo tunnistaa suunnistajien autokuntia, jotka olivat matkalla kohti kisoja.

Jos karsinnassa ykkönen ilmoittautui hyvin, niin samaa ei voinut sanoa finaalin osalta. En pystynyt seuraamaan etenemistä ja hyppäsin rastimäeltä alas suolele ja jatkoin liian pitkälle. Samalla juoksin vanhaan piikkilankaan, mutta onneksi piikki ei pureutunut jo muutenkin heikossa hapessa olevaan sääriluuhun. Käännyin sitten takaisin ja palasin ykköselle. Siellä oli samaan aikaan muitakin ihmettelemässä ”missä ollaan”. Läksin toteuttamaan pitkää kakkosväliä ja rasti löytyi lopulta ihan mukavasti hakkuuaukean laidasta.

Kolmonen oli lyhyt helppo väli mäen päälle, onnistuin kuitenkin koukkaamaan sitä jonkin verran. Neloselle oli kohtuullsen hyvä suunnitelma, mutta toteutus ontui sen verran, että tein ison kaarroksen. Virhe oli se perinteinen, eli tien ylityksessä en varmistanut ylityskohtaa tarkasti. Etsin myös jonkun aikaa oikeaa rastia kun samassa mäessä eri kallionkoloissa oli useita rasteja. Sitten alkoi sujua aika hyvin rastille nro 8 saakka. Ysi löytyi ihan hyvin, joskin reitinvalinta oli ehkä vähän hidas. Kymppi oli taas helppo, tässä kohdassa maastossa oli todella paljon liikennettä.

Etenin ihan kohtuullisesti rastille 11, mutta vedin vähän rastin ohi ja jouduin palaamaan. Nyt juuri äsken huomasin, että tälle välille olisi ollut tarjolla myös polkua, mutta se jäi kisassa huomaamatta. Seuraavalla välillä oli juomarasti, jolla nakkasin kolme mukillista vettä kurkkuun. Eteenpäin ja rasti 12 löytyi hyvin ryteikössä olleen jyrkänteen alta. Seuraava rastiväli oli taas haastava, pääsin hyvin lähelle rastia, mutta hetken jouduin arpomaan, ennen kuin pääsin leimaamaan. Seuraava väli taas lyhyt, ei ongelmia.

Rasti 15 löytyi hyvin, eikä rasti 16 tuottanut myöskään ongelmia. Sitten rastilla 17 taas isoja ongelmia. Etenin aluksi hyvin, mutta hakkuuaukealla suunta kääntyi oikealle, enkä saanut laajalla hakkuu-aukealla mistään kiinni. Palasin takaisinpäin ja pääsin taas jyvälle.

Lopussa oli paljon liikennettä, kuten loppuväleillä usein on. Kovaa mentiin. Toiseksi viimeisellä rastilla tulin väärälle rastille. Siinä ihmetellessä tapasin erään Twitter-tutun. Kättelimme ja jatkoimme yhdessä oikealle rastille, joka oli rinteessä ylempänä. Sitten edessä oli enää viimeinen rasti ja loppusuora.

Finaali oli pitkä ja aikaa meni reippaasti. Isommista virheistä tuli ainakin 20 minuuttia plussaa ja pikkukoukut päälle. Maastopohja oli vaikeakulkuinen ja korkeuseroja oli reippaasti. Siksi peruseteneminenkin oli hidasta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että selvitin vaativan radan läpi.

Kokonaisuudessaan kisatapahtuma oli todella hieno. Kilpailukeskus oli hienossa hämäläisessä kulttuurimaisemassa, keli suosi ja maasto oli vaativa. Olin sikäli tyytyväinen omaan suoritukseen, että tehdyistä virheistä huolimatta välillä sujui kohtuullisestikin. Perspektiiviä antaa se, että molemmat suoritukset nousivat kauden viiden parhaan joukkoon (korotetuilla) rankipisteillä mitattuna.

Karsinnan reitti.

Finaalin reitti.

Seuraavat suunnistukset ovatkin sitten yösuunnistusta. Huomenna harjoitusta ja viikon päästä AM-yö. Sitten yksi koko kauden parhaimmista tapahtumista eli SM-yö.

Eilinen päivä meni Rajamäen Rykmentin kotikonnuilla jalkapallokentän laidalla. Pelit sujui meidän joukkueella vähän vaisusti ja tuloksena oli kolme yhden maalin niukkaa tappiota. Pelit kuitenkin paranivat loppua kohti ja turnaus jatkuu parhaillaan. Viimeisessä pelissä otin vähän pulttia kun vastustajan yhdellä pelaajalla oli mielestäni turhan rajut otteet.

Tänään oltiin yhden pojan kanssa eGamesissa. Vettä satoi todella paljon heti aamusta, kisapaikalle ajellessa sade taukosi, mutta juuri starttihetkellä satoi taas reippaasti. No, sadehan ei suunnistusta pahemmin haittaa.

Heti ykkösen kanssa oli ongelmaa. Rasti oli tiheikössä, enkä saanut siitä otetta. Kakkoselle meni hyvin ja siitä eteenpäin muutama rasti kanssa ihan ok:sti. Sitten seiskalle tuli iso virhe, juoksin huolimattomasti enkä tiennyt tarkasti missä olin. Jouduin korjaamaan väärästä mäestä. Tällä rastilla näin myös maailmanmestari Mårten Boströmin, joka oli koiran kanssa lenkkeilemässä kuntorasteilla. Näin jälkikäteen katsottuna seiskalle olisi tarjottu myös maukasta polkukiertoa mikä jäi metsässä näkemättä.

Sitten kasi-rasti ei löytynyt koskaan. Pyörin ja pyörin sitä etsiessäni ja luulin löytäneeni, mutta kävinkin väärällä rastilla ja suoritus hylättiin. Siitä myöhemmin lisää.

No, loppuradan rastit löytyivät ihan kohtalaisesti. Oli pitkä väli, jossa juostiin polulla kovaa. Samaan aikaan polulla oli sarjan voittaja, joka veti kovempaa, mutta ei nyt ihan epäinhimillisen kovaa. Sen verran on kärkeen vauhdissa eroa, se tuli selväksi. Suunnistustaidossa tietty vielä enemmän.

Loppuradan rasteilta ei siis mainittavaa raportoitavaa. Vähän oli sama tahti kuin yhdellä OK 77:n miehellä, mutta onneksi sain lopussa jätettyä. Loppusuoran vedin aika kovaa, paukkuja oli vielä jäljellä.

Leimantarkistuksessa ei tullut “ok:ta”. Jouduin siis asioimaan itkumuurille. Siellä toimihenkilö ärsyttävän iloisesti kertoi huonoja uutisia. Eli se rasti jota etsin kauan, oli lopulta väärä ja suoritus oli näin ollen hylätty. Okei.

Myöskään pojalla ei mennyt putkeen, oli etsinyt yhtä rastia kauan. Oltiin siinä repulla ja Mårten Boström tuli omalle repulleen viereen. Pyysin pojalle nimmaria ja Måre kaivoi repustaan fanikortin. Kiva!

Sitten Lohjan Subwayn kautta kotiin.

Ainoa positiivinen asia kisassa oli se, että juoksu kulki tosi hyvin. Uusi kisapaino ja tehty juoksuharjoittelu ovat selvästi parantaneet tilannetta. Itse asiassa ihmettelin, kuinka hylätty aika oli kohtalaisen hyvä. Tein nimittäin ainakin 20 minuuttia virhettä. Mokani oli tänään suurpiirteinen suunnistus yhdistettynä kovaan vauhtiin. Maasto kun oli pienipiirteinen, niin ei siitä mitään tullut.

“Reittiä” voi katsella tästä.

Ensi viikonloppuna sitten uusi yritys SM-pitkällä.

Tämän viikon yksi  työjuttu oli se, kun kirjoittelin pienen blogin roboteista työpaikan blogiin. Pointti on se, että robotisaatio etenee ja robotit kehittyvät yhä nopeammin ja pystyvät yhä “ihmismäisempään työhön tai toimintaan”. Näitä pohdin tässä kirjoituksessa.

Suunnitusrintamallakin on ollut hyvä viikko. Keskiviikkona olin OK Raseborgin harjoituksessa Härkävuorella. Satoi vettä rankasti koko harjoituksen ajan, mutta se ei menoa haitannut. Rastit löytyi hyvin ja oli hyvä harjoitus.

Kilpailukeskus oli rakennettu koulun urheilukentälle.

Tänään sitten Lynxin Elokansalliset. Tapahtumapaikkana Veikkola, joka on tuttu myös jalkapalloturnauksista. Oltiin liikkeeellä kahden miehen joukkueella yhteensattumien vuoksi. Täytyy muuten sanoa, että Veikkolan koulululla oli aika mahtavat liikuntapaikat.

Kilpailukeskus oli urheilukentällä, loppusuoran sai vetää Mondolla (tai mitä lie päällyste). Takaiskun oli se, että Inovien pohjalliset olivat jääneet kotiin. No, otin Salomoneista ja ne olivat jopa paremmat kuin Inovien omat.

Juoksin lähtöön pääsarjalaisen kanssa, pysyin hyvin mukana. Lähtö oli kirkkonummelalaisella omakotialueella, mutta heti päästiin kunnon metsään.

Ykkösväli oli hyvin hallussa, mutta juuri rastia lähestyttäessä iski uskon puute ja aloin kaartelemaan. Ehkä 3 min pummit siihen sitten. Kakkonen löytyi hyvin.

Kolmosella oli pitkä väli ja vedin sen varmasti, joskin valinta oli hidas. Vasemmalta olisi tarjottu peltoa ja tietä. Voi voi siinä ja ykkösen turoilussa meni ratkaisevat minuutit, jotka hävisin lopulta Laihian Lujan miehelle. Kolmonen kuitenkin löytyi varmasti kun juoksin kuviorajaa pitkin.

Sitten muutama rasti kuin telkka pönttöön ei mitään erityistä raportoitavaa niistä. Rastille 11 kun juostiin niin oli hienon hieno luotisuoraan istutettu koivikko jossa juostin. Kamera jos olisi ollut mukana niin olisin kuvannut.

Lopussa seurakaveri sai kiinni ja juostiin yhdessä ihan viimeiset rastit. Oli myös Hollolan Urhelijoiden mies samassa kyydissä. Noustiin lähes pystysuoraan 5 käyrää ja puheltiin, että ei jaksa loikkia. Melkoisesti hapotti jaloissa. Lopussa jäin valitettavasti kolmikon viimeiseksi vaikka oli mondo alla.

Sellaista. Sitten kotiin ja illan junnufutisotteluun todistamaan pojan hattutemppua ja BK:n voittoa hankolaisista.

Lynxin kisat oli hyvin järjestetty. Vaikka oltiin asumuksen välittömässä läheisyydessä, maasto oli kunnollista metsää. Kartalla olevat asiat löytyivät myös maastosta.

Päivän suunnistus oli oikein hyvä veto. Tällä kaudella onnistumiset ovat olleet harvassa. Kuntokin ehkä hivenen kohollaan kun olen jonkin verran uskaltanut jalkavaivoista huolimatta kuluttanut pururataa.

Ensi viikolla väliviikko kisoista, sitten eGames ja kohti SM-kisoja.

Tosiaan tänään oli pitkän matkan aluemestaruuskisat Karjaalla. Kolmen hengen joukkueella oltiin matkassa kun samaan aikaan oli jalkapalloturnaus Espoossa.

Alkurutiinit normin mukaan. Ehdin viedä molemmat pojat lähtöön. Toisen ehdin haastatella maaliintulon jälkeen ennen omaa “suoritusta”.

Kun olin matkalla omaan lähtöön, toinen poika tykitti polulla vastaan. Oli parhaillaan tekemässä oikaisua RR-radan lopussa. Hirveä vauhti, varmasti kovempi kuin isällä. Ja tiesi mitä oli tekemässä.

Matkalla lähtöön tuli jo kuuma. Maastosta tein päätelmän, että penkkaa olisi tarjolla.

Samalla lähtöajalla oli lähdössä suunnistusblogistien kärkinimiä, eli Antti Parjanne, joka katosi ylämäkeen, kun vasta kääntelin kartasta K-pistettä esille.

Tapana on tehdä se yksi virhe joka kisassa ja tällä kertaa se tuli ykkösvälillä. Oli pitkä väliä ja periaatteessa ihan helppo, mutta luin karttaa väärin ja menin vielä väärään suuntaan. Siis luulin olevani rinteessä suon jälkeen, mutta en ollutkaan vaan vasta tuossa pienellä mäellä välissä. Lähdin siitä ihan oikeaan suuntaan eli etelään, mutta jostain kumman syystä suunta kääntyi länteen. Siinä vaiheessa kun järvi siinsi edessä, havahduin karuun todellisuuteen. Virheestä oli seurauksena ehkä 10 minuutin ketunlenkki, jota ei enää korjattu tossulla eikä millään muullakaan. Myös viime vuonna tein nimenomaan AM-kisoissa erittäin pitkän ylimääräisen lenkin. Itse asiassa pidemmän kuin tässä.

Havainnollistus ns. ketunlenkistä.

No, sain tämän jälkeen koottua itseni ihan hyvin. Neuvoin yhtä suunnistajaa sinne samalle ykköselle ja jatkoin hommia. Ihan hyvin meni tästä eteenpäin, joskin tietty vaisua vauhtia.

Kuutoselle kun olin menossa, kisan kakkoseksi sijoittunut Elvis juoksi ylämäessä ohi. Ei hirveästi ollut saumoja pysyä perässä, mutta selkä vilahteli kuitenkin jonkun aikaan edellä avonaisessa maastossa.

Pasmat olivat tämän rastin jälkeen hivenen sekaisin, sillä luin seuraavaa rastiväliä väärin, ts. olin menossa kympille ja sitten yhdelletoista, mutta sitten onneksi tajusin seiskan olevan vuorossa. Ratamestarin ihannereitti kulki suon kiertäen, mutta lopuksi oikaisin hyllyvän suon yli. Ihan hyvin siitä pääsi.

Ysi oli varmaan pahin rasti pienipiirteisyydessään, mutta löysin senkin ihan hyvin.

Kympille mennessä juoksin yhtäjalkaa Essun miehen kanssa. Tallattiin ampiaispesää ja sieltä hyökkäsi äkäistä porukkaa kimppuun. Sain pari mojovaa pistoa, yhden selkään ja toisen huuleen. Essun mies sai myös hittiä ja kyseli fiksusti onko minulla allergioita, eli onko tilanne vaarallinen. Ei ollut ja jatkettiin matkaa (Essun mies katosi horisonttiin).

Viidelletoista oli melko pitkä väli, mutta klaarasin sen oivallisesti.

Ja sitten olinkin jo maalissa. Kohtuu hyvävoimaisena vielä. Siivosin leirin, pojat olivat jo poistuneet kisapaikalta ja läksin kotiin.

Koko reitti.

Kisoista jäi virheestä huolimatta ihan ok fiilis. Kokenut kisajärjestäjä Karjaan Ura oli tehnyt ehkä tavallistakin särmempää työtä, kilpailukeskus oli särmä. Ja kun molemmat pojat tekivät kelpo suorituksen ja toinen vieläpä murtautui kivikovan H10RR-sarjan kymppisakkiin, niin saldo oli selkeästi plussalla. Ensi viikolla sitten Lynxin keskimatkaa Veikkolassa.