Blogisti harjoituksen jälkeen Tammisaaren uimahallin ovella
Syksyn pimeys, märkyys, kylmyys ja liukkaus aiheuttavat haasteita liikkumiselle. Työssäkäyvälle liikkujalle ei luonnonvaloa ole tarjolla kuin viikonloppuisin. Syksyn olosuhteet lisäävät epämukavuutta, mutta myös vaaroja loukkaantumisriskin kasvun kautta.
Syksy onkin hyvää aikaa liikkua sisätiloissa. Itselleni rospuuttokauden lajina on jo pitkään ollut kuntosali. Tänä vuonna olen lisäksi uinut innokkaasti. Syynä on se, että hurahdin viime syksyn pienen triathlon-kokeilun myötä tähän uuteen lajiin, jossa uinti on yksi osa kokonaisuutta.
Uintikilometrejä kesän jälkeen on tullut noin 70. Tyypillisestä uin yhdellä tunnin uintikerralla noin 2500 m. Aikaa olen löytänyt esimerkiksi lasten harrastuksiin liittyvien kuljetusten yhteydestä.
Futismatsien vieraspeleissä olen tutustunut myös itselleni uusiin uimahalleihin Espoossa, Vihdissä ja Kirkkonummella, kotihallin ollessa Tammisaaren uimahalli.
Tasoltani olen “nopea kuntouimari” tai ainakin sitä rataa aina hallissa käytän.
Uinnissa on monta hyvää puolta
Kelit eivät siis haittaa hallissa uimista. Oikeastaan ainoa kielteinen olosuhdetekijä on ruuhka, joka haittaa omaa vauhtia hallissa etenemistä. Ruuhkaa voi yrittää välttää ajoituksella. Strategiana voi olla esimerkiksi baanoja varaavien seurojen uintiharjoitusten aikojen tiedusteleminen.
Uinti on kokonaisvaltaista ja kuormittaa suuria lihasryhmiä. Se ei kuluta paikkoja samalla tavalla kuin esimerkiksi juoksu. Loukkaantumisriski on pieni. Se on myös ajankäytön näkökulmasta tehokas harjoitus, tunnissa saa jo hyvän treenin.
Uinti on tekniikkalaji
Uinnissa tekniikka on suuressa roolissa. Alla kolme keskeistä vapaauinnin haastetta, joihin olen itse keskittynyt.
- Uimari katsoo liiaksi eteenpäin, eikä tarpeeksi alaspäin. Tästä syystä uintiasento kärsii, kun jalat putoavat alas.
- Vartalossa ei ole kiertoliikettä. Käsivetoihin ei näin saa voimaa ja hengitys on vaikeampaa.
- Pää kääntyy liiaksi/suu nousee liiaan korkealle veden pinnasta. Uintiasento kärsii.
Pointit kuulostavat yksinkertaisilta, mutta ne saa koko ajan pitää mielessä. Itse olen huomannut, että on yllättävän vaikeata pitää uintisuorituksen kokonaisuutta kasassa. Joku osa-alue yleensä hiukan unohtuu.
Tekniikkaa olen treenannut paitsi altaassa, lukemalla vinkkejä ja katsomalla videoita. Olen myös saanut palautetta kokeneelta valmentajalta.
Monipuolisuus lisää harjoituksen tehoa ja mielekkyyttä
Tunnin sahaaminen 25 metrin altaassa kaakeleita tuijottamalla saattaa olla pidemmän päälle tylsää. Siksi harjoitus kannattaa jakaa osiin. Erilaiset harjoitukset myös lisäävät harjoituksen tehoa ja tekniikkapuolikin on helpompi pitää mielessä. Tässä esimerkki siitä, mitä itse olen viime aikoina tehnyt yhdellä tunnin uintikerralla:
- verryttelyuintia 400 m
- 4 x 25 m täysillä
- 3 x 100 m hyvällä vauhdilla
- 2 x 200 m hyvällä vauhdilla
- 1 x 400 m hyvällä vauhdilla
- verryttelyuintia 400 m
“Hyvä vauhti” on reipasta vauhtia, jota pystyn uimaan mainitun vedon tekniikka säilyttäen. Verryttelyuinneissa uin toisinaan liioitellun hitaasti ja vaihtelen hengitysrytmiä.
Harjoituksen jakaminen helpottaa myös tekniikkaan keskittymistä, koska uuteen vaiheeseen siirtyminen on hyvä kohta “koota suoritus.”
Sykkeestä ei uintisuorituksen aikana ole oikein tietoa, koska ranteesta mittaaminen ei toimi, eikä normirintapanta oikein pysy päällä. Hankintoja on siis edessä.
Olen muutamassa kuukaudessa saanut kehitystä aikaan. Tämän kertoo paitsi subjektiivinen arvio, myös Garmin 735 XT:n mittaukset lahjomattomasti. Uinnin lisäksi kuntosalilla käyminen lienee vaikuttanut asiaan. Sanomattakin on selvää, että edistyminen lisää intoa harjoitella lisää.
Kohti kevättä
Näin aion jatkaa uinnin kanssa kohti kevättä ja avovesiä. Uinnin lisäksi ohjelmassa on kuntosalia, juoksua ja hiihtoa. Luulen, että keväällä kasassa on viime vuoden kesästä mitattuna uintikilometrejä ehkä noin 150.
Avovesiin pääseminen tulee olemaan hieno hetki. Kotiseudulla on runsaasti järviä, joissa on mahdollista tehdä hienoja harjoituksia.