Puuduttavasta talvitreenistä kohti kesää

Kevät on jo kohtalaisen pitkällä Länsi-Uudellamaalla ja se lisää liikunnallisia mahdollisuuksia. Treenaaminen saa uusia miellyttäviä muotoja ja katse kohdistuu kohti kauden avausta. On siis hyvä aika vetää yhteen talvikautta.

Kesäkuussa 2017 tapahtuneen solisluun murtumiseen johtaneen kaatumisen jälkeen harjoittelu lähti syksyllä pikku hiljaa käyntiin. Talvikauden harjoittelun voi hyvin pitkälle tiivistää näin:

  • Kuntosalia 1-2 kertaa viikossa.
  • Uintia 2 kertaa viikossa.
  • Pyöräilyä trainerilla 2 kertaa viikossa
  • Lisäksi juoksua/hiihtoa 1-2 kertaa viikossa.

Kuntosali maistui aika hyvin ja lihaskunto parani huomattavasti. Yritän jatkaa salilla käymistä kerran viikossa, jotta lihaskunto pysyy yllä.

Uintitreenejä olen tehnyt läpi talven niin, että toinen uintikerta on käsittänyt eri pituisia vetoja ja toinen kerta on ollut pidempi kelaus, tyypillisesti 2000 m.

Otin myös pari uintiopetustuntia, jotka olivat todella hyviä. Oppien siirtäminen normiuintiin ei ole kuitenkaan sujunut kovin tehokkaasti ja siksi uintivauhti on jotakuinkin samanlaista kuin viime vuonna.

Pyörää olen polkenut uskollisesti varastoon luomassani “man cavessa”. Treenit ovat olleet erilaisia intervalleja vastuksia vaihdellen ja toisaalta tasaisempia lenkkejä. Trainerin polkeminen on tylsää kuin mikä, onneksi Netflix on tuonut vähän viihdykettä. Treenien pituus on ollut 1-1.5 tuntia.

Talvikautena juoksin todella vähän. Vammojen välttämiseksi en halunnut liukastella ulkona kylmässä, enkä myöskään halunnut jyskyttää pitkiä harjoituksia juoksumatolla.

Hiihtokilometrejäkin tuli vain pari sataa, koska lumitilanne oli pitkään epäselvä, enkä ollut motivoitunut ajamaan pitkiä matkoja lumen perässä. Muutamia hyviä pidempiä hiihtolenkkejä kuitenkin tein.

Synkimpinä syksyn talven kuukausina kelien ollessa huonot treenaaminen oli aika puuduttavaa, raskasta ja rutiininomaista. Pystyin kuitenkin maaliskuussa lisäämään treenin määrää.

Viime viikkoina harjoittelua on tullut 7-8 tuntia viikossa, jota pidän ihan hyvänä määränä töiden, pendelöinnin ja muun ohjelman lomassa. Tällä viikolla taidetaan olla jo noin 10 viikkotunnissa pitkän pyörälenkin ansiosta. Samaa tahtia on tarkoitus jatkaa tulevina viikkoina.

Kaikessa tekemisessä on tarpeen pitää maltti mukana, sen verran haavoittuvassa kunnossa ovat jalat. Juoksemisen määrä on syytä pitää kohtuullisena ja alustat mahdollisimman pehmeinä, jotta vammat vältetään.

Talvi oli siis puurtamista pimeässä ja loskassa. Nyt parin viime viikon aikana harjoitteluun on tullut uutta virtaa, koska kelit ulkona ovat mahdollistaneet pyöräilyn ja tietenkin myös juoksun paremmin.

kuva5

kuva4

kuva3

kuva2

kuva1

Olen nyt kolmena viime viikonloppuna tehnyt pidemmän pyörälenkin (60, 75 ja eilen 100 km). Samaa kaavaa on tarkoitus jatkaa, eli tehdä näitä pitkiä lenkkejä viikonloppuisin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi todeta sen, että viime vuonna tein ensimmäisen (ja sattuneesta syystä myös viimeisen) 100 km lenkin toukokuun 20. päivä). Olen siis noin kuukauden edellä pyöräilytreenejä tänä vuonna. Vertaileva data osoittaa, että myös kunnon suhteen ollaan edellä viime vuotta.

Hieman tuonnempana on edessä avovesiuintikauden avaus, joka lisää treenin monipuolisuutta ja mielekkyyttä entisestään.

Kisakalenterissa on neljä kisaa:

  • TuusulanjärviTriathlon
  • Vantaa Triathlon
  • Ironman 70.3. Lahdessa
  • Ironman Tallinna elokuussa

Kaksi ensimmäistä kisaa ovat hyviä mahdollisuuksia kisakokemuksen kartuttamiseen. Puolimatka Lahdessa on jo vaativampi juttu. Tallinnan täysmatka tulee olemaan kokemus, jonka vaativuutta en todennäköisesti vielä osaa edes ajatella.

Näillä mennään. Toivon vain, että harjoittelu kohti kesän koitoksia saa jatkua ilman vammoja tai loukkaantumisia.