Kirjallisuutta triathlonisteille ja uimareille

FullSizeRender

Verkko on täynnä eri urheilulajeihin liittyvää materiaalia (blogeja, videoita, lehtiä jne.). Onko nykymaailmassa sijaa eri urheilulajeja käsitteleville kirjoille? Seuraavassa asiaan syvennytään yhden erittäin tuoreen ja toisen melko uuden urheilukirjan kautta.

Sinustako triathlonisti?

Kirjan kappaleet käsittelevät lajin taustaa ja historiaa, lähtökohtia triathlonin harrastamiseen, varusteasioita, harjoittelua, tekniikkaa, voimaa, ravintoa, palautumista ja kilpailemista. Lapsille ja nuorille on oma tekstinsä ja kirjan lopussa kuvataan vielä muutamia harjoitusohjelmia.

Kirjan peruslähtökohta on, että triathlon on monipuolinen laji, jota kuka tahansa voi harrastaa omalla tasollaan. Samalla jokainen löytää lajin parista itselleen sopivan haasteen joko asettamalla tiukan kilpailullisia tai enemmän omaan kehittymiseen liittyviä tavoitteita.

Kirja pyrkii madaltamaan kynnystä lajin aloittamiseen. Tämä on tarpeen, sillä lajiin liittyy esimerkiksi avovesiuintiin tai täysmatkan pitkään suoritukseen liittyviä pelkoja. Myös varusteisiin liittyvä hifistely saattaa epäilyttää.

Kaikki nämä ennakkokäsitykset puretaan kirjassa huolella. Kaikki oppivat uimaan, matkoja on eri pituisia ja jo kohtuuhintaisilla tai lainatuilla varusteilla pääsee aloittamaan harrastamisen.

Hyvä esimerkki kirjan asenteesta on tämä lainaus:

“Kun osallistut triathlonkilpailuun, ole ansaitusti ylpeä omista suorituksistasi, riippumatta millä tasolla kilpailet” (Sinustako triathlonisti?, s. 26).

Triathlonharrastajia kuvaavia ominaisuuksia kirjan mukaan ovat:

  • pitkäjänteisyys
  • motivoituneisuus
  • tavoitteellisuus
  • sisukkuus
  • päämäärätietoisuus
  • sosiaalisuus
  • myönteinen hulluus

Kirjassa käydään läpi uintiin, pyöräilyyn ja juoksemiseen liittyvää harjoittelua sekä kilpailun eri vaiheita. Kunkin lajin osalta kerrotaan tekniikkavinkkejä ja harjoittelun periaatteita.

“Käden rikkoessa veden pinnan, tunne on kuin se työnnettäisiin postiluukusta sisään.” (Sinustako triathlonisti?, s. 72).

Avovesiuintiin liittyvät nyanssit saavat oman osansa tekstistä. Kilpailun vaiheista käsitellyksi tulevat lähtö, vaihdot ja yksityiskohtana esimerkiksi pyöräilyn peesikiellon käytännön merkitys.

Käsitellyksi tulevat myös harjoittelun rytmittäminen vuoden kulkuun. Esillä on myös ajanhallinta niin, että harjoitteluun liittyy aikaa elämän muiden osa-alueiden lomassa.

Hyvää on myös se, että kirjassa otetaan kantaa siihen, minkälainen harjoittelu keskimäärin riittää kilpailusuorituksiin eri matkoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkan kilpailun (1.9 km uinti, 90 km pyöräily, puolimaraton) arvioidaan sujuvan noin vuoden harjoittelulla, harjoittelumäärän ollesssa 4-8 tuntia viikossa.

Kirja on helppolukuinen. Tekstin määrä ei ole suuri ja esitystapa on ytimekäs. Informaatio tiivistetään faktalaatikoihin ja listoihin. Kirjassa on runsaasti urheilullisia ja vauhdikkaita kuvia, jotka lähes kampeavat lukijan sohvalta lenkille tai muihin treeneihin.

Kirja on ehdottoman hyvä triathlonin harrastamisen aloittamista harkitsevalle. Vähän aikaa lajia harrastanutkin lukee omaa harrastustaan monipuolisesti käsittelevän kirjan todennäköisesti mielellään.

Uimarin treenikirja

Tämän kovakantisen kirjan takakannessa sanotaan, että “Uimarin treenikirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka kokoaa yksiin kansiin kaiken uintiharjoittelusta.” Paljon sanottu, mutta kirjaan tutustuminen osoittaa, että katetta lupaukselle löytyy.

Kirjassa käsitellään uinnin aloittamista ja vesipelon voittamista, eri uintitekniikoita, harjoittelua, kilpailemista, välineitä ja varusteita, ravintoa, terveyttä ja lihashuoltoa.

Lähtökohtana on vesipelon voittaminen, sitten edetään perusteisiin, eli vesituntumaan ja vartalon asentoon. Näihin liittyen esitellään perusharjoitteita.

Eri uintityylit käydään läpi laajojen kuvasarjojen kera. Lopuksi esitetään eri tyylien keskeisimmät ongelmat (esimerkiksi vapaauinnissa jalkojen vajoaminen) ja keinot, millä pulmat korjataan.

Aktiiviuimarin harjoittelua käsittelevässä luvussa käsitellään harjoittelun jaksottamista ja yksittäisten harjoitusten rakennetta. Esitellyksi tukevat uinnin viisi harjoitusaluetta, erilaiset testit sekä joukko tekniikkaharjoituksia (drillejä).

Master-uintia käsittelevässä kappaleessa alleviivataan sitä, että uinti sopii kaikenikäisille, myös vanhemmille liikkujille. Ikäkausinäkökulmaa tuovat myös vinkit uintia harrastavien lasten ja nuorten vanhemmille.

“Ikääntyväkin voi kehittyä ja tehdä erinomaisia tuloksia.” (Uimarin treenikirja, s. 71).

Mielen hallintaa ja harjoittamista käsittelevässä kappaleessa todetaan, että “uintitaitojen oppiminen ja kehittäminen edellyttävät sitä, että ajatuksesi eli mielesi ovat mukana harjoittelussa.” (mt., 108). Kappaleessa annetaan vinkkejä mielikuvaharjoitteluun ja erilaisia konkreettisia harjoitteita.

Mielenkiintoinen lyhyt kappale on myös kappale “meditatiivinen uinti”. Siinä todetaan, että nimenomaan uinti voi olla hyvä keino ottaa etäisyyttä ja irtiottoa nykymaailman ärsyketulvasta. Uimarilla on mahdollisuus päästä jopa flow-tilaan.

Terveyttä käsittelevässä kappaleessa selviää muun muassa, että olkapäävaivat ovat uimareilla melko yleisiä. Näissä ja muissa vaivoissa hyvää ennaltaehkäisyä on oikea tekniikka. Uimaria saattaa vaivata myös “uimarin korva”, joka liittyy korvien jatkuvaan kastumiseen.

Lihashuoltoa koskeva jakso on laaja ja siinä esitellään koko joukko erilaisia ryhtiä ja liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ryhtiin kiinnitetään paljon huomiota. Istuminen vaikuttaa ryhtiin kielteisesti. Niinpä yksi ohje on, että “..ota tavaksi se että et enää nojaa tuolien selkämyksiin” (mt. 158).

Triathlonista ja avovesiuinnista on kirjassa oma jaksonsa. Avovesiuinnissa korostetaan tekniikkavinkkien ohella turvallisuutta (esimerkiksi uimaripoijun käyttämistä).

Kappaleiden lomassa on lyhyitä mielenkiintoisia henkilötarinoita. Tarinoissa esiintyviä henkilöitä ovat muun muassa Hanna-Maria Seppälä, Sebastian Dannberg ja Liisa Lilja.

Kirjan kuvat ansaitsevat erityismaininnan (kuvat Sebastian Dannberg ja Teemu Ojapelto), sillä ne ovat erityisen hienoja. Fiilistelykuvien (veden alta ja päältä otettujen) ohella kuvia käytetään kun uintityylejä sekä voimaharjoittelun ja lihashuollon liikesarjoja käsitellään laajoina kuvasarjoina.

Kaiken kaikkiaan tämä laadukas, monipuolinen ja innostava kirja tuntuu kirkkaastikin lunastavan ne odotukset, joihin yllä viitattiin.

Lopuksi

Vaikka tosiaan erilaisia materiaaleja on nykypäivänä saatavissa runsaasti, hyvillä kirjoilla voidaan sanoa olevansa paikkansa. Tässä esillä olleisiin lajeihin voi tulla sisään minkä ikäisenä tahansa, joten erilaisia potentiaalisia tiedon tarvitsijoita on runsaasti.

Toiset hakevat tiedon mielellään verkosta ja toiset kirjoista. Esitellyt kirjat ovat erinomaisia perusteoksia. Ne sopivat myös loistavasti kirjastoihin siihen hyllyyn, jossa on eri urheilulajeja esitteleviä kirjoja.

Tiina Boman, Antti Hagqvist ja Kalle Kotiranta: Sinustako triathlonisti? Triathlonharjoittelun perusteet. Fitra. 2016. 

Noora Valkonen ja Matti Rajakylä: Uimarin treenikirja. Fitra. 2017.

Liikunnan vuosi 2016

Viime vuosina on tullut tavaksi, että olen vuoden vaihtuessa kirjoitellut kuluneesta vuodesta liikunnan ja erityisesti suunnistuksen näkökulmasta. Tänä vuonna suunnistuskauden analysoiminen on aikaisempaa pienemmässä roolissa osana laajempaa vuosiarviointia. Kausianalyysiä ennen kirjoitan hieman yleisemmällä tasolla liikunnan harrastamisesta ja merkityksestä.

Liikunnan merkitys

Olen lähes aina harrastanut liikuntaa muodossa tai toisessa. Nuorena hiihdin ja pelasin pesäpalloa piirikunnallisella tasolla. Opiskeluaikoina pelasin pesäpalloa ja lenkkeilin. Sitten harrastin maraton-juoksua. Vuonna 2008 “löysin” suunnistuksen, johon hurahdin aika suurestikin. Nyt olen taas hieman uusien harrastusten äärellä, kuten alempaa ilmenee.

Parhaassa fyysisessä kunnossa koskaan olin tuon maraton-harrastuksen aikaan. Valitettavasti harjoituspäiväkirjoja ei ole säilynyt tuolta ajalta, jotta olisi mahdollista arvioida harjoittelun määrää, mutta muistan sen tunteen, kun juoksu kulki äärimmäisen kevyesti.

Liikuntaharrastuksen painopisteet ovat vaihdelleet lajien ja tavoitteiden näkökulmasta. Helpoiten tulosten parantaminen onnistui juuri maratonin kohdalla. Olin tuolloin tosin nuorempi ja harjoittelu puri paremmin.

Suunnistuksen kohdalla parantaminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. Onhan kyse sekä fyysisestä että taidollisesta puolesta. Fyysinen kuntoni ei oikein koskaan ole ollut ihan toivotulla tasolla suunnistukseen. Suunnistuksessahan tarvitaan todella hyvää kuntoa, koska metsässä eteneminen on raskaampaa kuin esimerkiksi asvaltilla rullaaminen. Myös taidollinen kehittyminen on niinikään ollut uskomattoman vaikeaa sen jälkeen kun perusasiat on opittu.

Ikääntyminen vaikuttaa, mutta ei dramaattisesti

Iän karttuminen hidastaa kehitystä liikunnassa vääjäämättä. Nimenomaan kehitystä on vanhempana vaikeampaa saada aikaan. Jonkinlainen tason ylläpitäminen tuntuu sen sijaan kohtuullisen helpolta. Eri harrastuksissa on tullut nähtyä, että todella hyvä fyysinen kunto on mahdollinen esimerkiksi 45, 50 ja 60-vuotiaalle.

Kirjanpitoni osoittaa, että erityisen aktiivista liikunnan harrastamista on tällä hetkellä takana noin kuusi vuotta (liikunnan määrä noin 300 tuntia vuodessa).

Viime aikoina olen pyrkinyt liikkumaan kohtuudella ja monipuolisesti. Muistissa on, että ylilyönnit (yritykset kehittää kuntoa nopeasti) johtavat lähes vääjäämättä erilaisiin loukkaantumisiin ja tätä kautta tauon pitämiseen liikuntaharrastuksissa.

Erityisen hienoa liikunnassa on uusien lajien löytäminen. Jos samaa lajia harrastaa vuosia tai kymmeniä vuosia, on kyllästyminen mahdollista. Uuden lajin aloittaminen voi lisätä motivaatiota huomattavasti.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että liikunnan harrastaminen tulee aina vain tärkeämmäksi yleisen jakamisen näkökulmasta. Voin monelta osin jakaa Yrjö Raution kirjoituksen ajatukset. Liikunta antaa työvirettä, ei pelkästään fyysisessä, vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkisessä mielessä.

Kilpailu ja verrokit

Yksi näkökulma liikuntaan on kilpailullisuus. Pikku hiljaa alan yhä enemmän ajatella, että tärkeää on itse liikunta. Tosin vieläkin on mukavaa huomata, kun pystyy päihittämään kanssakilpailijoita tai saa muuten hyvän tuloksen kilpailussa. Omalla liikuntaharrastuksellani olen saavuttanut ikäisekseni hyvän “kansalaiskunnon”, mutta olen kaukana mistään huippukunnosta.

Vähemmän kilpailullista ajattelutapaa avittaa myös se, että en ole pitkään aikaan ollut lähelläkään kärkisijoituksia missään harrastamissani lajeissa. Toisaalta kun lähellä on ihmisiä, joiden fyysinen kunto on huomattavasti parempi kuin itsellä, saa realistista perspektiiviä.

Ajasta on pulaa, mutta ajankäyttöön voi vaikuttaa

Liikunta vaatii aikaa siinä missä muutkin harrastukset. Aika saattaa olla kortilla työn, perheen, työmatkojen tai muiden harrastusten takia.

Itse pyrin vaihtamaan passiivisen ajan aktiiviseen liikunnan harrastamiseen silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi jos kuljetan lasta peliin tai harjoituksiin, käyn pelin tai harjoitusten aikana lenkillä sen sijaan, että seisoisin kentän laidalla.

Television katsominen arki-iltana on myös helppo vaihtaa lenkkiin. Työmatkoilla lähes aina käyn juoksemassa ja näin tutustumassa vieraaseen kaupunkiin. Aika liikuntaan useimmiten löytyy, jos sen kokee tarpeelliseksi.

Edessä on vielä kenties se askel, että otan erilaiset “mikrohetket” liikunnalliseen käyttöön. Eli esimerkiksi samalla kun kahvi valuu aamulla, on mahdollista tehdä esimerkiksi lankkua tai vastaavaa liikettä.

Paremmat välineet ja uudenlainen yhteisöllisyys

Liikunnan harrastamisen konteksti on muuttunut viime vuosina. Harrastajille on tarjolla yhä halvempaan hintaan yhä monipuolisempia laitteita fyysisen kunnon ja suoritusten analysoimiseen. Syke- ja aktiivisuusmittarit voi kytkeä erilaisiin verkkoalustoihin, joissa on mahdollisuus analysoida suoritysta hyvinkin sofistikoidusti.

Toinen aspekti on uusi yhteisöllisyys. Sosiaalisessa mediassa on mahdollisuus seurata huippu-urheilijoiden tai “tavisliikkujien” harjoittelua blogeista tai muista kanavista. Vinkkejä suorituksen tai harjoitusten parantamiseen on tarjolla valtavasti, samoin kuin kannustusta ja vertaistukea esimerkiksi erilaisten loukkaantumisen kohdalla.

Välineet ja yhteisöt voivat monelle olla arvokas harrastuksen mielekkyyden lisääjä ja motivaation ylläpitäjä.

Liikunta vuonna 2016

Harrastamani liikunnan määrä kokonaisuutena on esitetty alla olevassa kuviossa. Tavoitteena oli liikkua vuoden aikana 300 tuntia, joka ylittyi ilahduttavasti noin kymmenellä tunnilla. Kokonaistuntimäärät ovat olleet viime aikoina tätä suuremmat vain vuonna 2011, jolloin tunteja tuli yhteensä 337. Yhteensä lähdin vuoden 2016 aikana lenkille tai muuhun harjoitukseen 285 kertaa ja liikunnallista etenemistä tuli mittariin noin 3500 km.

Olen ollut melko ankara tuntien merkkaamisessa, eli esimerkiksi ruohonleikkuuta tai lumitöitä en ole merkattu (tietenkään). Löysimmät merkkaukset tulivat edellisenä vuotena mustikan poimimisesta, josta merkkasin muutaman tunnin “vaellusta”. Tässä kirjanpidossa ei mustikanpoimintaa ole kirjattu lainkaan.

liikunta2016

Liikunnan harrastaminen on ollut suhteellisen monipuolista, eniten tunteja on tullut juoksusta (63 h) ja maastopyörällä ajosta (55 h). Maantiepyörällä ajoa on tullut 42 tuntia ja kuntosalia 37 tuntia. Hiihtoa tuli yhteensä 65 tuntia jakautuen vapaaseen tyyliin (34 tuntia) ja perinteiseen (23 tuntia). Hallissa tuli uitua syyskaudella 32 tuntia. Suunnistusta tuli mittariin vain 19 tuntia.

Hiihto

Hiihtokaudessa ei juuri ollut kohokohtia. En osallistunut mihinkään pitkänmatkan hiihtoon. Etelä-Suomen vähälumisen talven vuoksi hiihtäminen oli lyhyellä radalla hiihtelemistä, joka tietenkin on parempi kuin ei mitään. Vuoden lopullahan näytti lupaavalta, kun marraskuussa pääsi ladulle. Ne lumet kuitenkin menivät ja edessä oli palaaminen kesäisempiin lajeihin.

Suunnistus

Suunnistuskausi sujui tutulla kaavalla. Alkukauden pari kisaa (Ankkurirastit ja Silja-Rastit) menivät ihan hyvin, mutta sen jälkeen oli vaikeampaa. Suoritukset olivat huonoja, tuli hylsyjä ja keskeytyksiä. Fyysinen kuntokin laski alkukesästä. Jukolan viesti Lappeenrannassa oli kuitenkin tason mukainen suoritus ja tunnelmaltaan mukava, vaikka olosuhteet olivatkin haasteelliset.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisista Go Pro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Marko Loukkalahti.

Pakko kuitenkin myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, syystä tai toisesta, menetin hetkellisesti kiinnostukseni suunnistukseen kesällä. En käynyt yksilläkään kuntorasteilla koko kauden aikana. Alkusyksyn yösuunnistukset ja jopa arvokisat (pitkän automatkan vuoksi) jäivät myös väliin.

Kenties innon lopahtamiseen vaikuttivat huonosti sujuneet alkukesän kisat ja toisaalta juoksuun liittyvä rasitusvamma (ks. alempana). Yksi vaikuttava tekijä saattaa myös olla se, että olen tällä hetkellä perheen ainoa suunnistaja, eikä (ainakaan pitkille kisareissuille) ole mukava lähteä yksin. Loppukaudesta oli kuitenkin todella hienoa osallistua Oravatonniin ja vielä Raatojuoksuunkin.

Juoksu

Juokseminen on tietenkin ollut harjoittelun kulmakivi. Tässä suhteessa kausi sujui hyvin, kunnes kesämökin kovalla hiekkatiellä heinäkuussa juostut pari ihan normilenkkiä herättivät vanhan vaivan akillesjänteessä. Pidin juoksutaukoa parisen kuukautta (joka näkyy notkahtaneessa juoksun määrässä yllä olevassa kuviossa).

Jalka ei vieläkään ole kunnossa, mutta se on nyt parempi. Olen hoitanut jalkaa juoksemisen vähentämisellä ja venytyksillä. Ensin pidin ns. totaalitaukoa, sitten vähensin juoksemista ja siirsin kaikki lenkit “pururadalle”. Käytän sitaatteja, koska Karjaan pururadalla ei juuri purua ole. Tällä hetkellä juokseminen on ihan ok, jos määrän pitää maltillisena.

Pyöräily

Pyöräilykilometrejä tuli tavoitteiden mukaisesti (1000 km maantiepyörällä ja 1000 km maastopyörällä). Uusi maastopyörä innoitti ajamaan metsäteillä.

Video paluumatkalta Helsingistä Karjaalle. Edessä pyöräilee Hans Löflund.

Maantiepyöräilyssäkin kilometrit tulivat täyteen, mutta mihinkään erityisiin sankaritekoihin en yltänyt. Kerran kävin Helsingissä pyörällä, mutta muuten lenkit olivat varsin maltillisia ja kakku- ja leivoskahveihin keskittyviä. Jotenkin pyöräilystäkin, erityisesti maastopyörällä tehdystä, loppui motivaatio loppukaudesta. Pyöräily oli myös “sunnuntai-pyöräilyä”, joka ei juuri fyysistä kuntoa kehittänyt. Olin aikeissa osallistua Etelä-Kärjen ajoihin, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi jäi osallistumatta.

Video  maastopyörällä tehdystä uintiretkestä.

Triathlon

Kun kaikki edellä mainitut lajikuvaukset ovat jossain määrin alavireisiä, uuteen nousuun pääsin uuden lajikokeilun myötä alkusyksystä. Osallistuin pienimuotoiseen triathlon-tapahtumaan, jota voisi luonnehtia itselleni triathlon-kokeiluksi. Kokeilun myötä hurahdin lajiin ja olen tehnyt ensi kaudelle suunnitelmia harrastuksen aloittamiseksi.

Uinti

Triathlon-kiinnostuksen herättyä oli luontevaa lisätä uintitreenin määrää. Muutaman kerran ehdin uimaan avovedessä ja syksyllä kymmeniä kertoja hallissa. Kilometrejä puolessa vuodessa on kertynyt noin 80. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota tekniikkaan lukemalla ja katsomalla videoita sekä hankkimalla palautetta. Tuntuu siltä, että olen jonkin verran kehittynyt uinnissa ja onhan tässä vielä aikaa puolisen vuotta ensi kesään.

Kun edellä tuli esiin, että tietyissä lajeissa olen havainnut kyllästymistä, täytyy sanoa, että uinti on yksi eniten liikunnallista mielenkiintoa ylläpitävistä lajeista tällä hetkellä.

Kuntosali

Kelien muuttua haasteellisemmiksi olen yleensä vuodenvaihteen tienoilla käynyt muutaman kuukauden verran kuntosalilla. Lihaskunto on tällöin parantunut huomattavasti ja tietenkin tämän jakson jälkeen taas vastaavasti mennyt takapakkia. Järkevää olisi tietenkin jatkaa kuntosaliharjoittelua läpi vuoden edes ylläpitävästi.

Lyhytkin intensiivinen jakso kuntosalitreeniä vaikuttaa myönteisesti arkielämässä esimerkiksi ryhtiin. Hyödyt tulevat myös kaikkiin muihin lajeihin.

Kuntosalitreenikin on maistunut. Olen tehnyt erilaisia juoksuun ja uintiin liittyviä harjoituksia, kesto yleensä noin tunti. Paikkakunnalla on avautunut uusi kuntosali, jossa treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Tavoitteena voisi vuonna 2017 olla, että jatkaisin kuntosaliharjoittelua läpi vuoden.

Vuoden 2017 tavoitteet

Tavoitteena, kuten joka vuosi, on päästä hiukan parempaan fyysiseen kuntoon. Koska aikaa on käytössä niukasti, tarkoituksena on satsata harjoittelun laatuun. Määrän osalta tähtään jälleen 300 tunnin ylitykseen. Yleensä sitä kuitenkin huomaa, että on siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin.

Alkukaudesta varmaan tulee käytyä parissa suunnistuskisassa (Silja-Rastit tai Ankkurirastit).

Kesällä aion osallistua muutamaan triathlon-kisaan. Kauden päätavoite on heinäkuun puolivälissä oleva Joroisten puolimatka ja siitä selviäminen kunnialla. Tätä ennen pitäisi saada kisakokemusta parista kolmesta normaalimatkan kisasta.

Syksyllä on sitten taas hyvä käydä suunnistuskisoissa. Kenties kuitenkin niin, että kovin pitkille suunnistusreissuille en jaksa lähteä.

Triathlon-kokeilu

Jo pidemmän aikaa, mutta etenkin tänä kesänä, on mielessäni ollut triathlonin kokeileminen. Harrastustaustani perusteella lajin voi ajatella sopivan minulle, kuuluuhan vakioliikkumiseeni pyöräilyä ja juoksua. Uinnin osalta tilanteeni ei ole myöskään toivoton, koska (jo vuosia sitten) kävin kurssin, jossa opin vapaauintitekniikan melko hyvin (kansalaistasolla, en millään erityisellä uimaritasolla).

Taustallani on myös pitkiä kestävyysurheilutapahtumia, kuten muutama Pirkan hiihto, yksi Vasaloppett ja 11 maratonia. Ikää on 45 vuotta, joka tietenkin lyö oman leimansa harrastuksiin.

Ajattelin ensin, että kokeilen lajia ensi vuonna jossakin kilpailussa. Lähiseudulla tarjoutui kuitenkin kokeiluun erittäin hyvä tilaisuus, kun TUL järjesti 27.8. Kisakeskuksessa avoimet mestaruuskisat. Tapahtuma oli erittäin pieni, mutta järjestelyt olivat hyvät ja kaikki kilpailun elementit kohdallaan. Toki kilpailun pienimuotoisuuden vuoksi tapahtuman luonne oli erilainen, eli esimerkiksi minkäänlaista ruuhkaa ei uintiosuudella ollut.

Seuraavassa kuvaus kilpailun kulusta. Kilpailumatka oli siis perusmatka/olympiamatka, jossa uidaan 1500 m, pyöräillään 40 km ja juostaan 10 km.

Lähdön valmistelua

Tulin Kisakeskukseen noin tuntia ennen starttia. Vein pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle. Paikalle alkoi saapua muita kilpailijoita. Puheista ja varusteista päätellen paikalla oli sekä ensikertalaisia että lajia pidempään harrastaneita. Oli (kalliin näköisiä) triathlon-pyöriä ja erilaisia maantiepyöriä.

Omat varusteeni olivat “semihyvät” ensikertalaiselle:

  • maantiepyörä Bianchi ViaNirone ilman aika-ajotankoa
  • Häijäältä alennuksesta tilattu Aqua Sphere Pursuit märkäpuku
  • normijuoksuvarusteet
  • ei triathlonasua
  • Garmin 735 XT suorituksen dokumentointiin ja seurantaan

valmisteluaValmistautumista ja varusteiden sipistelyä. Etualalla oleva IKEA-kassi on minun.

Osallistujat tekivät valmisteluitaan. Kokeneemmat neuvoivat ensikertalaisia. Tunnelma oli hyvä ja leppoisa. Opin uutta, kuten sen, että energiageelit on hyvä teipata pyörään maalarinteipillä.

Uintiosuuden dramatiikkaa

Sitten oli lähdön aika. Kilpailijat kokoontuivat rantaan ja veteen. Vesi oli todella lämmintä, mittauksen mukaan 20 asteista. Tuulta ja aallokkoa oli jonkin verran Rauli-myrskyn vuoksi. Järjestäjät kävivät läpi vielä uintiosuuden järjestelyjä. Lähtö toteutettiin vedestä. Kolmesti vastapäivään kierrettävä rata oli merkitty kolmella poijulla.

Lähdin matkaan melko reippaasti ja pysyin aluksi “ison” porukan mukana. Suunta ensimmäiselle poijulle oli helppo ottaa, koska poijun takana oli iso kallio.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen huomasin, että kaikki ei ole kunnossa. Suoritusta haittasi sellainen pikkujuttu, että en saanut hengitettyä. En pystynyt ottamaan tarpeeksi happea. Ensimmäinen ajatus oli se, että se johtuu aallokosta, eli että en osannut hengittää näissä olosuhteissa. Toinen ajatus, että olen kipeä.

Hengittämisen vaikeuden vuoksi en pystynyt uimaan vapaauintia. Uin “koiraa”, kelluin ja haukoin henkeä. Kävin myös selälläni. Kaikki muut kilpailijat uivat ohitseni. Huusin veneessä olevalle tutulle, että en saa hengitettyä. Mietin keskeyttämistä, koska etenemisestä ei tullut mitään. Pää alkoi olla kipeä happivajeesta.

Yhtäkkiä tajusin, että märkäpuku kiristää rintaa. Se oli liimautunut rintaani niin, että ilmeisesti painoi keuhkoja. Riuhdoin sitä irti ja väljemmäksi. Hengitys alkoi välittömästi kulkea paremmin! Pää oli vielä kipeä jonkin aikaa, mutta sekin meni viimeistään pyöräilyosuudella pois.

Uinti alkoi sujua! Saavutin ja ohitin muita uimareita. Pystyin uimaan aallokossa sitä vauhtia, jota harjoituksissakin uin. Pysyin hyvin suunnassa. Aurinko häikäisi hiukan, koska käytin kirkkaita laseja. Nautin uimisesta lämpimässä vedessä auringon paistaessa. Aallot eivät haitanneet, päinvastoin, radan yhdellä sivulla aallot keinuttivat mukavasti ja auttoivat oikeaan suuntaan.

Uintiosuuden aika oli 40 minuuttia, johon olin todella tyytyväinen, kun vaikeudet otetaan huomioon. Hengitysongelmien vuoksi annoin tasoitusta vähintään 5 minuuttia, todennäköisesti hieman enemmän, sillä ongelmat kestivät lähes koko ensimmäisen kierroksen. Olin ennakolta ajatellut, että uintiaikani osuisi jonnekin 30 ja 40 minuutin väliin.

uinti

Ensimmäinen vaihto

Nousin vedestä ja juoksin vaihtopaikalle märkäpukua samalla yläosasta pois kiskoen. Märkäpuku lähti pois hyvin, vaikka en ollut käyttänyt vauvaöljyä tai muuta ihon liukastamiseksi. Vaihdoin pyöräilykengät jalkaan, kypärän päähän, eväät taskuun ja talutin pyörän pyöräilyosuuden lähtöpaikalle.

Tuulinen pyöräilyosuus

Pyöräilyosuuden reitti oli “edestakaisin ajettava”. Ensin ajettiin Kisakeskuksen pääosin suojaista tietä ja sitten avoinaisempaa Tenholan tietä.

Pyöräily kulki hyvin. Tankkasin vettä, söin geelin ja yhden energiapatukan. Yritin ajaa aktiivisesti, muistaen, että “alamäet eivät ole lepoa varten”. Alun suojaisella osuudella tuuli ei haitannut.

Toista oli, kun tultiin avonaisemmille paikoille. Tuuli oli todella kova ja välillä tuntui, että polkemalla ei päässyt lainkaan eteenpäin.

Tenholan tiellä kärki tuli vastaan. Kilpailun kärkipaikkaa pitänyt kilpailija ajoi täysin yksin ja näin tekivät myös toisena ja kolmantena olleet. Itse asiassa mitään “pelotonta” ei pienessä porukassa näyttänyt muodostuneen, vaan kaikki ajoivat melko yksin. Vastaantulijat nostivat peukkua tai kannustivat, joka tuntui mukavalta.

Kääntöpaikalla oli kolme miestä pysäyttäen liikenteen ja varmistaen turvallisen käännöksen.

Toiveena oli, että takaisin mennessä tuuli olisi nyt myötäinen ja antaisi hieman apuja. Näin varmasti olikin, mutta suoraa voimakasta myötätuulta en kyllä kokenut, oli myös vastatuulta.

Pyöräily sujui ihan hyvin loppuun saakka, en erityisesti säästellyt paukkuja juoksuosuutta varten.

Pyöräilyosuuden aika oli 1.30, joka ei ole erityisen hyvä, mutta ihan normisuoritus omalla “pyöräilykunnollani”. Pyöräilyharjoitteluni on käsittänyt lähinnä vain ajelua mukavuusalueella.

pyöräily

Toinen vaihto

Toinen vaihto sujui ilman kommelluksia, pyörä telineeseen ja lenkkarit jalkaan. Kävin myös “vessassa” tässä vaiheessa. Niin kovaa kiirettä minulla ei ollut, että tehnyt “tämän” pyöräilysuorituksen aikana.

Juoksuosuuden tuska

Juoksuosuuden reitti toteutettiin juoksemalla Kisakeskuksen pururata kolmeen kertaan. Reitti on suoraan sanoen todella raskas, eli mäkinen.

Juoksuosuudelle lähdettiin ylämäkeen. Heti tunsin jaloissani, että nyt on tosi kyseessä, eli juoksuosuudesta ei tulisi helppoa. Pyöräily painoi jaloissa, energiat olivat vähissä ja lisäksi mahassa tuntui siltä, että eväät eivät olleet laskeneet.

Hammasta purren puursin eteenpäin. Ei ollut helppoa muillakaan kilpailijoilla. Paitsi sillä kärkipään juoksijalla, joka juoksi alamäkeen ohitseni. Järjestäjät, muut kilpailijat ja huoltajat kannustivat radan varrelta. Kuulin “Hyvä Forma”- huutoja!

En ottanut urheilujuomaa ensimmäisellä “varvauksella”, koska mahassa tuntui vielä oudolta. Toisella viimeiselle kierrokselle lähtiessä sitten otin mukin urheilujuomaa.

Juoksusta ei ole paljon yksityiskohtia kerrottavana, jalat tuntuivat raskailta, energia oli vähissä ja syke korkealla. Mentiin oman kunnon äärirajoilla tai oikeastaan vähän rajojen yli, koska matkanteko oli varsin hidasta. Mitään keskeyttämisen uhkaa ei kuitenkaan ollut ilmassa, eli tiesin pääseväni kyllä maaliin.

Maaliin oli mukava tulla! Juoksuosuuden aika 1.01. Eli ei mikään hyvä aika, mutta raskaalla reitillä olin ihan hyytynyt, eikä askel todellakaan lentänyt.

juoksu

Kokonaisaika oli 3.15. Ainoastaan uintiosuudella olisin pystynyt nipistämään ilman ongelmia hieman ajasta pois, muuten suoritus oli kuntoon nähden paras mahdollinen. Helpommalla juoksuosuudella olisin pystynyt juoksemaan paremman ajan, jyrkkien mäkien nousu ei ollut nyt kovin vauhdikasta. Eli kevyemmällä reitillä olisin voinut päästä lähelle 3 tuntia. Sitä en sitten tiedä, onko niitä kevyempiä reittejä missään triathlon-kilpailuissa.

maalissa

“Hyvävoimaisena maalissa”. 

Loppuseremoniat

Maaliin tullessa voimat palautuivat ihan nopeasti ja fiilis oli hyvä, koska suoritus meni läpi ja oli ihan mukiinmenevä. Hienosti järjestetty kilpailu päättyi vielä palkintojen jakoon.

Kiitos järjestäjille hienosti järjestetystä mukavahenkisestä tapahtumasta! Ensi vuonna uudelleen.

Pohdintaa jatkosta

Oli niin mukava kokemus, että ensi kesänä harrastusta tulee varmasti jatkettua isommissa tapahtumissa. Laji on kiinnostava sen monipuolisuuden ja suorituksen monivaiheisuuden vuoksi. Lisäksi henki harrastajien piirissä tuntuu olevan hyvä.

Perusmatkan noin kolmentunnin suoritus oli raskas, mutta ei ylivoimainen. Puolimatka on minulle ihan mahdollinen (harjoittelua mahdollisuus parantaa), onhan suoritus kestoltaan samaa luokkaa kuin esim. 90 km hiihto. Täysmatkasta ei kannata edes haaveilla.