Tänään oli sitten eGamesin toinen päivä ja pitkä matka. Kisapaikalle ajaessa sää oli kovin kostea ja parkkipaikalla satoi melko runsaasti.
Juuri ennen starttia sade kuitenkin loppui. Metsä oli märkä ja kalliot liukkaita, mutta kisan aikana ei satanut. Miten kisa sitten meni? Tiivistäen voi sanoa, että tuli kaksi isoa pummia, muuten sellaista normaalia “kuntosuunnistusta”.
Virhe 1. Ykkönen löytyi hyvin, sitten ykköseltä lähdettäessä lähdin väärään suuntaan. Huomasin sen 100 metrin päässä, mutta kun lähdin siitä pisteestä kakkoselle, menin taas väärällä suunnalla. Seurauksena harhailua ja ainakin 10 minuutin pummi. Olisi pitänyt ottaa tarkasti takaisin sinne rastille ja sieltä sitten eteenpäin.
Virhe 2. Pitkähköllä välillä kuutoselta seiskalle, tiheikössä ja suolla kulkusuunta kääntyi vääräksi ja löysin itseni väärästä paikasta. Tässäkin ainakin 10 minuutin pummi. Tämä moka johtui siitä, että painelin menemään ilman tarkkaa tietoa missä mennään. Huti tuli.
Mutta meni monta väliä ihan hyvinkin. Ja jaksoin hyvin juosta. Metsässä maailmanmestari Jani Lakanen juoksi ohi. Voin sanoa, että meni kovaa ja ketterästi.
Loppusyheröt olivat kuvan maastossa. Ei mitään “oravanpolkua”. Siellä äijät seisoivat lohkareisilla kallionkielekkeillä ja tähyilivät rasteja.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että kisat eivät menneet kovinkaan hyvin, koska tuli isoja pummeja. Erityisesti keskimatka meni huonosti, pitkällä matkalla meni vähän paremmin.
Suunnistustaito ei oikein riitä näihin kisoihin, gps:stä katselin, että reaalisesta matkasta laskettuna kilometrivauhti on 10 min/km. Jos tuota vauhtia pystyisin pistelemään suurinpiirtein viivaa pitkin ja/tai pummaamatta, pärjäisin ihan kohtalaisesti. Toistaiseksi kisoissa tapahtuneet isot pummit pilaavat kuitenkin kokonaissuorituksen. Pihkarasteillahan rastit löytyivät varsin hyvin ja heti olin kisassa mukana paremmin.
No, pitää muistaa, että käynnissä on vasta ensimmäinen kilpailukausi ja oikeastaan tämä on kolmas vuosi suunnistusharrastuksen kanssa. Viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen vuoksi ja se ensimmäisellä kaudella suunnistin loppujen lopuksi aika vähän.
Sanotaan, että jos tällä tohkottamisella en ala pärjäämään paremmin 2 vuoden päästä, niin siirryn sitten johonkin toiseen lajiin.
Ei kai siitä kenellekään haittaakaan ole, jos käyn kisoissa pummailemassa. Hauskaahan se on, tämänkin päivän kisasta jäi ihan ok fiilis. Mikäs sen mukavampaa kuin pari tuntia liukastella märillä kallioilla ja rämpiä vetisillä soilla. Ja on sitä kehitystä suunnistustaidoissakin tapahtunut.
Mutta täytyy sanoa, että varmaan sitä löytyisi vähemmänkin stressaavia urheiluharrastuksia. Stressiä voi pukata esimerkiksi lähdössä (minkälainen on ykkösväli?) ja pummatessa (missä olen/missä rasti on?).