KMD Ironman Copenhagen 2019: Kisaraportti

Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.

Harjoittelu

Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:

  • juoksua 550 km (57 h)
  • pyöräilyä 3500 km (138 h)
  • uintia 90 km (32 h)
  • kuntosalia 20 h

Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.

Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa  tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.

Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.

Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.

Kisaan valmistautuminen

Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.

Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.

Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.

Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.

pakkausta

laukku

Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.

Perjantai: kisan aatonaatto

Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.

Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.

Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.

Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.

Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.

patsaalla

Lauantai: kisan aatto

Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.

Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.

Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!

Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntai: kisapäivä

Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.

starttiin

T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.

Uinti

Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.

Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.

Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.

Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.

Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.

Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.

Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla.  Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.

Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.

Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.

Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.

swim2

swim

Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.

Pyöräily

Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.

Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.

Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.

Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.

Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.

Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.

Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?

Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.

Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.

Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.

Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.

bike2

bike

Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.

Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.

Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.

En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.

Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.

Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.

Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä  sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.

run

magic_carpet

finish

Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.

Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman  vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.

maalissa

maalissa2

Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.

Jälkimietteitä kisasta

Tiivistäen voi todeta:

  • Tankkaus onnistui hyvin
  • Syöminen kisan aikana meni hyvin
  • Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
  • Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
  • Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
  • Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
  • Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.

Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.

Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.

Juoksua  on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois  kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.


mitalit

Mietteet ensimmäisestä reissukisasta

Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.

Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.

Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”

Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.

Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.

Teemaan liittyvät linkit:

Tallinnan Ironmanin kisaraportti.

Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.

Tuusulanjärvi Triathlon 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kolmatta kertaa Tuusulanjärvi Triathloniin. Jo perinteeksi on muodostunut, että tähän alkukesän kisaan valmistautumisessa keskeinen elementti ja keskustelun aihe on uimaveden lämpötila. Tänä vuonna tämä spekulaatio loppui kun kisapaikalla ilmoitettiin veden lämpötilaksi 14.7 astetta ja että uintimatkat uidaan täysimääräisinä.

Kisamateriaalien hakemisen jälkeen katselin sprintin lähdön ja seurasin kun ensimmäiset kilpailijat nousivat vedestä. Sopivasti ehdin seuraamaan Alexander Stubbin toimintaa T1:llä ja siirtymistä pyöräilyosuudelle.

IMG_8395

IMG_8402

IMG_8406

IMG_8408

IMG_8411

Kirpeä keli oli päivän teema. Erityisen viileältä keli tuntui kun varusteita laittaessani vihmoi hieman vettä. Kun kävin “adaptoitumassa  uimaveteen” (kuuluttajan käyttämä ilmaisu) ennen lähtöä huomasin, että vesi tosiaan oli viileää ja se tuntui erityisesti kasvoissa ja varpaissa. Osa kilpailijoista oli varustautunut “ylimääräisillä” neopreenivälineillä, kuten lakeilla, hanskoilla ja sukilla.

Kun sitten lähdettiin tositoimiin, viileä vesi tuntui myös pienoisena hengityksen salpautumisena. Uinti kuitenkin sujui hyvin, merkittäviä ruuhkia ei ollut ja poijut pysyivät hyvin näkökentässä koko ajan. Kun uintiosuus oli ohi, vilkaisin kelloa ja huomasin ajan alkavan kolmosella, joka oli pettymys.

T1:llä toiminta meni ihan kohtalaisesti, vaikkakin paikat olivat aika kohmeessa. Myös pyörälle nouseminen ja Edgen päällä kytkeminen oli hieman takkuista.

Varsinainen takaisku datailun näkökulmasta oli kuitenkin se, että huomasin jo jonkin aikaa pyöräiltyäni, että olin unohtanut painaa kellosta pyöräilyn alkaneeksi. Näin sekä T1 aika että pyöräilyn aika tulivat mitatuiksi väärin.

Pyöräilyssä oli viileät kelit, koska olin pukeutunut vain kevyeen kisa-asuun. En ottanut edes irtohihoja vaikka olin varannut ne vaihtokamojen laatikkoon. Aika monet näyttivät ottaneen jos jonkinlaista lämmintä vaatetta pyöräilyyn. Pyöräosuus meni ihan hyvin, hieman pyörän etupään täristäminen haittasi. Oletan, että se johtui pullotelineestä, pitää laittaa siihen hieman pehmikkeitä.

T2 sujui hyvin ja pääsin mukavasti juoksuosuudelle. Juoksussa huomasin, että jalkapohjat olivat kylmästä aivan tunnottomat. Jalkapohjien sulattelu kesti suurin piirtein ensimmäisen kierroksen eli 5 km.

Juoksu tuntui muuten aika helpolta ja jolkottelin hieman yli 5 km kilometrivauhtia. Jalkapohjatkin sulivat matkan edetessä. Sitten olinkin jo maalissa.

Maaliin tullessani pohdin, että uinti meni alakanttiin, pyöräily ok ja juoksu oli yllättävän hyvä. Tämän kerroin myös maaliin tulon jälkeen ensi kertaa livenä tapaamalleni Pontukselle, joka on tuttu Facebookin Triathlonfoorumilta ja ylläpitää hyvää lajiin liittyvää blogia.

Tuusulanjärvi Triathlon oli jälleen järjestelyiltään erinomainen. Juoksureitti oli aikaisempaa selkeämpi ja pyöräilyn kääntöpaikka oli paremmassa kohdassa kuin aikaisemmin. Erikoismaininta järjestäjien väsymättömästä kannustuksesta.

Kun myöhemmin kaivoin dataa esiin viime vuoden kisasta ja vertasin eri lajeihin käytettyä aikaa, huomasin, että ajat olivat suorastaan hämmentävän samat. Uintikin, jonka pohdin menneen alakanttiin, oli minuutin sisällä viime vuoden ajasta. Näin tuli todistettua asia josta lauantaina bloggasin: kunto on keväisin aina samalla tasolla.

Ironman 70.3. Finland 2018

Eilen kisattiin kauden toinen pääkilpailu, eli Ironman-brändin alla järjestetty puolimatkan kisa Lahdessa (Lahessa). Omalla kohdallani kisa oli ensimmäinen puolimatkan kisa. Kisakokemus tätä ennen oli neljä perusmatkaa.

Lähtökohdat olivat osin haastavat. Edellinen kisa Vantaalla meni alakanttiin. Toisaalta kisaviikkoa edeltänyt lomaviikko etelässä yksipuolisti treeniä. Ehkä juuri tavallista hieman runsaammasta juoksemista lomalla vanha polvivaiva ilmoitteli itsestään pelottavasti juuri kisaviikolla.

Toisaalta Vantaalla tapahtunut hyytyminen muistutti, että ihan valmistautumatta ei kannata lähteä lyhyempäänkään kisaan. Siksi Lahden kisaa varten keskityin lepäämiseen, fiksuun viimeisen viikon harjoitusohjelmaan ja tankkaamiseen.

Tankkaamista tein mehuilla, jugurtilla, pastalla sekä yhdellä hiilihydraattivalmisteella TriathlonSuomen ohjeita noudattaen.

Kisapäivän aatto ja aamu

Lähdin Lahteen perjantaina iltapäivällä, koska rekisteröityminen piti hoitaa perjantaina. Säätila Lahdessa oli myrskyisä ja aallot järvessä korkeat. Kävin katsomassa uinnin lähtöpaikkaa ja hahmottelin itselleni vaihtoaluetta ja reittejä.

aallot

Yötä olin Vierumäellä, jossa hotellissa oli runsaasti saman asian harrastajia. Toinen toistaan hienompia pyöriä talutettiin hotellihuoneisiin. Kävin saunassa ja söin kevyen päivällisen.

 

hotelli

Aamulla kävin kokeilemassa pyörää. Pohdiskelin myös pyöräosuuden varustusta, koska sää näytti edelleen epävakaalta. Hämmästelin pyörää kokeillessani Vierumäen asvaltin huonoa kuntoa (kuoppia).

Menin hyvissä ajoin kisapaikalla, vein pyörän ja varusteet vaihtopaikalle ja söin kevyen lounaan ja odottelin starttia.

vaihto

bikes

Kilpailu

Kun startti läheni, tuuli tyyntyi, mutta säätila oli edelleen epävakainen. Välillä satoi ja välillä paistoi. Olin kuitenkin päätynyt siihen, että pyöräily suoritetaan kesävarusteissa, enkä ottaisi edes irtohihoja.

Kävin kokeilemassa uintia, vesi tuntui viileältä, mutta ihan hyvältä.

Ryhmittäydyttiin rolling starttiin. Otin oman paikkani 35 min ja 40 min kylttien välistä, ajattelin, että uinti voisi mennä 38 minuuttiin.

Vähän aikaa seisottiin, sitten jono alkoi liikkua nopeaan tahtiin. Näkymä lähtöpaikalta järvelle oli hieno kun kilpailijoiden virta eteni vedessä.

Uinti 1900 m

Uinti lähti hyvin käyntiin, tilaa oli hyvin ja pystyin vilkuilemaan edessä olevia poijuja. Aallot eivät haitanneet etenemistä. Ensimmäisen suoran loppuvaiheessa jotkut kilpailijat hidastivat tahtia vaihtaen jopa rintauintiin ja pääsin ohittelemaan.

Käännöksen jälkeen oli vähän haastavampaa, kun aurinko paistoi silmiin ja oli enemmän ruuhkaa. Sama jatkui toisella pitkällä suoralla. Jotkut kilpailijat uivat hieman siksakkia ja piti hakea omaa baanaa.

Melko vähän oli kaiken kaikkiaan kontaktia, mutta tällä suoralla sain yhden todella kovan korvapuustin. Lasit siirtyivät iskusta hieman, mutta sain ne hyvin takaisin paikalleen pienellä korjauksella ja naamaa rypistelemällä.

Yhtäkkiä huomasin, että kädet ottavat pohjaan. Tunnustelin pohjaa ja huomasin uineeni matalikkoon. Tunne oli outo ja yllättävä keskellä järveä.

Kaiken kaikkiaan toisen pitkän suoran uiminen tuntui epämääräiseltä ruuhkan ja auringonpaisteen vuoksi. En hirveästi nähnyt poijuja, vaan yritin katsella suuntaa muista kilpailijoista. GPS-viiva osoitti jälkeenpäin, että olin kuitenkin uinut suhteellisen suoraan.

Kohta alkoikin musta maihinnousukaari näkymään ja sihtasin kohti sitä. Porukka tiivistyi taas loppua kohden.

Tulin rantaan ja nousin ylös vedestä, vilkaisin kelloa, 38 minuuttia, eli ihan suunnitelmien mukaan.

Vedestä nouseminen ja vaihtoon juokseminen oli yksi hienoimmista hetkistä kisassa, kun noustiin järvestä ihmisten keskelle. Yleisö kannusti, oli musiikkia ja hyvää säpinää.

uinti

Pyörä 90 km

Vaihto meni hyvin ja pyöräily alkoi. Heti alussa kaupungissa oli tiukkaa mutkaa ja kapeaa baanaa, tarkkana piti olla. Asvaltti oli myös märkää. Jo muutaman kilometrin päässä vaihdosta näin ensimmäisen rengasrikon.

Pyöräilyreitti osoittautui vaihtelevaksi. Reitin varrella oli paljon paikallisia kannustamassa.

Messilän mäki oli vauhdikas. Vuosi sitten tapahtuneen kaatumisen jälkeen olen tullut varovaisemmaksi ja laskin aika rauhallisesti. Ohitseni suhahteli hurjempia kisaajia, yksikin erikoisessa, hyvin aerodynaamisessa asennossa.

Pyöräilyssä ohitseni meni porukkaa ja ohittelin itse jonkin verran. Otin 20 minuutin välein geeliä pullosta ja juomaa päälle. Lisäksi otin jonkin verran eväitä järjestäjiltä.

pyörä

Kärkölän jälkeen, kun ajettiin tietä nro 50, oli aika raskasta, kun vastatuuli oli kova. Tällä tiellä ohitseni paahtoi iso ryhmässä ajavien joukko, joka ei ilmeisesti ollut hoksannut säännöissä mainittua peesauskieltoa.

Loppumatkasta päästiin kuitenkin vaihtelevammalle reitille. Pyöräosuuden lopussa sää muuttui taas synkemmäksi ja tuli jonkin verran sadetta. Messilän mäkeä mentiin tällä kertaa ylös, ja sitten oltiinkin taas kaupungissa.

Kun tulin vaihtoon, olin tyytyväinen, koska tunsin itseni varsin hyvävoimaiseksi. Jälleen oli hyvä fiilis kun tultiin yksinäisestä suorittamisesta keskelle ihmisjoukkoa. Vaihto oli vähän hidas, koska kädet olivat kohmeessa.

Juoksu 21,1 km

Juoksu tuntui hyvältä heti aluksi. Suunnitelmana oli lähteä hiljaa, mutta ensimmäinen kilometri oli yleisön kannustaessa 5 min vauhtia.

Muutin tahdin rauhallisemmaksi ja yritin tehdä 5.20-5.30 kilometrejä. Katselin myös sykettä. Minulla oli pelkästään rannemittaus Garminissa ja syke tuntui a) korkealta b) vaihtelevalta. Siksi en luottanut lukemiin vaan ennemminkin omiin tuntemuksiini.

juoksu

Juoksu sujui hyvin, otin geeliä ja juomaa ja välillä suolakurkkua ja suolakeksiä. Reitti oli hieno ja yleisöä oli mukavasti reitin varrella.

Lähestyessäni ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksen ohitusta, näin Pauli Kiurun kannustamassa kilpailijoita.

Heitin ohi juostessani kaimani Pauli Kiurun kanssa yläfemmat.

Muutenkin yleisön kannustus oli todella hienoa. Tuntui myös hienolta ohittaa huoltopiste, jossa soi Iron Maidenin musiikki.

Kun matka edistyi, askel alkoi lyhentyä. Mitään sellaista hätää ei kuitenkaan ollut, että olisin joutunut ottamaan kävelyaskelia. Ymmärsin kuitenkin, mitä tarkoitetaan fokuksen säilyttämisellä.

Sitten oli maaliin tulon aika. Kuuluttaja mainitsi kaikki maaliintulijat nimellä. Sain vesipullon ja mitalin, ensiapumiehet kysyivät, onko kaikki ok.

Sisällä Sibeliustalossa sai Finisher-paidan ja ruokaa. Seurakaverit, joita en ollut koskaan tavannut, tulivat juttelemaan.

maalissa

Ruoka ei maistunut heti suorituksen jälkeen ja yhtäkkiä tuli kova vilu. Pikkuhiljaa, aika hitaasti, keräsin tavarani ja lähdin ajamaan kotia kohti. Auringonlasku oli todella hieno.

sunset

Matkalla poikkesin ABC:lle ja huomasin, että muidenkin triathlonistien karkkihammasta oli alkanut kolottaa.

Yhteenveto

Olin tosi tyytyväinen kisaan. Suoritus oli kuntoon nähden maksimaalinen ja kaikki sujui hyvin. Energiat riittivät, eikä tullut haavereita.

Yhteenvetona:

Uinti 1900m: 00:38:29
Pyöräily 90 km: 02:55:28
Juoksu 21,1 km: 01:59:27
Kokonaisaika: 5:40:56

Sijoitus 45-49 vuotiaissa miehissä 106/204.

Olin  uinnin jälkeen 85:s, pyöräilyssä tipuin sijalle 125 ja juoksussa nousin sijalle 106.

Tapahtuma oli hieno kokemus. Järjestelyt toimivat, reitti oli hieno ja kannustus mahtavaa. Kilpailijat edustivat yli 40:tä kansallisuutta. Säätila oli osin haasteellinen, mutta se ei haitannut. Hieno ilta huipentui upeaan auringonlaskuun.

Nyt on noin kuukausi aikaa Tallinnan täysmatkan kisaan. Lahden puolimatka antoi hyvät osviitat tuohon tapahtumaan.

Kuvat: Finisherpix.com ja Pauli Forma.

Vantaa Triathlon 2018 ja lenkkeilyä Madeiralla

Voiko triathlonkisan kisaraportin kirjoittaa jollakin muulla tavalla, kuin käymällä kronologisessa järjestyksessä eri osuudet läpi?

Jo muutaman kisaraportin kirjoittamisen jälkeen tuntuu siltä, että raporttini ovat identtisiä, toistaen samaa kaavaa ja sisältäen vain pienen pieniä eroja.

Todetaan siis Vantaa Triathlonin tapahtumat lyhyemmän kaavan mukaan, kuitenkin raportoinnin perusrakenne perinteisessä säilyttäen.

Vantaa Triathlon on suosittu ja hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on paljon matkoja ja sarjoja.

Kuusijärvi on pääkaupunkiseudulla the paikka avovesiuimareille ja triathlonisteille.

Pyöräilyosuus on tässä tapahtumassa melko monotoninen, samaa suoraa kelataan edes takaisin.

Juoksuosuudella on yksi isompi mäki ja pari pienempää.

Kisasää oli hyvä, lämpöä riitti, joskin pyöräilyssä oli tuulta. Kuusijärven vesi oli todella lämmintä.

Uinti meni hyvin, ei merkittävää ruuhkaa ja pysyin suunnassa hyvin.

Pyöräilyssä alamäkeen ja myötätuuleen vauhti oli todella kova, mutta kääntöpaikan jälkeen realiteetit iskivät kun väännettiin vastatuuleen..

Realiteetit iskivät sikälikin, että vauhti hiipui kohden pyöräilyn loppua ja edelleen juoksuosuudella.

Ilmeisesti oli nestehukkaa ja energian vähyyttä, sen verran hankalalta eteneminen tuntui.

Virallinen maaliintulokuva.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli selvästi takkuisempi kuin viikko sitten Tuusulanjärvellä.

Kisan jälkeisenä päivänä oli lähtö lomamatkalle Madeiralle. Etukäteen mietin, että suurten korkeuserojen ja syheröisen kaupungin vuoksi lenkkeilymahdollisuudet olisivat melko vaatimattomat.

Toisin kuitenkin oli, sillä lähes rantaviivaa noudattaen löytyi monipuolinen ja hyvinjuostava baana. Strava-segmenttien määrästä voi päätellä, että kyse on aika suositusta reitistä.

Lenkkikuvien ohella galleriassa kuva CR7-museon edustalta.

Lomalta paluun jälkeen on edessä hetikohta Lahden Ironman puolimatka. Pari harjoitusta ehtii tekemään ennen sitä. Tämä kisa tulee antamaan osviittaa reilun kuukauden päästä kisattavalle Tallinnan kisalle.

 

 

 

 

Vantaa Triathlon 2017

Kilpailukausi jatkuu tiiviinä niin, että kisoja on kahden viikon välein. Tuusulanjärvi Triathlonin jälkeen oli vuorossa Vantaa Triathlon. Tiiviillä kilpailukalenterilla on hyvä hakea kokemusta ja hioa kisarutiineja.


ennen kisaa
Tässä olen saapunut kilpailupaikalle, geelit on teipattu pyörään. 

Saavuin kilpailupaikalle noin 2 tuntia ennen starttia. Hain kisatarvikkeet ja virittelin tavaroita vaihtopaikalle. Juttelin vierustoverin kanssa, jolla oli edessä peräti ihan ensimmäinen startti.

Sen olen huomannut triathlon-kisoista, että vaihtopaikan vierustoveri on se kaveri, jonka kanssa todennäköisesti juttelet kisajärjestelyistä ja muusta ajankohtaisesta.

Sain varusteet kohdalleen ja lähdin rantaan. Katselin naisten uintiosuuden kulkua. Hahmotin lähtöpaikan, toiselle kierroksella lähtemispaikan ja rantaan nousun kohdan. Tähystelin tietenkin myös poijuja. Juttelin paikalla olleen uintivalmentajan kanssa.

Uinti

Ennen starttia porukat kävivät verryttelemässä ja totuttelemassa veteen sivummalla. Vesi oli lämmintä. Suunniteltiin, millä tyylillä kannattaa hypätä lauturilta toiselle kierrokselle. Pelkona useimmilla oli lasien pudottaminen. “Pommi” oli suosittu tyylilaji.

Lähdön hetki koitti. Järjestäjien edustaja kertoi rentoon tyyliin järjestelyistä ja lähdön kulusta. Lähtö tapahtui vedestä. Lähtijät ryhmittyivät melko leveään rintamaan ja tilaa oli mukavasti lähdön tapahduttua. Uitiin kohti poijua. Tilaa oli hyvin, silloin tällöin tuli pientä kosketusta.

Poijulla oli ahtaampaa. Olin ihan sisäkurvissa kiinni poijussa ja kosketusta tuli joka puolelta. Pääsin kuitenkin hyvin kiertämään. Takasuoralla oli taas väljempää. Uinti kulki hyvin. Pyrin pitämään suorituksen rentona ja keskityin hengittämään laadukkaasti.

Seuraavat poijut edessä, jälleen sisäkurvi ja ruuhkaa ja lyhyt suora kohti toiselle kierrokselle lähtöpaikkaa. Uintia, ylös vedestä ja uudelle kierrokselle.

Toisella kierroksella oli hieman väljempää, poijulla taas vähän ruuhkaa. Rytmi sekosi porukassa hieman ja jouduin rauhoittumaan sekä hengittämään syvään, jotta pääsin taas rytmiin.

Takasuoralla uin ehkä hieman oikealle sivuun, en kuitenkaan paljoa. Korjasin linjan suoraan kohti poijua.

Sitten olikin uinti jo loppusuoralla ja noustiin vedestä. Kuulin jonkun huutavan, “29 minuuttia”. Tiesin, että nyt meni hyvin. Ennen kesää olin ajatellut, että 30 minuutin alitus 1500 metrillä on hyvä suoritus ja tämän kesän tavoite. Mahdollisesti takasuoran uiminen suorempaan olisi parantanut vielä hieman uintiaikaa.

T1

Juostiin ylämäkeen vaihtopaikalle. Nyt olin hionut vaihtopaikan prosessia hieman ammattimaisemmiksi niin, että jätin sukat pyöräilystä pois, enkä käyttänyt myöskään hanskoja pyöräilyssä.

Vaihto meni tosi hyvin. Kypärä päähän, kengät jalkaan, numerolappu kiinni ja menoksi. (Seuraavassa vaiheessa kiinnitän kengät valmiksi polkimiin, mutta tämän aika ei ole vielä).

Pyöräily

Pyöräilyssä kierrettiin rata neljä kertaa. Ranan ensimmäinen puolisko oli vauhdikkaampi. Laskettelin ensimmäiselle kääntöpaikalle ja katselin keskaria kellosta, näytti 35 km/h. Ajattelin, että nyt mennään kovaa.

No, toinen puoli oli vastaavasti hitaampi ja keskari tasoittui kierroksen umpeutuessa noin 30 km/tunnissa vauhtiin. Söin pyöräilyn aikana yhden energiapatukan ja kaksi geeliä suunnitelman mukaan.

Pyöräily sujui hyvin, jonkin verran tapahtui ohituksia niin, että ohitin tai tulin ohitetuksi. Letkassa ajamista en erityisesti huomannut, ehkä jonkinlaisia ryhmiä oli toisinaan kasassa.

Pyöräilyssä epävarmuustekijänä on se, että tällä kokemuksella en ihan tiedä, mikä on vauhti, jolla uskallan suorittaa pyöräilyn juoksun kärsimättä. Joka tapauksessa tuli selväksi, että pyöräilyssä vauhtini on sellainen, että putoan tulosluettelossa alaspäin.

T2

Neljännen kierroksen jälkeen urakka tuli täyteen ja kurvasin vaihtopaikalle. Nousin pyörän selästä ja klonksuttelin pyöräilykengillä vaihtoon. Samalla ajattelin, että klossien kanssa juostessa on kyllä suuri vaara muljauttaa nilkkansa.

Tämäkin vaihto meni oikein hyvin. Pyörä telineeseen, kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu

Juoksu vähän arvelutti etukäteen. Reitillä oli jonkin verran mäkiä, mutta lopulta rataprofiili ei ollut kovinkaan raskas. Yritin pitää kohtalaista vauhtia yllä.

Juoksu sujui lopulta ihan ok. Yleisö kannusti ja vantaalaisten sunnuntaipäivällisten tuoksut leijuivat keittiöstä juoksubaanalle asuintaloja ohittaessa.

Lopussa edessäni juoksi sinisessä Sailfish-paidassa juoksija, jota seurasin kolmisen kilometriä. Puoli kilometriä ennen maalia kiihdytin ohi, eikä kaveri pystynyt vastaamaan. Tulin maaliin, josta alla oleva kuva.

maaliin

Virallinen loppusuorakuva. 

Pienten palautusjuomien ja syömisten jälkeen oli aika koota tavarat ja lähteä kotia kohti. Toki pieni reflektointi vaihtopaikalla kilpakumppaneiden kanssa, sekä kuvan ottaminen, olivat paikallaan.

kisan_jalkeen

Mitaliposeeraus kilpailun jälkeen. 

Lopuksi

Kisa meni kyllä hyvin. Rutiinit sujuivat paremmin kuin kauden ensimmäisessä kisassa. Uinti sujui oikein hyvin ja ruuhkassa uimisessa pääsi hyvin kisatunnelmaan.

Pyöräilyssä vauhtia pitäisi saada hiukan lisää ja samaa voi sanoa juoksusta. Sujuvat kisat kunnon mukaisilla tuloksilla täyttävät kuitenkin tavoitteet täydellisesti. Parin viikon päästä sitten Kiskoon.

Avainluvut:

  • Uinti: 29.07
  • T1: 3.52
  • Pyöräily: 1.15
  • Juoksu:  54.22
  • T2: 2.15
  • Yhteensä: 2.45.