Ironman 70.3. Finland 2018

Eilen kisattiin kauden toinen pääkilpailu, eli Ironman-brändin alla järjestetty puolimatkan kisa Lahdessa (Lahessa). Omalla kohdallani kisa oli ensimmäinen puolimatkan kisa. Kisakokemus tätä ennen oli neljä perusmatkaa.

Lähtökohdat olivat osin haastavat. Edellinen kisa Vantaalla meni alakanttiin. Toisaalta kisaviikkoa edeltänyt lomaviikko etelässä yksipuolisti treeniä. Ehkä juuri tavallista hieman runsaammasta juoksemista lomalla vanha polvivaiva ilmoitteli itsestään pelottavasti juuri kisaviikolla.

Toisaalta Vantaalla tapahtunut hyytyminen muistutti, että ihan valmistautumatta ei kannata lähteä lyhyempäänkään kisaan. Siksi Lahden kisaa varten keskityin lepäämiseen, fiksuun viimeisen viikon harjoitusohjelmaan ja tankkaamiseen.

Tankkaamista tein mehuilla, jugurtilla, pastalla sekä yhdellä hiilihydraattivalmisteella TriathlonSuomen ohjeita noudattaen.

Kisapäivän aatto ja aamu

Lähdin Lahteen perjantaina iltapäivällä, koska rekisteröityminen piti hoitaa perjantaina. Säätila Lahdessa oli myrskyisä ja aallot järvessä korkeat. Kävin katsomassa uinnin lähtöpaikkaa ja hahmottelin itselleni vaihtoaluetta ja reittejä.

aallot

Yötä olin Vierumäellä, jossa hotellissa oli runsaasti saman asian harrastajia. Toinen toistaan hienompia pyöriä talutettiin hotellihuoneisiin. Kävin saunassa ja söin kevyen päivällisen.

 

hotelli

Aamulla kävin kokeilemassa pyörää. Pohdiskelin myös pyöräosuuden varustusta, koska sää näytti edelleen epävakaalta. Hämmästelin pyörää kokeillessani Vierumäen asvaltin huonoa kuntoa (kuoppia).

Menin hyvissä ajoin kisapaikalla, vein pyörän ja varusteet vaihtopaikalle ja söin kevyen lounaan ja odottelin starttia.

vaihto

bikes

Kilpailu

Kun startti läheni, tuuli tyyntyi, mutta säätila oli edelleen epävakainen. Välillä satoi ja välillä paistoi. Olin kuitenkin päätynyt siihen, että pyöräily suoritetaan kesävarusteissa, enkä ottaisi edes irtohihoja.

Kävin kokeilemassa uintia, vesi tuntui viileältä, mutta ihan hyvältä.

Ryhmittäydyttiin rolling starttiin. Otin oman paikkani 35 min ja 40 min kylttien välistä, ajattelin, että uinti voisi mennä 38 minuuttiin.

Vähän aikaa seisottiin, sitten jono alkoi liikkua nopeaan tahtiin. Näkymä lähtöpaikalta järvelle oli hieno kun kilpailijoiden virta eteni vedessä.

Uinti 1900 m

Uinti lähti hyvin käyntiin, tilaa oli hyvin ja pystyin vilkuilemaan edessä olevia poijuja. Aallot eivät haitanneet etenemistä. Ensimmäisen suoran loppuvaiheessa jotkut kilpailijat hidastivat tahtia vaihtaen jopa rintauintiin ja pääsin ohittelemaan.

Käännöksen jälkeen oli vähän haastavampaa, kun aurinko paistoi silmiin ja oli enemmän ruuhkaa. Sama jatkui toisella pitkällä suoralla. Jotkut kilpailijat uivat hieman siksakkia ja piti hakea omaa baanaa.

Melko vähän oli kaiken kaikkiaan kontaktia, mutta tällä suoralla sain yhden todella kovan korvapuustin. Lasit siirtyivät iskusta hieman, mutta sain ne hyvin takaisin paikalleen pienellä korjauksella ja naamaa rypistelemällä.

Yhtäkkiä huomasin, että kädet ottavat pohjaan. Tunnustelin pohjaa ja huomasin uineeni matalikkoon. Tunne oli outo ja yllättävä keskellä järveä.

Kaiken kaikkiaan toisen pitkän suoran uiminen tuntui epämääräiseltä ruuhkan ja auringonpaisteen vuoksi. En hirveästi nähnyt poijuja, vaan yritin katsella suuntaa muista kilpailijoista. GPS-viiva osoitti jälkeenpäin, että olin kuitenkin uinut suhteellisen suoraan.

Kohta alkoikin musta maihinnousukaari näkymään ja sihtasin kohti sitä. Porukka tiivistyi taas loppua kohden.

Tulin rantaan ja nousin ylös vedestä, vilkaisin kelloa, 38 minuuttia, eli ihan suunnitelmien mukaan.

Vedestä nouseminen ja vaihtoon juokseminen oli yksi hienoimmista hetkistä kisassa, kun noustiin järvestä ihmisten keskelle. Yleisö kannusti, oli musiikkia ja hyvää säpinää.

uinti

Pyörä 90 km

Vaihto meni hyvin ja pyöräily alkoi. Heti alussa kaupungissa oli tiukkaa mutkaa ja kapeaa baanaa, tarkkana piti olla. Asvaltti oli myös märkää. Jo muutaman kilometrin päässä vaihdosta näin ensimmäisen rengasrikon.

Pyöräilyreitti osoittautui vaihtelevaksi. Reitin varrella oli paljon paikallisia kannustamassa.

Messilän mäki oli vauhdikas. Vuosi sitten tapahtuneen kaatumisen jälkeen olen tullut varovaisemmaksi ja laskin aika rauhallisesti. Ohitseni suhahteli hurjempia kisaajia, yksikin erikoisessa, hyvin aerodynaamisessa asennossa.

Pyöräilyssä ohitseni meni porukkaa ja ohittelin itse jonkin verran. Otin 20 minuutin välein geeliä pullosta ja juomaa päälle. Lisäksi otin jonkin verran eväitä järjestäjiltä.

pyörä

Kärkölän jälkeen, kun ajettiin tietä nro 50, oli aika raskasta, kun vastatuuli oli kova. Tällä tiellä ohitseni paahtoi iso ryhmässä ajavien joukko, joka ei ilmeisesti ollut hoksannut säännöissä mainittua peesauskieltoa.

Loppumatkasta päästiin kuitenkin vaihtelevammalle reitille. Pyöräosuuden lopussa sää muuttui taas synkemmäksi ja tuli jonkin verran sadetta. Messilän mäkeä mentiin tällä kertaa ylös, ja sitten oltiinkin taas kaupungissa.

Kun tulin vaihtoon, olin tyytyväinen, koska tunsin itseni varsin hyvävoimaiseksi. Jälleen oli hyvä fiilis kun tultiin yksinäisestä suorittamisesta keskelle ihmisjoukkoa. Vaihto oli vähän hidas, koska kädet olivat kohmeessa.

Juoksu 21,1 km

Juoksu tuntui hyvältä heti aluksi. Suunnitelmana oli lähteä hiljaa, mutta ensimmäinen kilometri oli yleisön kannustaessa 5 min vauhtia.

Muutin tahdin rauhallisemmaksi ja yritin tehdä 5.20-5.30 kilometrejä. Katselin myös sykettä. Minulla oli pelkästään rannemittaus Garminissa ja syke tuntui a) korkealta b) vaihtelevalta. Siksi en luottanut lukemiin vaan ennemminkin omiin tuntemuksiini.

juoksu

Juoksu sujui hyvin, otin geeliä ja juomaa ja välillä suolakurkkua ja suolakeksiä. Reitti oli hieno ja yleisöä oli mukavasti reitin varrella.

Lähestyessäni ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksen ohitusta, näin Pauli Kiurun kannustamassa kilpailijoita.

Heitin ohi juostessani kaimani Pauli Kiurun kanssa yläfemmat.

Muutenkin yleisön kannustus oli todella hienoa. Tuntui myös hienolta ohittaa huoltopiste, jossa soi Iron Maidenin musiikki.

Kun matka edistyi, askel alkoi lyhentyä. Mitään sellaista hätää ei kuitenkaan ollut, että olisin joutunut ottamaan kävelyaskelia. Ymmärsin kuitenkin, mitä tarkoitetaan fokuksen säilyttämisellä.

Sitten oli maaliin tulon aika. Kuuluttaja mainitsi kaikki maaliintulijat nimellä. Sain vesipullon ja mitalin, ensiapumiehet kysyivät, onko kaikki ok.

Sisällä Sibeliustalossa sai Finisher-paidan ja ruokaa. Seurakaverit, joita en ollut koskaan tavannut, tulivat juttelemaan.

maalissa

Ruoka ei maistunut heti suorituksen jälkeen ja yhtäkkiä tuli kova vilu. Pikkuhiljaa, aika hitaasti, keräsin tavarani ja lähdin ajamaan kotia kohti. Auringonlasku oli todella hieno.

sunset

Matkalla poikkesin ABC:lle ja huomasin, että muidenkin triathlonistien karkkihammasta oli alkanut kolottaa.

Yhteenveto

Olin tosi tyytyväinen kisaan. Suoritus oli kuntoon nähden maksimaalinen ja kaikki sujui hyvin. Energiat riittivät, eikä tullut haavereita.

Yhteenvetona:

Uinti 1900m: 00:38:29
Pyöräily 90 km: 02:55:28
Juoksu 21,1 km: 01:59:27
Kokonaisaika: 5:40:56

Sijoitus 45-49 vuotiaissa miehissä 106/204.

Olin  uinnin jälkeen 85:s, pyöräilyssä tipuin sijalle 125 ja juoksussa nousin sijalle 106.

Tapahtuma oli hieno kokemus. Järjestelyt toimivat, reitti oli hieno ja kannustus mahtavaa. Kilpailijat edustivat yli 40:tä kansallisuutta. Säätila oli osin haasteellinen, mutta se ei haitannut. Hieno ilta huipentui upeaan auringonlaskuun.

Nyt on noin kuukausi aikaa Tallinnan täysmatkan kisaan. Lahden puolimatka antoi hyvät osviitat tuohon tapahtumaan.

Kuvat: Finisherpix.com ja Pauli Forma.

Vantaa Triathlon 2018 ja lenkkeilyä Madeiralla

Voiko triathlonkisan kisaraportin kirjoittaa jollakin muulla tavalla, kuin käymällä kronologisessa järjestyksessä eri osuudet läpi?

Jo muutaman kisaraportin kirjoittamisen jälkeen tuntuu siltä, että raporttini ovat identtisiä, toistaen samaa kaavaa ja sisältäen vain pienen pieniä eroja.

Todetaan siis Vantaa Triathlonin tapahtumat lyhyemmän kaavan mukaan, kuitenkin raportoinnin perusrakenne perinteisessä säilyttäen.

Vantaa Triathlon on suosittu ja hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on paljon matkoja ja sarjoja.

Kuusijärvi on pääkaupunkiseudulla the paikka avovesiuimareille ja triathlonisteille.

Pyöräilyosuus on tässä tapahtumassa melko monotoninen, samaa suoraa kelataan edes takaisin.

Juoksuosuudella on yksi isompi mäki ja pari pienempää.

Kisasää oli hyvä, lämpöä riitti, joskin pyöräilyssä oli tuulta. Kuusijärven vesi oli todella lämmintä.

Uinti meni hyvin, ei merkittävää ruuhkaa ja pysyin suunnassa hyvin.

Pyöräilyssä alamäkeen ja myötätuuleen vauhti oli todella kova, mutta kääntöpaikan jälkeen realiteetit iskivät kun väännettiin vastatuuleen..

Realiteetit iskivät sikälikin, että vauhti hiipui kohden pyöräilyn loppua ja edelleen juoksuosuudella.

Ilmeisesti oli nestehukkaa ja energian vähyyttä, sen verran hankalalta eteneminen tuntui.

Virallinen maaliintulokuva.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli selvästi takkuisempi kuin viikko sitten Tuusulanjärvellä.

Kisan jälkeisenä päivänä oli lähtö lomamatkalle Madeiralle. Etukäteen mietin, että suurten korkeuserojen ja syheröisen kaupungin vuoksi lenkkeilymahdollisuudet olisivat melko vaatimattomat.

Toisin kuitenkin oli, sillä lähes rantaviivaa noudattaen löytyi monipuolinen ja hyvinjuostava baana. Strava-segmenttien määrästä voi päätellä, että kyse on aika suositusta reitistä.

Lenkkikuvien ohella galleriassa kuva CR7-museon edustalta.

Lomalta paluun jälkeen on edessä hetikohta Lahden Ironman puolimatka. Pari harjoitusta ehtii tekemään ennen sitä. Tämä kisa tulee antamaan osviittaa reilun kuukauden päästä kisattavalle Tallinnan kisalle.

 

 

 

 

Vantaa Triathlon 2017

Kilpailukausi jatkuu tiiviinä niin, että kisoja on kahden viikon välein. Tuusulanjärvi Triathlonin jälkeen oli vuorossa Vantaa Triathlon. Tiiviillä kilpailukalenterilla on hyvä hakea kokemusta ja hioa kisarutiineja.


ennen kisaa
Tässä olen saapunut kilpailupaikalle, geelit on teipattu pyörään. 

Saavuin kilpailupaikalle noin 2 tuntia ennen starttia. Hain kisatarvikkeet ja virittelin tavaroita vaihtopaikalle. Juttelin vierustoverin kanssa, jolla oli edessä peräti ihan ensimmäinen startti.

Sen olen huomannut triathlon-kisoista, että vaihtopaikan vierustoveri on se kaveri, jonka kanssa todennäköisesti juttelet kisajärjestelyistä ja muusta ajankohtaisesta.

Sain varusteet kohdalleen ja lähdin rantaan. Katselin naisten uintiosuuden kulkua. Hahmotin lähtöpaikan, toiselle kierroksella lähtemispaikan ja rantaan nousun kohdan. Tähystelin tietenkin myös poijuja. Juttelin paikalla olleen uintivalmentajan kanssa.

Uinti

Ennen starttia porukat kävivät verryttelemässä ja totuttelemassa veteen sivummalla. Vesi oli lämmintä. Suunniteltiin, millä tyylillä kannattaa hypätä lauturilta toiselle kierrokselle. Pelkona useimmilla oli lasien pudottaminen. “Pommi” oli suosittu tyylilaji.

Lähdön hetki koitti. Järjestäjien edustaja kertoi rentoon tyyliin järjestelyistä ja lähdön kulusta. Lähtö tapahtui vedestä. Lähtijät ryhmittyivät melko leveään rintamaan ja tilaa oli mukavasti lähdön tapahduttua. Uitiin kohti poijua. Tilaa oli hyvin, silloin tällöin tuli pientä kosketusta.

Poijulla oli ahtaampaa. Olin ihan sisäkurvissa kiinni poijussa ja kosketusta tuli joka puolelta. Pääsin kuitenkin hyvin kiertämään. Takasuoralla oli taas väljempää. Uinti kulki hyvin. Pyrin pitämään suorituksen rentona ja keskityin hengittämään laadukkaasti.

Seuraavat poijut edessä, jälleen sisäkurvi ja ruuhkaa ja lyhyt suora kohti toiselle kierrokselle lähtöpaikkaa. Uintia, ylös vedestä ja uudelle kierrokselle.

Toisella kierroksella oli hieman väljempää, poijulla taas vähän ruuhkaa. Rytmi sekosi porukassa hieman ja jouduin rauhoittumaan sekä hengittämään syvään, jotta pääsin taas rytmiin.

Takasuoralla uin ehkä hieman oikealle sivuun, en kuitenkaan paljoa. Korjasin linjan suoraan kohti poijua.

Sitten olikin uinti jo loppusuoralla ja noustiin vedestä. Kuulin jonkun huutavan, “29 minuuttia”. Tiesin, että nyt meni hyvin. Ennen kesää olin ajatellut, että 30 minuutin alitus 1500 metrillä on hyvä suoritus ja tämän kesän tavoite. Mahdollisesti takasuoran uiminen suorempaan olisi parantanut vielä hieman uintiaikaa.

T1

Juostiin ylämäkeen vaihtopaikalle. Nyt olin hionut vaihtopaikan prosessia hieman ammattimaisemmiksi niin, että jätin sukat pyöräilystä pois, enkä käyttänyt myöskään hanskoja pyöräilyssä.

Vaihto meni tosi hyvin. Kypärä päähän, kengät jalkaan, numerolappu kiinni ja menoksi. (Seuraavassa vaiheessa kiinnitän kengät valmiksi polkimiin, mutta tämän aika ei ole vielä).

Pyöräily

Pyöräilyssä kierrettiin rata neljä kertaa. Ranan ensimmäinen puolisko oli vauhdikkaampi. Laskettelin ensimmäiselle kääntöpaikalle ja katselin keskaria kellosta, näytti 35 km/h. Ajattelin, että nyt mennään kovaa.

No, toinen puoli oli vastaavasti hitaampi ja keskari tasoittui kierroksen umpeutuessa noin 30 km/tunnissa vauhtiin. Söin pyöräilyn aikana yhden energiapatukan ja kaksi geeliä suunnitelman mukaan.

Pyöräily sujui hyvin, jonkin verran tapahtui ohituksia niin, että ohitin tai tulin ohitetuksi. Letkassa ajamista en erityisesti huomannut, ehkä jonkinlaisia ryhmiä oli toisinaan kasassa.

Pyöräilyssä epävarmuustekijänä on se, että tällä kokemuksella en ihan tiedä, mikä on vauhti, jolla uskallan suorittaa pyöräilyn juoksun kärsimättä. Joka tapauksessa tuli selväksi, että pyöräilyssä vauhtini on sellainen, että putoan tulosluettelossa alaspäin.

T2

Neljännen kierroksen jälkeen urakka tuli täyteen ja kurvasin vaihtopaikalle. Nousin pyörän selästä ja klonksuttelin pyöräilykengillä vaihtoon. Samalla ajattelin, että klossien kanssa juostessa on kyllä suuri vaara muljauttaa nilkkansa.

Tämäkin vaihto meni oikein hyvin. Pyörä telineeseen, kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Juoksu

Juoksu vähän arvelutti etukäteen. Reitillä oli jonkin verran mäkiä, mutta lopulta rataprofiili ei ollut kovinkaan raskas. Yritin pitää kohtalaista vauhtia yllä.

Juoksu sujui lopulta ihan ok. Yleisö kannusti ja vantaalaisten sunnuntaipäivällisten tuoksut leijuivat keittiöstä juoksubaanalle asuintaloja ohittaessa.

Lopussa edessäni juoksi sinisessä Sailfish-paidassa juoksija, jota seurasin kolmisen kilometriä. Puoli kilometriä ennen maalia kiihdytin ohi, eikä kaveri pystynyt vastaamaan. Tulin maaliin, josta alla oleva kuva.

maaliin

Virallinen loppusuorakuva. 

Pienten palautusjuomien ja syömisten jälkeen oli aika koota tavarat ja lähteä kotia kohti. Toki pieni reflektointi vaihtopaikalla kilpakumppaneiden kanssa, sekä kuvan ottaminen, olivat paikallaan.

kisan_jalkeen

Mitaliposeeraus kilpailun jälkeen. 

Lopuksi

Kisa meni kyllä hyvin. Rutiinit sujuivat paremmin kuin kauden ensimmäisessä kisassa. Uinti sujui oikein hyvin ja ruuhkassa uimisessa pääsi hyvin kisatunnelmaan.

Pyöräilyssä vauhtia pitäisi saada hiukan lisää ja samaa voi sanoa juoksusta. Sujuvat kisat kunnon mukaisilla tuloksilla täyttävät kuitenkin tavoitteet täydellisesti. Parin viikon päästä sitten Kiskoon.

Avainluvut:

  • Uinti: 29.07
  • T1: 3.52
  • Pyöräily: 1.15
  • Juoksu:  54.22
  • T2: 2.15
  • Yhteensä: 2.45.

Työmatkapyöräilyä ja suunnistusta

Jo ainakin neljänä kesänä juuri ennen kesälomaa olen tehnyt yhden työmatkan Karjaalta Helsinkiin pyörällä. Matkaa kertyy suuntaansa noin 80 km. Suoritus ei ole sinällään erikoinen, vain pitkä pyörälenkki, mutta aikaa siinä vierähtää (ennen työpäivää) jonkin verran. Reitti ilmenee alla olevasta kuvasta.

reitti

Parilla ensimmäisellä kerralla en ajanut iltapäivällä samana päivänä takaisin kotiin, mutta viime kerroilla tämä on muodostunut normiksi. Illalla Karjaalle tullessa hieman jo tuntee pyöräilleensä.

Uutena elementtinä tämän vuoden reissussa ovat GoPro-videot ja niistä tuotetut tunnelmapalat (ks. alla). Ensimmäinen video kuvaa aamuna menomatkaa ja toinen tulomatkaa, jonka tein kaverin kanssa. Kamera oli kypärässä.

Alkukesän aamuna on hienoa ajella kohti aurinkoa. Tältä olisin video välittää tunnelman aika mukavasti. Matkalla sattuu ja tapahtuu: iso hirvi harkitsi Inkoossa Hangontien ylitystä, mutta päätti sitten kääntyä takaisin metsään.

Eteneminen sujuu hienosti Hangontiellä, mutta matkanteko hidastuu, kun saavutaan Kivenlahteen. Tapiolaan mennessä on muistaakseni jokaisena kesänä ollut jonkinlaisia tietöitä matkantekoa haittaamassa. Niin nytkin.

Yleisemmin voisi sanoa, että työmatkapyöräilyä mainitusta suunnasta Helsinkiin ei ole tehty kovin helpoksi. Sen verran matkan varrella on liikennevaloja, huonoa päällystettä ja isoja kanttareita. Helsinkiin saavuttaessa tilanne on hyvä Ruoholahdesta Sanomatalolle, kiitos pyöräkaistan ja etenkin Baanan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli taas mukava, harkintaan pitää ehkä ottaa yksi työmatkareissu elokuussa, jos työaikataulut sen sallivat.

pafo

Paluumatka alkamassa, blogisti Baanan alussa Helsingissä.

VIDEO aamun matkasta Karjaalta Helsinkiin:

VIDEO paluumatkasta Karjaalle:

Jyryrastit

Keskikesällä on yleensä suunnistuksen suhteen vähän hiljaisempaa omassa kilpailikalenterissani. Jyryrastit tarjosi kuitenkin eilen mainion mahdollisuuden suunnistukseen. Kisat olivat lähellä (alle tunnin ajomatka) ja maasto oli hyvä (Nuuksio). Kilpailut olivat samassa paikassa kuin AM-yö viime vuonna.

Korkeuserot olivat pienet ja näkyvyys hyvä, metsä oli hivenen kostea sateen jäljiltä. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi tein yhden virheen pitkällä välillä, kun juoksin ohi rastin ja jouduin palaamaan.

Kisan jälkeen oli hienoa käydä Nuuksio-hotellin rantasaunassa ja uimassa.

Kisoja on lähiviikkoina vähänlaisesti. Lahti-Suunnistuksessa en ole koskaan ollut. Pitää harkita, jos ne sopisivat tänä vuonna kalenteriin. Muuten kesä jatkuu pyöräilyn ja juoksemisen merkeissä. Erilaisia liikuntaan liittyviä videoideoita on myös takataskussa jonkin verran.

LappeeJukola ja muita alkukesän tapahtumia

Tämän blogin päivittämisestä on kulunut jonkin verran aikaa. Samaan aikaan olen kirjoittanut kyllä aktiivisesti erilaisia ammatillisia kirjoituksia. Kirjoittamattomuus johtuu paitsi yleisistä kiireistä, myös siitä, että tämä blogi hakee hieman uutta suuntaa.

Koin nimittäin hieman turhauttavaksi yksittäisten suunnistuskisojen raportoinnin sillä tarkkuudella, kuin mitä olen sitä tehnyt. Kirjoitukset toistivat jonkin verran itseään, rastivälihän voi mennä karkeasti sanottuna hyvin tai huonosti. Jatkossa yritän kirjoittaa hieman laaja-alaisemmin ja laajemmista teemoista.

Kesä on hyvää aikaa laventaa teemoja, onhan kesällä mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja muuta laajemmin kuin huonoilla keleillä. Päivitän myös blogin yleisilmettä osana laajempaa some-siivousta.

Actionkameran testailua

Jokin aika sitten hankin ns. actionkameran (hieno uudissana). Valinta osui GoPro Session Hero-kameraan. Markkinoilla on paljon GoPro-kopioita, jotka varmaankin ovat ihan hyviä, mutta GP:n brändi houkutti sen verran, että päädyin “alkuperäiseen”.

Kamerassa on paljon kaikenlaisia nyansseja, mutta tiiviisti voisi sanoa, että:

  • laite on vesitiivis ja kolhunkestävä
  • laite on monipuolisesti kiinnitettävissä otsaan, rintaan, pyörään jne.
  • laite yhdistyy wifi- ja bluetoothyhteydellä kännykkään tai tablettiin
  • videoita on helppo editoida ja jakaa.

Käyttökokemukset ovat toistaiseksi varsin myönteisiä. Laitetta on helppo käyttää, muistikortille mahtuu runsaasti materiaalia ja akku riittää pidempiinkin suorituksiin. Yksinkertainen kännykässä toimiva editori riittää melko pitkälle.

Pari kielteistä näkökohtaa olen myös havainnut:

  • Pitkien videoiden siirtäminen kamerasta on tuskaisan hidasta (siirto lienee kyllä nopea USB 3.0 liitännällä)
  • Yhteys kameran ja kännykän/tabletin välillä on hieman epävakaa, eli pientä ylimääräystä sählinkiä sen kanssa on ollut.

Mutta kun kaikki toimii, niin kaikki menee kyllä helposti ja hienosti. Actionkamera on parhaimmillaan lyhyeiden klippien kuvaamisessa ja niiden yhdistelemisessä.

Kamera herättää urheilutapahtumissa kiinnostusta. Yleisin kommenti suunnistustapahtumissa on: “Ai sulla on lamppu mukana, jos metsässä menee pitkään.”

Kamerasta on myös hyötyä someen sopivan itseilmaisun lisäksi. Eli suunnistaja voi esimerkiksi hioa kameran avulla suunnistustekniikkaansa (ks. Suunnistaja 4/2016).

kamerapäässäBlogisti OK Raseborgin kansallisissa kamera valmiina.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisissa GoPro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Hiidenkiertäjien Marko Loukkalahti.

Pyöräilyssä kameralla on helppo tehdä näyttäviä pyöräilyvideoita. Alla ensimmäinen harjoitelma aiheesta, kuvausympäristö on Raaseporin Snappertuna.

Fiskars Village Run (Juhannus Run)

Fiskarsissa järjestetään sarja juoksutapahtumia, joiden yläkäsite on Fiskars Village Run. Juhannusaattona järjestetään Juhannus Run, joka on varsin suosittu.

Osallistuin tapahtumaan kahden pojan kanssa. Juoksin vanhemman pojan kanssa 7,2 km reitin ja nuorempi juoksi yksin 1,8 km reitin. GoPro-kuvaa tapahtumasta on oheisella videolla (kesto noin 5 min).

Reitti ja tapahtuma oli todella hieno, juoksimme puolireipasta 5 min/km-vauhtia ja sijoitukseni oli tällä vauhdilla kuntosarjassa seitsemäs. Tapahtuma kannattaa ottaa ohjelmaan jos viettää juhannusta Länsi-Uudellamaalla.

LappeeJukola

LappeeJukola oli seitsemäs Jukolan viesti, johon olen osallistunut.

Osuuteni oli alunperin ankkuri eräässä Hiidenkiertäjien joukkueessa. Nukkuminen ja Jukola sopivat huonosti yhteen ja niinpä vaurauduin tapahtumaan varaamalla Hotelli Lappeesta huoneen.

Oli itse asiassa aika yllättävää, että hotellihuoneita oli saatavilla, vaikka 17 000:n suunnistajan tapahtuma oli aivan kaupungin tuntumassa. Suunnistajien ykkösoptio majoitukselle ei näytä olevan hotelli.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä seuran osuuksia järjesteltiin uudelleen. Koska olin ilmoittanut “kaikki käy”, huomasin torstai-aamuna juoksevani ns. “pitkän yön”. Peruin majoituksen ja laitoin lampun lataukseen.

jukkolaLappeeJukolan yöllinen kilpailukeskus.

LappeeJukolasta puhuttiin paljon kelien näkökulmasta. Sateita oli ja tuulista, juu, mutta kun oli lämmintä, niin mitään suurempaa kärsimystä olosuhteet eivät aiheuttaneet. Parkkeeraus tosin muuttui haasteelliseksi.

Oma osuus meni varsin hyvin. Ensimmäinen tiheikkö oli varsin haastava ja mietin jo mitä tästä mahtaa tulla, mutta suunnan pitämällä pääsin hyvin tielle ja ensimmäiselle rastille.

Tästä eteenpäin suunnistus lähti kulkemaan normaaleja Jukola-uomia. Liikennettä ja uria oli paljon. Mentiin erilaisissa letkoissa. Vaikka osuuden alussa oli ollut pimeää, valon määrä lisääntyi nopeasti ja oli mahdollista laittaa lamppua pienemmälle ja lopuksi kokoaan pois.

Matka alkoi noin puolessavälissä osuutta painaa. Pystyin kuitenkin pitämään vauhtia. Kilpailukeskuksen läpijuoksussa aika monella suunnistajalla irvistys kieli jo siitä, että sisu oli otettu fyysisen kunnon lisäksi käyttöön matkan jatkamiseksi. Irvistykset muuttuivat kohti loppua kohti parahduksiksi ja jopa ärräpäiksi.

Tulin vaihtoon ja olin ihan tyytyväinen omaan suoritukseen, olinhan juossut noin 10 min/km vauhtia, joka kohdallani tarkoittaa yleensä varsin sujuvaa suunnistusta.

Teltalla päädyin vain vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja suuntaamaan kohti kotia ansaitun makkaraperuna-aamiaisen jälkeen (makkaraa oli annoksessa vain nimeksi).

Yöllä ei siis tullut nukuttua yhtään (vrt. alkuperäinen hotellisuunnitelma). Onneksi en ollut paluumatkalla yksin ja minun oli mahdollista torkkua hetki kaverin ajaessa osan matkaa.

Kaiken kaikkiaan LappeeJukola oli yksi parhaimmista omista Jukola-kokemuksistani. Aikaisemmin huonosti nukuttu yö, matkan rasitukset ja kenties pienet pummit ovat kenties hieman virittäneet omat kokemukseni alavireisiksi.

Kesän suunnitelmia

Kesä on vasta alussa. Ohjelmassa on pari pienempää suunnistuskisaa, pyöräilyä ja juoksua. Olen hieman harkinnut myös rullasuksien hankkimista. Videomateriaalia varmaan syntyy myös näistä kesän tapahtumista. Kannattaa siis pysyä kanavalla.