Liikunnan vuosi 2016

Viime vuosina on tullut tavaksi, että olen vuoden vaihtuessa kirjoitellut kuluneesta vuodesta liikunnan ja erityisesti suunnistuksen näkökulmasta. Tänä vuonna suunnistuskauden analysoiminen on aikaisempaa pienemmässä roolissa osana laajempaa vuosiarviointia. Kausianalyysiä ennen kirjoitan hieman yleisemmällä tasolla liikunnan harrastamisesta ja merkityksestä.

Liikunnan merkitys

Olen lähes aina harrastanut liikuntaa muodossa tai toisessa. Nuorena hiihdin ja pelasin pesäpalloa piirikunnallisella tasolla. Opiskeluaikoina pelasin pesäpalloa ja lenkkeilin. Sitten harrastin maraton-juoksua. Vuonna 2008 “löysin” suunnistuksen, johon hurahdin aika suurestikin. Nyt olen taas hieman uusien harrastusten äärellä, kuten alempaa ilmenee.

Parhaassa fyysisessä kunnossa koskaan olin tuon maraton-harrastuksen aikaan. Valitettavasti harjoituspäiväkirjoja ei ole säilynyt tuolta ajalta, jotta olisi mahdollista arvioida harjoittelun määrää, mutta muistan sen tunteen, kun juoksu kulki äärimmäisen kevyesti.

Liikuntaharrastuksen painopisteet ovat vaihdelleet lajien ja tavoitteiden näkökulmasta. Helpoiten tulosten parantaminen onnistui juuri maratonin kohdalla. Olin tuolloin tosin nuorempi ja harjoittelu puri paremmin.

Suunnistuksen kohdalla parantaminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. Onhan kyse sekä fyysisestä että taidollisesta puolesta. Fyysinen kuntoni ei oikein koskaan ole ollut ihan toivotulla tasolla suunnistukseen. Suunnistuksessahan tarvitaan todella hyvää kuntoa, koska metsässä eteneminen on raskaampaa kuin esimerkiksi asvaltilla rullaaminen. Myös taidollinen kehittyminen on niinikään ollut uskomattoman vaikeaa sen jälkeen kun perusasiat on opittu.

Ikääntyminen vaikuttaa, mutta ei dramaattisesti

Iän karttuminen hidastaa kehitystä liikunnassa vääjäämättä. Nimenomaan kehitystä on vanhempana vaikeampaa saada aikaan. Jonkinlainen tason ylläpitäminen tuntuu sen sijaan kohtuullisen helpolta. Eri harrastuksissa on tullut nähtyä, että todella hyvä fyysinen kunto on mahdollinen esimerkiksi 45, 50 ja 60-vuotiaalle.

Kirjanpitoni osoittaa, että erityisen aktiivista liikunnan harrastamista on tällä hetkellä takana noin kuusi vuotta (liikunnan määrä noin 300 tuntia vuodessa).

Viime aikoina olen pyrkinyt liikkumaan kohtuudella ja monipuolisesti. Muistissa on, että ylilyönnit (yritykset kehittää kuntoa nopeasti) johtavat lähes vääjäämättä erilaisiin loukkaantumisiin ja tätä kautta tauon pitämiseen liikuntaharrastuksissa.

Erityisen hienoa liikunnassa on uusien lajien löytäminen. Jos samaa lajia harrastaa vuosia tai kymmeniä vuosia, on kyllästyminen mahdollista. Uuden lajin aloittaminen voi lisätä motivaatiota huomattavasti.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että liikunnan harrastaminen tulee aina vain tärkeämmäksi yleisen jakamisen näkökulmasta. Voin monelta osin jakaa Yrjö Raution kirjoituksen ajatukset. Liikunta antaa työvirettä, ei pelkästään fyysisessä, vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkisessä mielessä.

Kilpailu ja verrokit

Yksi näkökulma liikuntaan on kilpailullisuus. Pikku hiljaa alan yhä enemmän ajatella, että tärkeää on itse liikunta. Tosin vieläkin on mukavaa huomata, kun pystyy päihittämään kanssakilpailijoita tai saa muuten hyvän tuloksen kilpailussa. Omalla liikuntaharrastuksellani olen saavuttanut ikäisekseni hyvän “kansalaiskunnon”, mutta olen kaukana mistään huippukunnosta.

Vähemmän kilpailullista ajattelutapaa avittaa myös se, että en ole pitkään aikaan ollut lähelläkään kärkisijoituksia missään harrastamissani lajeissa. Toisaalta kun lähellä on ihmisiä, joiden fyysinen kunto on huomattavasti parempi kuin itsellä, saa realistista perspektiiviä.

Ajasta on pulaa, mutta ajankäyttöön voi vaikuttaa

Liikunta vaatii aikaa siinä missä muutkin harrastukset. Aika saattaa olla kortilla työn, perheen, työmatkojen tai muiden harrastusten takia.

Itse pyrin vaihtamaan passiivisen ajan aktiiviseen liikunnan harrastamiseen silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi jos kuljetan lasta peliin tai harjoituksiin, käyn pelin tai harjoitusten aikana lenkillä sen sijaan, että seisoisin kentän laidalla.

Television katsominen arki-iltana on myös helppo vaihtaa lenkkiin. Työmatkoilla lähes aina käyn juoksemassa ja näin tutustumassa vieraaseen kaupunkiin. Aika liikuntaan useimmiten löytyy, jos sen kokee tarpeelliseksi.

Edessä on vielä kenties se askel, että otan erilaiset “mikrohetket” liikunnalliseen käyttöön. Eli esimerkiksi samalla kun kahvi valuu aamulla, on mahdollista tehdä esimerkiksi lankkua tai vastaavaa liikettä.

Paremmat välineet ja uudenlainen yhteisöllisyys

Liikunnan harrastamisen konteksti on muuttunut viime vuosina. Harrastajille on tarjolla yhä halvempaan hintaan yhä monipuolisempia laitteita fyysisen kunnon ja suoritusten analysoimiseen. Syke- ja aktiivisuusmittarit voi kytkeä erilaisiin verkkoalustoihin, joissa on mahdollisuus analysoida suoritysta hyvinkin sofistikoidusti.

Toinen aspekti on uusi yhteisöllisyys. Sosiaalisessa mediassa on mahdollisuus seurata huippu-urheilijoiden tai “tavisliikkujien” harjoittelua blogeista tai muista kanavista. Vinkkejä suorituksen tai harjoitusten parantamiseen on tarjolla valtavasti, samoin kuin kannustusta ja vertaistukea esimerkiksi erilaisten loukkaantumisen kohdalla.

Välineet ja yhteisöt voivat monelle olla arvokas harrastuksen mielekkyyden lisääjä ja motivaation ylläpitäjä.

Liikunta vuonna 2016

Harrastamani liikunnan määrä kokonaisuutena on esitetty alla olevassa kuviossa. Tavoitteena oli liikkua vuoden aikana 300 tuntia, joka ylittyi ilahduttavasti noin kymmenellä tunnilla. Kokonaistuntimäärät ovat olleet viime aikoina tätä suuremmat vain vuonna 2011, jolloin tunteja tuli yhteensä 337. Yhteensä lähdin vuoden 2016 aikana lenkille tai muuhun harjoitukseen 285 kertaa ja liikunnallista etenemistä tuli mittariin noin 3500 km.

Olen ollut melko ankara tuntien merkkaamisessa, eli esimerkiksi ruohonleikkuuta tai lumitöitä en ole merkattu (tietenkään). Löysimmät merkkaukset tulivat edellisenä vuotena mustikan poimimisesta, josta merkkasin muutaman tunnin “vaellusta”. Tässä kirjanpidossa ei mustikanpoimintaa ole kirjattu lainkaan.

liikunta2016

Liikunnan harrastaminen on ollut suhteellisen monipuolista, eniten tunteja on tullut juoksusta (63 h) ja maastopyörällä ajosta (55 h). Maantiepyörällä ajoa on tullut 42 tuntia ja kuntosalia 37 tuntia. Hiihtoa tuli yhteensä 65 tuntia jakautuen vapaaseen tyyliin (34 tuntia) ja perinteiseen (23 tuntia). Hallissa tuli uitua syyskaudella 32 tuntia. Suunnistusta tuli mittariin vain 19 tuntia.

Hiihto

Hiihtokaudessa ei juuri ollut kohokohtia. En osallistunut mihinkään pitkänmatkan hiihtoon. Etelä-Suomen vähälumisen talven vuoksi hiihtäminen oli lyhyellä radalla hiihtelemistä, joka tietenkin on parempi kuin ei mitään. Vuoden lopullahan näytti lupaavalta, kun marraskuussa pääsi ladulle. Ne lumet kuitenkin menivät ja edessä oli palaaminen kesäisempiin lajeihin.

Suunnistus

Suunnistuskausi sujui tutulla kaavalla. Alkukauden pari kisaa (Ankkurirastit ja Silja-Rastit) menivät ihan hyvin, mutta sen jälkeen oli vaikeampaa. Suoritukset olivat huonoja, tuli hylsyjä ja keskeytyksiä. Fyysinen kuntokin laski alkukesästä. Jukolan viesti Lappeenrannassa oli kuitenkin tason mukainen suoritus ja tunnelmaltaan mukava, vaikka olosuhteet olivatkin haasteelliset.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisista Go Pro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Marko Loukkalahti.

Pakko kuitenkin myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, syystä tai toisesta, menetin hetkellisesti kiinnostukseni suunnistukseen kesällä. En käynyt yksilläkään kuntorasteilla koko kauden aikana. Alkusyksyn yösuunnistukset ja jopa arvokisat (pitkän automatkan vuoksi) jäivät myös väliin.

Kenties innon lopahtamiseen vaikuttivat huonosti sujuneet alkukesän kisat ja toisaalta juoksuun liittyvä rasitusvamma (ks. alempana). Yksi vaikuttava tekijä saattaa myös olla se, että olen tällä hetkellä perheen ainoa suunnistaja, eikä (ainakaan pitkille kisareissuille) ole mukava lähteä yksin. Loppukaudesta oli kuitenkin todella hienoa osallistua Oravatonniin ja vielä Raatojuoksuunkin.

Juoksu

Juokseminen on tietenkin ollut harjoittelun kulmakivi. Tässä suhteessa kausi sujui hyvin, kunnes kesämökin kovalla hiekkatiellä heinäkuussa juostut pari ihan normilenkkiä herättivät vanhan vaivan akillesjänteessä. Pidin juoksutaukoa parisen kuukautta (joka näkyy notkahtaneessa juoksun määrässä yllä olevassa kuviossa).

Jalka ei vieläkään ole kunnossa, mutta se on nyt parempi. Olen hoitanut jalkaa juoksemisen vähentämisellä ja venytyksillä. Ensin pidin ns. totaalitaukoa, sitten vähensin juoksemista ja siirsin kaikki lenkit “pururadalle”. Käytän sitaatteja, koska Karjaan pururadalla ei juuri purua ole. Tällä hetkellä juokseminen on ihan ok, jos määrän pitää maltillisena.

Pyöräily

Pyöräilykilometrejä tuli tavoitteiden mukaisesti (1000 km maantiepyörällä ja 1000 km maastopyörällä). Uusi maastopyörä innoitti ajamaan metsäteillä.

Video paluumatkalta Helsingistä Karjaalle. Edessä pyöräilee Hans Löflund.

Maantiepyöräilyssäkin kilometrit tulivat täyteen, mutta mihinkään erityisiin sankaritekoihin en yltänyt. Kerran kävin Helsingissä pyörällä, mutta muuten lenkit olivat varsin maltillisia ja kakku- ja leivoskahveihin keskittyviä. Jotenkin pyöräilystäkin, erityisesti maastopyörällä tehdystä, loppui motivaatio loppukaudesta. Pyöräily oli myös “sunnuntai-pyöräilyä”, joka ei juuri fyysistä kuntoa kehittänyt. Olin aikeissa osallistua Etelä-Kärjen ajoihin, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi jäi osallistumatta.

Video  maastopyörällä tehdystä uintiretkestä.

Triathlon

Kun kaikki edellä mainitut lajikuvaukset ovat jossain määrin alavireisiä, uuteen nousuun pääsin uuden lajikokeilun myötä alkusyksystä. Osallistuin pienimuotoiseen triathlon-tapahtumaan, jota voisi luonnehtia itselleni triathlon-kokeiluksi. Kokeilun myötä hurahdin lajiin ja olen tehnyt ensi kaudelle suunnitelmia harrastuksen aloittamiseksi.

Uinti

Triathlon-kiinnostuksen herättyä oli luontevaa lisätä uintitreenin määrää. Muutaman kerran ehdin uimaan avovedessä ja syksyllä kymmeniä kertoja hallissa. Kilometrejä puolessa vuodessa on kertynyt noin 80. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota tekniikkaan lukemalla ja katsomalla videoita sekä hankkimalla palautetta. Tuntuu siltä, että olen jonkin verran kehittynyt uinnissa ja onhan tässä vielä aikaa puolisen vuotta ensi kesään.

Kun edellä tuli esiin, että tietyissä lajeissa olen havainnut kyllästymistä, täytyy sanoa, että uinti on yksi eniten liikunnallista mielenkiintoa ylläpitävistä lajeista tällä hetkellä.

Kuntosali

Kelien muuttua haasteellisemmiksi olen yleensä vuodenvaihteen tienoilla käynyt muutaman kuukauden verran kuntosalilla. Lihaskunto on tällöin parantunut huomattavasti ja tietenkin tämän jakson jälkeen taas vastaavasti mennyt takapakkia. Järkevää olisi tietenkin jatkaa kuntosaliharjoittelua läpi vuoden edes ylläpitävästi.

Lyhytkin intensiivinen jakso kuntosalitreeniä vaikuttaa myönteisesti arkielämässä esimerkiksi ryhtiin. Hyödyt tulevat myös kaikkiin muihin lajeihin.

Kuntosalitreenikin on maistunut. Olen tehnyt erilaisia juoksuun ja uintiin liittyviä harjoituksia, kesto yleensä noin tunti. Paikkakunnalla on avautunut uusi kuntosali, jossa treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Tavoitteena voisi vuonna 2017 olla, että jatkaisin kuntosaliharjoittelua läpi vuoden.

Vuoden 2017 tavoitteet

Tavoitteena, kuten joka vuosi, on päästä hiukan parempaan fyysiseen kuntoon. Koska aikaa on käytössä niukasti, tarkoituksena on satsata harjoittelun laatuun. Määrän osalta tähtään jälleen 300 tunnin ylitykseen. Yleensä sitä kuitenkin huomaa, että on siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin.

Alkukaudesta varmaan tulee käytyä parissa suunnistuskisassa (Silja-Rastit tai Ankkurirastit).

Kesällä aion osallistua muutamaan triathlon-kisaan. Kauden päätavoite on heinäkuun puolivälissä oleva Joroisten puolimatka ja siitä selviäminen kunnialla. Tätä ennen pitäisi saada kisakokemusta parista kolmesta normaalimatkan kisasta.

Syksyllä on sitten taas hyvä käydä suunnistuskisoissa. Kenties kuitenkin niin, että kovin pitkille suunnistusreissuille en jaksa lähteä.

Työmatkapyöräilyä ja suunnistusta

Jo ainakin neljänä kesänä juuri ennen kesälomaa olen tehnyt yhden työmatkan Karjaalta Helsinkiin pyörällä. Matkaa kertyy suuntaansa noin 80 km. Suoritus ei ole sinällään erikoinen, vain pitkä pyörälenkki, mutta aikaa siinä vierähtää (ennen työpäivää) jonkin verran. Reitti ilmenee alla olevasta kuvasta.

reitti

Parilla ensimmäisellä kerralla en ajanut iltapäivällä samana päivänä takaisin kotiin, mutta viime kerroilla tämä on muodostunut normiksi. Illalla Karjaalle tullessa hieman jo tuntee pyöräilleensä.

Uutena elementtinä tämän vuoden reissussa ovat GoPro-videot ja niistä tuotetut tunnelmapalat (ks. alla). Ensimmäinen video kuvaa aamuna menomatkaa ja toinen tulomatkaa, jonka tein kaverin kanssa. Kamera oli kypärässä.

Alkukesän aamuna on hienoa ajella kohti aurinkoa. Tältä olisin video välittää tunnelman aika mukavasti. Matkalla sattuu ja tapahtuu: iso hirvi harkitsi Inkoossa Hangontien ylitystä, mutta päätti sitten kääntyä takaisin metsään.

Eteneminen sujuu hienosti Hangontiellä, mutta matkanteko hidastuu, kun saavutaan Kivenlahteen. Tapiolaan mennessä on muistaakseni jokaisena kesänä ollut jonkinlaisia tietöitä matkantekoa haittaamassa. Niin nytkin.

Yleisemmin voisi sanoa, että työmatkapyöräilyä mainitusta suunnasta Helsinkiin ei ole tehty kovin helpoksi. Sen verran matkan varrella on liikennevaloja, huonoa päällystettä ja isoja kanttareita. Helsinkiin saavuttaessa tilanne on hyvä Ruoholahdesta Sanomatalolle, kiitos pyöräkaistan ja etenkin Baanan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli taas mukava, harkintaan pitää ehkä ottaa yksi työmatkareissu elokuussa, jos työaikataulut sen sallivat.

pafo

Paluumatka alkamassa, blogisti Baanan alussa Helsingissä.

VIDEO aamun matkasta Karjaalta Helsinkiin:

VIDEO paluumatkasta Karjaalle:

Jyryrastit

Keskikesällä on yleensä suunnistuksen suhteen vähän hiljaisempaa omassa kilpailikalenterissani. Jyryrastit tarjosi kuitenkin eilen mainion mahdollisuuden suunnistukseen. Kisat olivat lähellä (alle tunnin ajomatka) ja maasto oli hyvä (Nuuksio). Kilpailut olivat samassa paikassa kuin AM-yö viime vuonna.

Korkeuserot olivat pienet ja näkyvyys hyvä, metsä oli hivenen kostea sateen jäljiltä. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi tein yhden virheen pitkällä välillä, kun juoksin ohi rastin ja jouduin palaamaan.

Kisan jälkeen oli hienoa käydä Nuuksio-hotellin rantasaunassa ja uimassa.

Kisoja on lähiviikkoina vähänlaisesti. Lahti-Suunnistuksessa en ole koskaan ollut. Pitää harkita, jos ne sopisivat tänä vuonna kalenteriin. Muuten kesä jatkuu pyöräilyn ja juoksemisen merkeissä. Erilaisia liikuntaan liittyviä videoideoita on myös takataskussa jonkin verran.

LappeeJukola ja muita alkukesän tapahtumia

Tämän blogin päivittämisestä on kulunut jonkin verran aikaa. Samaan aikaan olen kirjoittanut kyllä aktiivisesti erilaisia ammatillisia kirjoituksia. Kirjoittamattomuus johtuu paitsi yleisistä kiireistä, myös siitä, että tämä blogi hakee hieman uutta suuntaa.

Koin nimittäin hieman turhauttavaksi yksittäisten suunnistuskisojen raportoinnin sillä tarkkuudella, kuin mitä olen sitä tehnyt. Kirjoitukset toistivat jonkin verran itseään, rastivälihän voi mennä karkeasti sanottuna hyvin tai huonosti. Jatkossa yritän kirjoittaa hieman laaja-alaisemmin ja laajemmista teemoista.

Kesä on hyvää aikaa laventaa teemoja, onhan kesällä mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja muuta laajemmin kuin huonoilla keleillä. Päivitän myös blogin yleisilmettä osana laajempaa some-siivousta.

Actionkameran testailua

Jokin aika sitten hankin ns. actionkameran (hieno uudissana). Valinta osui GoPro Session Hero-kameraan. Markkinoilla on paljon GoPro-kopioita, jotka varmaankin ovat ihan hyviä, mutta GP:n brändi houkutti sen verran, että päädyin “alkuperäiseen”.

Kamerassa on paljon kaikenlaisia nyansseja, mutta tiiviisti voisi sanoa, että:

  • laite on vesitiivis ja kolhunkestävä
  • laite on monipuolisesti kiinnitettävissä otsaan, rintaan, pyörään jne.
  • laite yhdistyy wifi- ja bluetoothyhteydellä kännykkään tai tablettiin
  • videoita on helppo editoida ja jakaa.

Käyttökokemukset ovat toistaiseksi varsin myönteisiä. Laitetta on helppo käyttää, muistikortille mahtuu runsaasti materiaalia ja akku riittää pidempiinkin suorituksiin. Yksinkertainen kännykässä toimiva editori riittää melko pitkälle.

Pari kielteistä näkökohtaa olen myös havainnut:

  • Pitkien videoiden siirtäminen kamerasta on tuskaisan hidasta (siirto lienee kyllä nopea USB 3.0 liitännällä)
  • Yhteys kameran ja kännykän/tabletin välillä on hieman epävakaa, eli pientä ylimääräystä sählinkiä sen kanssa on ollut.

Mutta kun kaikki toimii, niin kaikki menee kyllä helposti ja hienosti. Actionkamera on parhaimmillaan lyhyeiden klippien kuvaamisessa ja niiden yhdistelemisessä.

Kamera herättää urheilutapahtumissa kiinnostusta. Yleisin kommenti suunnistustapahtumissa on: “Ai sulla on lamppu mukana, jos metsässä menee pitkään.”

Kamerasta on myös hyötyä someen sopivan itseilmaisun lisäksi. Eli suunnistaja voi esimerkiksi hioa kameran avulla suunnistustekniikkaansa (ks. Suunnistaja 4/2016).

kamerapäässäBlogisti OK Raseborgin kansallisissa kamera valmiina.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisissa GoPro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Hiidenkiertäjien Marko Loukkalahti.

Pyöräilyssä kameralla on helppo tehdä näyttäviä pyöräilyvideoita. Alla ensimmäinen harjoitelma aiheesta, kuvausympäristö on Raaseporin Snappertuna.

Fiskars Village Run (Juhannus Run)

Fiskarsissa järjestetään sarja juoksutapahtumia, joiden yläkäsite on Fiskars Village Run. Juhannusaattona järjestetään Juhannus Run, joka on varsin suosittu.

Osallistuin tapahtumaan kahden pojan kanssa. Juoksin vanhemman pojan kanssa 7,2 km reitin ja nuorempi juoksi yksin 1,8 km reitin. GoPro-kuvaa tapahtumasta on oheisella videolla (kesto noin 5 min).

Reitti ja tapahtuma oli todella hieno, juoksimme puolireipasta 5 min/km-vauhtia ja sijoitukseni oli tällä vauhdilla kuntosarjassa seitsemäs. Tapahtuma kannattaa ottaa ohjelmaan jos viettää juhannusta Länsi-Uudellamaalla.

LappeeJukola

LappeeJukola oli seitsemäs Jukolan viesti, johon olen osallistunut.

Osuuteni oli alunperin ankkuri eräässä Hiidenkiertäjien joukkueessa. Nukkuminen ja Jukola sopivat huonosti yhteen ja niinpä vaurauduin tapahtumaan varaamalla Hotelli Lappeesta huoneen.

Oli itse asiassa aika yllättävää, että hotellihuoneita oli saatavilla, vaikka 17 000:n suunnistajan tapahtuma oli aivan kaupungin tuntumassa. Suunnistajien ykkösoptio majoitukselle ei näytä olevan hotelli.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä seuran osuuksia järjesteltiin uudelleen. Koska olin ilmoittanut “kaikki käy”, huomasin torstai-aamuna juoksevani ns. “pitkän yön”. Peruin majoituksen ja laitoin lampun lataukseen.

jukkolaLappeeJukolan yöllinen kilpailukeskus.

LappeeJukolasta puhuttiin paljon kelien näkökulmasta. Sateita oli ja tuulista, juu, mutta kun oli lämmintä, niin mitään suurempaa kärsimystä olosuhteet eivät aiheuttaneet. Parkkeeraus tosin muuttui haasteelliseksi.

Oma osuus meni varsin hyvin. Ensimmäinen tiheikkö oli varsin haastava ja mietin jo mitä tästä mahtaa tulla, mutta suunnan pitämällä pääsin hyvin tielle ja ensimmäiselle rastille.

Tästä eteenpäin suunnistus lähti kulkemaan normaaleja Jukola-uomia. Liikennettä ja uria oli paljon. Mentiin erilaisissa letkoissa. Vaikka osuuden alussa oli ollut pimeää, valon määrä lisääntyi nopeasti ja oli mahdollista laittaa lamppua pienemmälle ja lopuksi kokoaan pois.

Matka alkoi noin puolessavälissä osuutta painaa. Pystyin kuitenkin pitämään vauhtia. Kilpailukeskuksen läpijuoksussa aika monella suunnistajalla irvistys kieli jo siitä, että sisu oli otettu fyysisen kunnon lisäksi käyttöön matkan jatkamiseksi. Irvistykset muuttuivat kohti loppua kohti parahduksiksi ja jopa ärräpäiksi.

Tulin vaihtoon ja olin ihan tyytyväinen omaan suoritukseen, olinhan juossut noin 10 min/km vauhtia, joka kohdallani tarkoittaa yleensä varsin sujuvaa suunnistusta.

Teltalla päädyin vain vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja suuntaamaan kohti kotia ansaitun makkaraperuna-aamiaisen jälkeen (makkaraa oli annoksessa vain nimeksi).

Yöllä ei siis tullut nukuttua yhtään (vrt. alkuperäinen hotellisuunnitelma). Onneksi en ollut paluumatkalla yksin ja minun oli mahdollista torkkua hetki kaverin ajaessa osan matkaa.

Kaiken kaikkiaan LappeeJukola oli yksi parhaimmista omista Jukola-kokemuksistani. Aikaisemmin huonosti nukuttu yö, matkan rasitukset ja kenties pienet pummit ovat kenties hieman virittäneet omat kokemukseni alavireisiksi.

Kesän suunnitelmia

Kesä on vasta alussa. Ohjelmassa on pari pienempää suunnistuskisaa, pyöräilyä ja juoksua. Olen hieman harkinnut myös rullasuksien hankkimista. Videomateriaalia varmaan syntyy myös näistä kesän tapahtumista. Kannattaa siis pysyä kanavalla.

Louna-Jukola

Tätä kirjoitettaessa merkittävä osa yhteislähdössä lähteneistä suunnistajista Louna-Jukolassa on vielä matkalla. Itse juoksin avausosuuden ja kotiuduin Karjaalle noin puoli neljä aamuyöstä. “Hyvinnukutun” yön aikana voittajat olivat herätessäni selvillä.

Saavuin kilpailupaikalle hieman kello 20 jälkeen, käväisin katsomassa lähtö- ja vaihtoalueen ja seurasin hieman Jukola-tiimin haastattelua tapahtuman päälavalla. Loppusuoran kupeessa otetun selfien jälkeen lähdin valmistautumaan seuran tuulisuojalle.

Untitled

Untitled

Untitled

Ensimmäiset sadat metrit juostiin asvaltoidulla alustalla. Baana oli melko kapea ja lähdössä näytti tapahtuvan muutamia kaatumisia. Maasto oli kuiva ja metsän puolelle päästyä pölyä nousi ilmaan paljon. Heti metsän puolelle päästyä joku astui kantapäälle ja sanoi “sori”. Kenkä irtosi jalasta, mutta sain sen nopeasti paikalleen.

Ensimmäinen väli ykköselle oli melko pitkä, välillä oli kuitenkin paljon suuria muotoja, joita pitkin pääsi etenemään helposti varsinkin kun oli vielä hyvin valoisaa. Tulin suoraan rastille. Alin rastit menivät muutenkin hyvin, porukkaa oli liikkeellä paljon ja jonossa mentiin.

Radan alkuosalla muljautin pitkästä aikaa vasemman nilkan ja myöhemmin oikean, mutta kummallakaan kerralla mitään ei mennyt rikki ja pienen kipuilun jälkeen asia oli mahdollista unohtaa.

Jukolalle tyypilliseen tapaan juostiin paljon letkoissa ja letkat tulivat pääsääntöisesti melko hyvin oikeille rasteille. Putkipätkillä, esimerkiksi alkumatkan muutaman rastin muodostamalla lenkillä mukavuusalue hiipi mieleen ja letkoissa heitettiin letkeää juttua.

Ratamestari oli kuitenkin varannut suunnistajille yllätyksiä. Hajonnoilla letkat pysähtyivät, kartat levähtivät auki ja virheitä alkoi siunaantua. Ensimmäinen tälläinen hetki tuli, kun hienon avokalliomäen laen ja sitä seuranneen loivan laskun jälkeen juostiin tiheikköön. Ensimmäinen virhe oli tosiasia.

Rastin löydyttyä haparointi jatkui. Seuraavaa rastia hain hetken väärästä mäestä.

Pitkällä välillä oli mahdollista lähteä kiertämään oikealta tietä ja polkuja pitkin, mutta lähdin muiden mukana suoraan, joka olikin hyvä ratkaisu. Maastoon oli kulunut jo selkeä ura.

Seuraavallekin rastille oli tarjolla tiekiertoa, mutta tie ei löytynyt aivan yhtä helposti kuin kärkisuunnistajilla, kun katsoin avausosuuden kulkua aamulla televisiosta.

Juomarastin jälkeen tein ehkä isoimman virheen ja etsin rastia jonkin aikaa pienipiirteisesti mäestä.

Lopussa ei tapahtunut muuta merkittävää, kuin että kärjen kakkososuuden suunnistajat ohittivat minut. Huomasin silmänurkastani Haldenin rynnivät vasemmalta ohi. Hetken kuluttua KR:n Hannu Airila huusi kapeassa kohdassa takanani “latua” ja pyyhälsi ohi. Sitten olinkin jo viimeisellä rastilla ja alla jälleen asvalttia. Juoksin karttatelineelle ja annoin kartan seuraavan osuuden juoksijalle.

Katsoin kelloa ja huomasin aikaa vierähtäneen pitkän tovin. Perusvauhti oli ihan kohtuullinen, mutta parin kolmen rastin hakeminen aiheutti isot miinukset virhesarakkeeseen ja vastaavasti plussaa aika- ja sijoitussarakkeeseen. Suoritus ei tällä kertaa kokonaisuutena ollut häävi.

Fyysisesti oli lopulta ihan ok olo flunssasta huolimatta. Diesel jaksoi vääntää pitkän lenkin tasaisesti. Pummit Jukolan avausosuudella ovat sikäli tylyjä, että porukkaa lappaa rastia haettassa runsaasti ohi, eikä tilannetta hevillä korjata.

Maasto oli monipuolinen ja radat vaativat. Louna-Jukolan järjestelut olivat jukolamaiseen tyyliin jämäkät ja sujuvat.

Tapahtuma on ottanut myös hyvintoteutettuja lisäaskeleita lisähuomion ja painoarvon hankkimiseksi tapahtumalle ja lajille. Tässä keinoina esimerkiksi julkkiksista koottu Jukola-tiimi, laajat ennakkojutut ennen tapahtumaa eri medioissa, Varsinais-Suomen suunnistustapahtumista muodostettu Polku Louna-Jukolaan  sekä laaja ja suunnitelmallinen sosiaalisen median hyödyntäminen. Eräät harrastajajoukkueet ovat muodostuneet myös tapahtumaan liittyviksi ilmiöiksi sosiaalista mediaa hyödyntämällä (esim. Team SOSE).  Jukola elää ajassa ja kehittyy.

Seuraavaksi numerolappu laitetaan jälleen rintaan Varsinais-Suomessa, eli Fin-5 Rastiviikolla Mynämäen seudulla.

SM-kisat

Siniristilippu liehuu ja ilmassa on suuren urhelijuhlan tuntua.

Tosiaan takana on elämäni ensimmäinen SM-kilpailu. Eli suunistuksen pitkän matkan kilpailu R2 Laviassa.

Matkasin Honkajoelle jo perjantaina valmistautumaan kaurapuuron voimalla lauantain karsintaan. Tankkasin puuroa illallakin, koska eGamesissa pitkällä matkalla tunsin energian vähyyttä. Seuraavassa päällimmäiset tuntemukset sekä karsinnasta (lauantai) että finaalipäivältä (sunnuntai).

Karsinta

Aamulla fiilispuoli oli hyvä ja rauhallinen. Juoksu tuntui kulkevan hyvin kun hölkkäsin lähtöön. Olin niin keskittynyt, että olin jättää rastinmääritteet ottamatta. Onneksi kilpakumppani muistutti niistä. Piippien jälkeen otin kartan ja lähdin juoksemaan. Kartta ei oikein tuntunut sopivan maastoon. Ykköselle kuitenkin ihan hyvin.

Sitten kakkoselle olin menossa ihan tarkasti, mutta rasti oli todella pahasti hukassa. Ainakin puolentusinaa miestä seisoi kumpareella ja ihmetteli missä ollaan. Pitkän pyörimisen jälkeen pääsin kuitenkin restille.

Pari rastia löytyi sitten oikein hyvin. Kolmoselle jopa alle 9 min vauhtia. Ja neloselle 11 min vauhtia. Sitten pitkä väli ja ongelmia peitteisessä maastossa. Tuli pyörittyä aika lailla isoja kaarroksia tehden mutta lopulta rämmin rastille jotenkuten.

Seuraavan piti olla helppo, mutta tuli toinen iso pummi. Huolimattomasti menin tälle “helpolle” ja etsin rastia 100 m väärästä paikasta. Siinä meni aika tovi. Loput rastit löytyivät kohtalaisesti.

Loppusuoralla vielä täydet ylämäkeen ja tuloksena erän 7:ksi nopein aika loppusuoralla.

Karsinta oli kaiken kaikkiaan yksi kauden heikoimmista suorituksista. Oli todella suuria vaikeuksia sovittaa karttakuvaa ja maastoa yhteen. Maasto oli peitteistä ja hakkuujätettä oli paljon. Kahdessa isossa pummissa olin pahasti hukassa. Unohdetaan tämä kisa.

Finaali

Finaalin aamuna oli todella hieno syyssää. Lämpimässä aurinkoisessa kelissä hölkättiin lähtöön peltoa pitkin. Paikat eivät olleet juuri lainkaan kipeät edellisen päivän kisasta.

Rauhallisesti matkaan ja melko pitkälle ykkösvälille. Ei kuitenkaan mikään paha väli, maasto oli avointa eikä erityisen pienipiirteistä. Tupeksin kuitenkin rastinoton ja harhailin hiukan suolla. Isoista kivistä sain kiinni ja pääsin rastille.

Suoraan eteenpäin tiheikön läpi. Muutama rasti todella hyvin. Sain hyvän tuntuman maastoon ja karttaan.

Sitten kuutoselle ongelmaa. Ei ollut edes paha rasti, menin vaan huolimattomasti ja heti tuli pummia.

Sitten taas monta väliä oikein hyvin. Pitkä 1,4 km välikin hallitusti ja toinen vielä pidempi myöskin ihan ok.

Maasto oli hienoa ja avonaista, korkeuseroja jonkin verran. Lopussa taas vähän enemmän peitteistä. Jonkin verran valitsin hidasta reittiä kun menin soille jossa oli pitkää varvikkoa.

Lopussa viimeiselle rastille muodostui vähän letkaa. Lopussa oli jopa pientä ruuhkanpoikaista kun puolentusinaa äijää rynni viimeisille rasteille.

Paukkuja oli vielä jäljellä lopussa, tuloksena viidenneksi nopein aika loppusuoralla.

Summa summarum. Lauantai meni ihan pipariksi. Ei ollut SM-kisan arvoinen suoritus tuo lauantainen harhailu ja pummailu. Kauden huonointa suunnistusta ehkä. Sunnuntailta sitten ihan ok suoritus. Näin näistä kotikulmien kisoista jäi ihan ok maku suuhun.