Puuduttavasta talvitreenistä kohti kesää

Kevät on jo kohtalaisen pitkällä Länsi-Uudellamaalla ja se lisää liikunnallisia mahdollisuuksia. Treenaaminen saa uusia miellyttäviä muotoja ja katse kohdistuu kohti kauden avausta. On siis hyvä aika vetää yhteen talvikautta.

Kesäkuussa 2017 tapahtuneen solisluun murtumiseen johtaneen kaatumisen jälkeen harjoittelu lähti syksyllä pikku hiljaa käyntiin. Talvikauden harjoittelun voi hyvin pitkälle tiivistää näin:

  • Kuntosalia 1-2 kertaa viikossa.
  • Uintia 2 kertaa viikossa.
  • Pyöräilyä trainerilla 2 kertaa viikossa
  • Lisäksi juoksua/hiihtoa 1-2 kertaa viikossa.

Kuntosali maistui aika hyvin ja lihaskunto parani huomattavasti. Yritän jatkaa salilla käymistä kerran viikossa, jotta lihaskunto pysyy yllä.

Uintitreenejä olen tehnyt läpi talven niin, että toinen uintikerta on käsittänyt eri pituisia vetoja ja toinen kerta on ollut pidempi kelaus, tyypillisesti 2000 m.

Otin myös pari uintiopetustuntia, jotka olivat todella hyviä. Oppien siirtäminen normiuintiin ei ole kuitenkaan sujunut kovin tehokkaasti ja siksi uintivauhti on jotakuinkin samanlaista kuin viime vuonna.

Pyörää olen polkenut uskollisesti varastoon luomassani “man cavessa”. Treenit ovat olleet erilaisia intervalleja vastuksia vaihdellen ja toisaalta tasaisempia lenkkejä. Trainerin polkeminen on tylsää kuin mikä, onneksi Netflix on tuonut vähän viihdykettä. Treenien pituus on ollut 1-1.5 tuntia.

Talvikautena juoksin todella vähän. Vammojen välttämiseksi en halunnut liukastella ulkona kylmässä, enkä myöskään halunnut jyskyttää pitkiä harjoituksia juoksumatolla.

Hiihtokilometrejäkin tuli vain pari sataa, koska lumitilanne oli pitkään epäselvä, enkä ollut motivoitunut ajamaan pitkiä matkoja lumen perässä. Muutamia hyviä pidempiä hiihtolenkkejä kuitenkin tein.

Synkimpinä syksyn talven kuukausina kelien ollessa huonot treenaaminen oli aika puuduttavaa, raskasta ja rutiininomaista. Pystyin kuitenkin maaliskuussa lisäämään treenin määrää.

Viime viikkoina harjoittelua on tullut 7-8 tuntia viikossa, jota pidän ihan hyvänä määränä töiden, pendelöinnin ja muun ohjelman lomassa. Tällä viikolla taidetaan olla jo noin 10 viikkotunnissa pitkän pyörälenkin ansiosta. Samaa tahtia on tarkoitus jatkaa tulevina viikkoina.

Kaikessa tekemisessä on tarpeen pitää maltti mukana, sen verran haavoittuvassa kunnossa ovat jalat. Juoksemisen määrä on syytä pitää kohtuullisena ja alustat mahdollisimman pehmeinä, jotta vammat vältetään.

Talvi oli siis puurtamista pimeässä ja loskassa. Nyt parin viime viikon aikana harjoitteluun on tullut uutta virtaa, koska kelit ulkona ovat mahdollistaneet pyöräilyn ja tietenkin myös juoksun paremmin.

kuva5

kuva4

kuva3

kuva2

kuva1

Olen nyt kolmena viime viikonloppuna tehnyt pidemmän pyörälenkin (60, 75 ja eilen 100 km). Samaa kaavaa on tarkoitus jatkaa, eli tehdä näitä pitkiä lenkkejä viikonloppuisin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi todeta sen, että viime vuonna tein ensimmäisen (ja sattuneesta syystä myös viimeisen) 100 km lenkin toukokuun 20. päivä). Olen siis noin kuukauden edellä pyöräilytreenejä tänä vuonna. Vertaileva data osoittaa, että myös kunnon suhteen ollaan edellä viime vuotta.

Hieman tuonnempana on edessä avovesiuintikauden avaus, joka lisää treenin monipuolisuutta ja mielekkyyttä entisestään.

Kisakalenterissa on neljä kisaa:

  • TuusulanjärviTriathlon
  • Vantaa Triathlon
  • Ironman 70.3. Lahdessa
  • Ironman Tallinna elokuussa

Kaksi ensimmäistä kisaa ovat hyviä mahdollisuuksia kisakokemuksen kartuttamiseen. Puolimatka Lahdessa on jo vaativampi juttu. Tallinnan täysmatka tulee olemaan kokemus, jonka vaativuutta en todennäköisesti vielä osaa edes ajatella.

Näillä mennään. Toivon vain, että harjoittelu kohti kesän koitoksia saa jatkua ilman vammoja tai loukkaantumisia.

Talvi jatkuu talvisena

No niin. Talvi sen kun jatkuu. Lauantaina käytiin Varsinais-Suomessa ja keskeisillä suunnistuspaikkakunnilla Salossa, Paimiossa ja Mynämäellä oli hanget korkeat nietokset. Jäällä voi huoletta liikkua, metrin verran oli jäällä vahvuutta.

Hienot hankikannot on kuitenkin. Siksi tänään lounas kuitattiin makkaranpaistolla läheisellä laavulla.

Hienoa oli myös hiihdellä tänään. Kävin Västerbyssä parin tunnin aamulenkillä (ladulla jo kello 7.30 kellonsiirrosta huolimatta). Siellä sitten hiihtelin ristiin rastiin. Tuttua maastoa OK Raseborgin kansallisista. Hiihtelin myös jäällä, ks. reitti täältä. On muuten hieno tuo Attackpointin gps-härpäke. Ja ennenkaikkea käytettävyys ja toimivuus on huippuluokkaa.

Sen verran kuitenkin pitää alkaa suuntautua kesäisempiin lajehin, että hankin uudet kumit pyörään. Aikaisemmin olen ajanut Nokian renkailla, ne tuntuvat kuluvan aika nopeasti eikä pistosuojaus ole kovin hyvä. Tällä kertaa päädyin Urheiluaitan asiantuntevalla opastuksella Schwalben “Black Jack” renkaisiin. Asensin ne tänään ja tositoimet alkavat heti kun on keli antaa myöten ja hiihto on ohi.

Varusteista puheenollen, hommasin tässä jokin aika sitten maastojuoksukengät (ks. kuva). Mallii on Salomon XA Pro 3D Ultra GTX, omien kenkien väritys on hiukan erilainen kuin kuvassa. Alustavasti tuntuvat aivan erinomaisilta. En vielä ole päässyt kunnolla testailemaan kun juoksulenkit taittuvat vielä nastakengillä.

Pari juoksulenkkiä tuli tällä viikolla tehtyä. Keskiviikkona Helsingissä Töölönlahden-Stadionin ympäristössä vauhtikestävyysharjoitus. Siellä oli sen verran sulaa, että pystyi juoksemaan nastoittamattomilla Adidaksilla. Sitten eilen pimeällä pikkulampun kanssa Osmundsbölen-Sannäsin lenkki nastakengät jalassa narskuen. Molemmat erittäin hyviä lenkkejä.

Harjoitussysteemi on nyt sellainen, että 2 juoksulenkkiä juoksen viikossa, joista toinen on vauhtikestävyys-tyyppinen. Lenkkien pituus vähintään 10 km. Sitten pari lenkkiä hiihtoa ja kohta nämä vaihtuu pyöräilyyn. Välipäivät lepoa tai Pilatesta. Näin yritän säästää jalkoja. Sitten kun alkaa suunnistus niin katsellaan vähän toisella tapaa.

1000 km hiihtoa

Tänään kun hiihtelin Lohjalla aamulenkkiä (32 km), tuli 1000 km hiihtoa tällä kaudella täyteen. Pirkan Hiihdon jälkeen hiihtohalut ovat olleet aika pienet, mutta tuon tavoitteen sain sentään suksittua kasaan.

Latua Lohjalla.

Lenkillä näin sellaisen ihmeen kuin tasatyöntöhiihtäjän, joka lykki isotkin mäetkin ylös tasurilla. Sauvat olivat lähes hiihtäjän mittaiset.

Eilen juoksin 13 km lenkin jäisellä ja lumisella metsätiellä. Kengät pitivät hyvin ja oli kaiken puolin hyvä harjoitus. Se kuitenkin on nyt tullut selväksi, että akillesjänne on samassa kunnossa kuin syksyllä. Aika rauhallisesti sen kanssa pitää ottaa, eli juoksua saa olla ohjelmassa vain maltillisesti.

Hyvä harjoitusviikko on takana. Hiihtoa 4 h 13 min, 57 km ja juoksua 2 h 15 min, 22 km. Perjantain lepopäivänä en malttanut levätä vaan tein vähän vielä kuntopiiriä ja Pilatesta. Ei huvittanut yhtään. Yhteensä kuitenkin koko viikolle treeniä 7 h, joka on ihan kohtuullista ottaen huomioon, että tässä on muutakin tekemistä kuin urheilu.

Sain viikonlopun aikana kirjoiteltua myös muutamia viime aikojen reseptejä ylös tuonne yläpalkin reseptiosastoon. Tänään kokeilemani kreikkalainen Aromikas Kana oli onnistunutta. Eilen Gordon Ramsayn ohjeella tehdyt falafel-pyörykät olivat hyviä, mutta eivät oikein pysyneet kasassa…

Lumitilanteen hyvyys on katsojan silmässä. Hiihtäjän näkökulmasta lumitilanne on hyvä kun voi hiihtää, suunnistajan näkökulmasta lumitilanne on huono kun se ei sula.

Tähän liittyen Karjaan Ura päätti tällä viikolla siirtää Billnäsin keskimatkan. Paimion Rastin Siljarastien sivuilla todetaan optimistisesti kevätauringon jo selvästi sulattaneen lunta.

Vantaalla, sauvarikkoja ja Crema Catalanaa

Aikaisemmin tuli jo ilmi, että palautuminen Pirkasta sujui kohtuullisesti. Niinpä tällä viikolla on tullut liikuttua ihan mukavasti:

ti: juoksu 46 min, 7 km

to: hiihto 51 min, 11.4. km

pe: juoksu 1 h 5 min, 10.4 km

la: hiihto 55 min, 11.4 km

su: hiihto 2 h 10 min, 32 km.

Tänään olin Lohjalla hiihtelemässä vähän pidemmän lenkin. Luistelua, ihan ok keli, ei mitään huippuluistoa kuitenkaan. Ensimmäinen kierros rauhallisesti. Toisella kierroksella joku äijä liimautui kantaan majalta – ei mennyt ohi, eikä jäänyt vaikka kiristin vauhtia. Harjulle noustessa, lähellä Marjutin lenkkiä, pitkässä ylämäessä hyökkäsin ja sain jäämään. Loppu sitten hissuttelua taas.

Toivottavasti ainakin ensi viikonloppuna vielä ehtisi tällaisen pidemmän lenkin. Näin saisi 1000 kilometriä hiihtoa täyteen tälle talvelle. Ei ole vastaavia hiihtokilsoja tullut sitten 1980-luvun.

Tämä viikko on ollut tällaista palauttelua. Ensi viikolla alkaa taas vauhtikestävyysharjoittelu 1/viikko. Juoksua vähän lisään, mutta varovasti, jotta ei tule jalkavaivoja. Sunnuntaisin yritän ehtiä pitkän lenkin juosten, hiihtäen tai pyöräillen. Selkä vaan parani Pirkassa, siksi kuntopiirit ja Pilates alkavat taas. Pitää keskustella harjoittelun yksityiskohdista myös Valmentajan kanssa.

Haavereitakin sattui harjoituksissa, nimittäin torstain lenkillä sauvan hihna katkesi ja lauantaina toinen sauva meni poikki (kuva). Onneksi Pirkassa välineet kestivät.

Ruokapuolella oli melko aktiivinen viikko. Lauantaina tein Täytettyjä munakoisoja jogurttikastikkeen kera. (Kasvisruoan kylkiäiseksi paistoin itselleni ison pihvin).

Sitten tänään hiihtolenkin päälle tein Broilerikuskusta vihannesten kera ja jälkiruoaksi Crema Catalanaa. Aika haastavaa on tehdä pääruokien lisäksi jälkiruokia (joissa on “hiukan” vaikeuskerrointa). CC oli ihan ok makuista, koostumus jäi “hiukan” tavoitteesta. Kun ei ollut kaikkia välineitä, esimerkiksi “pientä kaasupoltinta” sokerin karamellisointia varten. Next time eh..

Täytyy jossain vaiheessa kirjoitella urakalla noita reseptejä tuonne ruoka-osioon. Kuvia en viitsi enää ruoista ottaa, koska niiden ottaminen on niin haastavaa, eikä se onnistu kunnolla ilman kunnon kameraa.

Työviikko oli jälleen intensiivinen. Kävin mm. Vantaalla puhumassa eläkeläisten työhön palaamisesta eräässä tilaisuudessa (kuva Vantaalta). Torstaina panostin kulttuuripuoleen ostamalla Children of Bodomin uuden levyn. 

Suunnistuskausi sen kuin lähenee. Siljarastien kilpailukutsu on julkaistu. Kauden avaus siellä sitten.

Pirkan Hiihdon jälkeisiä ajatuksia 2

Vielä hiukan Pirkan Hiihdosta ns. menestyksen näkökulmasta. Samalla kun olen ollut varsin tyytyväinen omaan hiihtooni, täytyy sanoa, että kyseisessä tapahtumassa on varsin paljon kovia menijöitä.

Hämeenkyrön jälkeen, vajaa 60 km hiihdetty.

Oma sijoitukseni sarjassa M40 oli 95 (aika 6.46.35). Samalla ajalla olisin ollut yleisessä sarjassa 90:s. Sarjassa M50 sijoitukseni olisi ollut  105:s. Taso siis sen kuin vain kovenee, kun mennään vanhempiin sarjoihin päin.

Omassa sarjassa hiihtäjiä siis 237. Sijoitukseni oli siis jonkin verran puolenvälin paremmalla puolella. Voidaan vetää sellainen johtopäätös, että hiihto on allekirjoittaneelle huomattavasti vahvempi laji, koska suunnistuksessa vastaavia suhteellisia sijalukuja ei ole toistaiseksi tullut saavutettua.

Pirkan Hiihdon sarjojen osanottajamäärien tarkasteleminen on mielenkiintoista urheilusosiologisesta perspektiivistä. Sarjoittain osanottajamäärät ovat seuraavanlaisia:

Perinteinen tyyli:

  • Miehet yleinen: 275 osallistujaa
  • Miehet 40 v: 237 osallistujaa.
  • Miehet 50 v: 494 osallistujaa.
  • Naiset yleinen: 99 osallistujaa.
  • Naiset 45 v: 64 osallistujaa.

Vapaa tyyli:

  • Miehet yleinen: 359 osallistujaa.
  • Miehet 40 v: 236 osallistujaa.
  • Miehet 50 v: 245 osallistujaa.
  • Naiset yleinen: 76 osallistujaa.

Osanottajamäärät ovat  mielenkiintoisia. Ensinnäkin, naisten osuus hiihtäjistä on melko alhainen, erityisesti vapaalla tyylillä hiihtäviä naisia on huomattavan vähän. Vapaalla tyylillä ikäsarjoja ei naisissa edes ole järjestetty.

Osanottajamääriltään suurimpia sarjoja ovat 50 v miesten sarja perinteisellä ja toisaalta miesten yleinen sarja vapaalla tyylillä. Miesten sarjoissa vapaalla tyylillä hiihtäviä on melko runsaasti kaikissa sarjoissa, perinteisen tyylin osalta osanottajamäärissä on enemmän eroja niin, että 50 vuotiaissa miehissä on selvästi eniten hiihtäjiä.

Tulevaisuuden  kannalta mielenkiintoista on se, väheneekö Pirkan Hiihdon osanottajamäärä kun “hiihtävä sukupolvi” lopettaa hiihtämisen. No, sarjathan ovat melko karkeita ikäluokitukseltaan ja käytännössä hiihtäjät esimerkiksi M50-sarjassa saarravar olla 50-70 vuotiaita. Eli nopeasta muutoksesta ei ole kysymys.

Mutta kuitenkin voidan kysyä, alkavatko nuoremmat ikäluokat ikääntyessään hiihtää enemmän ja osallistua myös Pirkan Hiihdon kaltaisiin tapahtumiin? Yleisten sarjojen isohkot osanottajamäärät antavat viitteitä siitä, että hiihtäjiä on kohtuullisesti myös nuoremmissa ikäluokissa.

Yksi muutos pitkässä juoksussa saattaa olla vapaan tyylin korostuminen. Tämä siksi, että vapaan tyylin yleinen sarja on varsin iso osanottajamäärän suhteen ja perinteisen osalta 50 vuotiaiden (miesten) sarja kaikkein suurin. Viimeksi  mainitussa sarjassa hiihtävät todelliset Pirkan Hiihdon konkarit joilla on kymmeniä suorituksia plakkarissaan.