Talon maalaus etenee

Lomailun lomassa olen sutinut vähän talon seiniä. Se tärkein, eli julkisivu, alkaa olla kunnossa.

Haastavin vaihe tähän mennessä oli päädyn maalaus (ks. kuva). Omatekoisilla tikkailla maalaaminen kyllä onnistui, mutta määräyksiä ja asetuksia työturvallisuuden osalta ei varmastikaan noudatettu.

Mitään kovin radikaalia muutosta talon väritykseen ei tule. Alla olevassa kuvassa alaosa on maalattu ja yläosaa ei. Vai oliko se toisinpäin?

Tikkailla pysyin, mutta kipukynnys ylittyi kun äkäinen ampiainen, jolla ilmeisesti oli pesä jossain räystään alla, pisti selkään. Maalaus jatkuu näillä näkymin heinä-elokuun ainakin.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someone
email
Share on Facebook
Facebook
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Ote harjoituspäiväkirjasta

Lomaviikolla on tullut urheiltua tavallista enemmän.

Su: Juoksu 6 km loppua kohti kiristäen
Ma: Juoksu 6 km tasavauhtinen
Ti: Rastie4:n harjoitukset Saarikkaassa, 5.6 km rata
Ke: Juoksu 6 km tasavauhtinen
To: Juoksu 8 km, keskellä 4 x 4 min vetoja sykkeellä 150
Pe: Juoksu 6 km tasavauhtinen.

Ja tietysti uimista päälle.

Tiistain suunnistusharjoitus sujui hyvin. Vauhti oli hidasta (hieman alle 13 min/kilometri), mutta kuten aiemmin on ollut puhetta, kesän suunnistustreenien teemana on rastien löytäminen eikä koheltaminen. Rastit löytyivätkin kaikki hyvin pientä kaartelua lukuunottamatta. Heti ykköseltä vedin hiukan ohi mutta tajusin sen nopeasti, osasin korjata ja pummi jäi näin pieneksi. Sää oli suunnistusharjoituksessa helteinen, taisi olla 30 astetta lämmintä, mutta se ei haitannut. Maaston erityispiirteenä täällä on se, että kiviä ja isoja siirtolohkareita on paljon.

Ensi viikolla tiistaina olisi ohjelmassa Hiisirastin harjoitukset Euran suunnalla.

Sen verran on tullut juostua, että “kipeässä jalassa” hivenen aristaa. Täytyy ottaa lepoa huomenna ja sunnuntaina korvata pitkä lenkki pyörälenkillä.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someone
email
Share on Facebook
Facebook
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Suunnistusta Rymättylässä

Sunnuntaista keskiviikkoon vietin Taivassalossa, jossa ohjelmassa oli remonttihommia, lenkkeilyä ja suunnistusta. Lenkkireitit olivat hienot meren rannan läheisyydessä maalaismaisemissa. Majoitus oli teltassa.

Aiemmin lähinnä pihamaalla testattu Fjällräven Akka RS/3 osoittautui päteväksi majoitusratkaisuksi pidemmälläkin leirillä. Majoitustilaan ei kohtalaisella vesisateellakaan tullut lainkaan vettä.

Tiistaina oli ohjelmassa suunnistusta. Mahdollisuuden tarjosi Satarastit Rymättylän Riialassa. Lähtöaika oli kello 17 alkaen, mutta kuten tavallista, siellä oli kyllä jo kello 16.20 innokkaita “sukkahousumiehiä” karttoja jonottamassa.

Valitsin 6 km radan. Suunnistus sujui muuten hyvin (omalla tasolla siis), mutta ykkösrasti oli taas tällä kertaa hiukan hakusessa (ks. kuva).

Pummi kuuluu sarjaan, “en tiedä miksi näin pääsi käymään”. Sinällään suunitelma oli selvä ja menestyksen eväät olemassa. Suunnitelma oli edetä ensin ylhäällä mäen päällä olevan kiven ohi, sitten alas avoimen alueen yli kivien muodostaman jonon kautta suoraan rastille (punainen viiva, jatkuu sinisenä viivana).

Syystä tai toisesta ajauduin kuitenkin jatkamaan avointa aluetta ohi rastin (punainen viiva). Ja unohdin suunnitelman jatkaa kivien kautta rastille. Jälkeenpäin tajusin, että “päätökseeni” taisi vaikuttaa toinen suunnistaja (merkitty mustalla rastilla). Taisi olla vielä Turun suunnistajien paita päällä tällä kanssasuunnistajalla. Lähdin sitten sitä enemmän tiedostamatta hönen peräänsä. Sitten luulin pyöriväni rastin ympärillä olevassa tiheikössä etsimässä niitä kahta kumparetta joiden välissä rastin piti olla, vaikka tosiasiassa olin kaukana siitä. Tässä vaiheessa tämä edellä vilahtanut suunnistaja singahteli pusikossa edestakaisin hätääntyneenä ja kyseli missä ollaan. Kävin sitten toteamassa pellolta kalliosaarekkeen paikan, tajusin haksahduksen ja juoksin suoraan ykköselle.

Kokosin paketin ja pyrin ottamaan jatkon tarkemmin (ks. koko reitti alla). Kymppirastilla ajauduin hivenen oikealle. Rastit löytyivät kaikki varsin hyvin.

Kaiken kaikkiaan ihan ok veto ykkösen pummia lukuunottamatta. Täytyy nyt näissä tämän vuoden harjoituksissa keskittyä tähän suunnistuspuoleen ja jättää fyysinen ryskiminen lenkkeilyharkkoihin. Kokeillaan sitten ensi vuonna jos matkavauhtia on mahdollisuus hiukan kiristää niin, että rastien löytyminen ei kärsi. Ja tänään taas suunnistamaan. Vuorossa Keski-Uusimaa-rastit Paraatinkallioilla Nurmijärven suunnalla. Menen sinne vanhimman pojan kanssa 3-4 km radalle. Ensi viikolla suunnistetaankin sitten Keski-Suomen maastoissa.

Jaa sosiaalisen median kanavissaEmail this to someone
email
Share on Facebook
Facebook
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin