Kuntosali

Epämääräinen talvi pakottaa etsimään hiihdon sijaan muita liikuntamuotoja. Etelän vähälumisuuden vuoksi olen lisäksi viime vuosina pidättäytynyt pitkänmatkan hiihdoista kuten Vasaloppetista ja Pirkan hiihdosta. Juoksukaan ei maita kylmässä, pimeässä ja liukkaassa kelissä. Uinnin ohella kuntosali on talvisaikaan erinomainen valinta liikuntamuodoksi.

salilla 4

Yleensä aloitan kuntosalilla käymisen kun kelit ulkona liikkumiseen oleellisesti huononevat ja kun Raatojuoksu on juostu marraskuun alussa.

Saliharjoittelun aloittaminen johtaa nopeasti tuloksiin. Erityisesti keskivartalon lihasten kunnon paraneminen tuntuu heti ryhdissä.

Salilla pitäisi tietenkin käydä läpi vuoden. Salille sisätiloihin on kuitenkin vaikea motivoitua keväällä ja kesällä, kun ulkona linnut livertävät ja on valoisaa. Kuntosaliharjoittelun jääminen pelkästä rospuuttokuukausien harrastukseksi vaikuttaa tietenkin niin, että lihaskunto huononee keväästä lähtien kohti syksyä.

salilla 3

Keskivartalotreeniä kahvakuulalla ja jumppapallolla.

Oma kuntosaliharjoitteluni tähtää lihaskunnon parantamiseen arkea ja muuta liikkumista (juoksua, pyöräilyä ja uintia) silmälläpitäen. Lihasten koon kasvattamisen jätän suosiolla muille.

Harjoitusohjelma

Normaalisti teen salilla seuraavanlaista settiä. Pahoittelut jo etukäteen siitä, että en välttämättä tiedä liikkeiden ja laitteiden virallisia nimiä. Ohjelman olen keksinyt itse saaden vaikutteita lehdistä ja blogeista. Taustalla vaikuttaa tietenkin myös legendaarinen Kansalaisopiston miesten jumppa.

  • Lämmittelyksi juoksua matolla 5-10 minuuttia
  • Penkkipunnerrusta 3 x 10 krt
  • Hauiskääntö käsipainoilla 3 x 10 krt
  • Jalkojennosto 3 x 15 krt dippitelineessä
  • Selkälihasliike (laitteessa) 3 x 15 krt
  • Päkiöille nousua korokkeella 3 x 15
  • Talja 3 x 10 (eteen)
  • Jalkaprässi 3 x 10
  • Jalan heilautus alataljalla eteen, taakse, sivuille 3 x 15
  • Ojentajaliike taljalla 3 x 10
  • Vatsalihasliike 3 x 15
  • Selkälihasliike lattialla 3 x 15
  • Ristiraajojen ojennus 3 x 10
  • Jalkakyykky ilman painoja 3 x 10
  • Vatsalihasliike kahvakuulalla 3 x 15
  • Selkälihasliike jumppapallolla 3 x 15
  • Loppuverkaksi juoksua 5-10 min

Koko setin tekeminen kestää normaalisti 50-60 minuuttia. Teen harjoituksen “kuntopiirimäisesti” niin, että teen muutamaa liiketta kerrallaan kiertäen. Tauot ovat erittäin lyhyitä. Yritän olla varovainen erityisesti jalkojen kanssa, jotta erinäiset vanhat vammat eivät alkaisi oireilla.

salilla 1

Jalan heilautuksia.

Toinen harkoitusmuotoni kuntosalilla on juoksu juoksumatolla. Juoksen vetoja, esimerkiksi 5 x 1000 m tai 3 x 2000 m kävelypalautuksella niin, että syke laskee alle sadan.

Synkimpinä syksyn ja talven kuukausina kävin salilla 2-3 kertaa viikossa. Tällä hetkellä kuntosalitreenin tekeminen jää yhteen kertaan viikossa toisen kerran ollessa juoksutreeniä.

Karjaalla on uudehko sali, Alexiagym, joka tarjoaa erinomaiset puitteet mainitunlaisen treenin ja myös juoksumattotreenin tekemiseen. Sieltä ovat myös yllä olevat treenikuvat.

Liikunnan vuosi 2016

Viime vuosina on tullut tavaksi, että olen vuoden vaihtuessa kirjoitellut kuluneesta vuodesta liikunnan ja erityisesti suunnistuksen näkökulmasta. Tänä vuonna suunnistuskauden analysoiminen on aikaisempaa pienemmässä roolissa osana laajempaa vuosiarviointia. Kausianalyysiä ennen kirjoitan hieman yleisemmällä tasolla liikunnan harrastamisesta ja merkityksestä.

Liikunnan merkitys

Olen lähes aina harrastanut liikuntaa muodossa tai toisessa. Nuorena hiihdin ja pelasin pesäpalloa piirikunnallisella tasolla. Opiskeluaikoina pelasin pesäpalloa ja lenkkeilin. Sitten harrastin maraton-juoksua. Vuonna 2008 “löysin” suunnistuksen, johon hurahdin aika suurestikin. Nyt olen taas hieman uusien harrastusten äärellä, kuten alempaa ilmenee.

Parhaassa fyysisessä kunnossa koskaan olin tuon maraton-harrastuksen aikaan. Valitettavasti harjoituspäiväkirjoja ei ole säilynyt tuolta ajalta, jotta olisi mahdollista arvioida harjoittelun määrää, mutta muistan sen tunteen, kun juoksu kulki äärimmäisen kevyesti.

Liikuntaharrastuksen painopisteet ovat vaihdelleet lajien ja tavoitteiden näkökulmasta. Helpoiten tulosten parantaminen onnistui juuri maratonin kohdalla. Olin tuolloin tosin nuorempi ja harjoittelu puri paremmin.

Suunnistuksen kohdalla parantaminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. Onhan kyse sekä fyysisestä että taidollisesta puolesta. Fyysinen kuntoni ei oikein koskaan ole ollut ihan toivotulla tasolla suunnistukseen. Suunnistuksessahan tarvitaan todella hyvää kuntoa, koska metsässä eteneminen on raskaampaa kuin esimerkiksi asvaltilla rullaaminen. Myös taidollinen kehittyminen on niinikään ollut uskomattoman vaikeaa sen jälkeen kun perusasiat on opittu.

Ikääntyminen vaikuttaa, mutta ei dramaattisesti

Iän karttuminen hidastaa kehitystä liikunnassa vääjäämättä. Nimenomaan kehitystä on vanhempana vaikeampaa saada aikaan. Jonkinlainen tason ylläpitäminen tuntuu sen sijaan kohtuullisen helpolta. Eri harrastuksissa on tullut nähtyä, että todella hyvä fyysinen kunto on mahdollinen esimerkiksi 45, 50 ja 60-vuotiaalle.

Kirjanpitoni osoittaa, että erityisen aktiivista liikunnan harrastamista on tällä hetkellä takana noin kuusi vuotta (liikunnan määrä noin 300 tuntia vuodessa).

Viime aikoina olen pyrkinyt liikkumaan kohtuudella ja monipuolisesti. Muistissa on, että ylilyönnit (yritykset kehittää kuntoa nopeasti) johtavat lähes vääjäämättä erilaisiin loukkaantumisiin ja tätä kautta tauon pitämiseen liikuntaharrastuksissa.

Erityisen hienoa liikunnassa on uusien lajien löytäminen. Jos samaa lajia harrastaa vuosia tai kymmeniä vuosia, on kyllästyminen mahdollista. Uuden lajin aloittaminen voi lisätä motivaatiota huomattavasti.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että liikunnan harrastaminen tulee aina vain tärkeämmäksi yleisen jakamisen näkökulmasta. Voin monelta osin jakaa Yrjö Raution kirjoituksen ajatukset. Liikunta antaa työvirettä, ei pelkästään fyysisessä, vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkisessä mielessä.

Kilpailu ja verrokit

Yksi näkökulma liikuntaan on kilpailullisuus. Pikku hiljaa alan yhä enemmän ajatella, että tärkeää on itse liikunta. Tosin vieläkin on mukavaa huomata, kun pystyy päihittämään kanssakilpailijoita tai saa muuten hyvän tuloksen kilpailussa. Omalla liikuntaharrastuksellani olen saavuttanut ikäisekseni hyvän “kansalaiskunnon”, mutta olen kaukana mistään huippukunnosta.

Vähemmän kilpailullista ajattelutapaa avittaa myös se, että en ole pitkään aikaan ollut lähelläkään kärkisijoituksia missään harrastamissani lajeissa. Toisaalta kun lähellä on ihmisiä, joiden fyysinen kunto on huomattavasti parempi kuin itsellä, saa realistista perspektiiviä.

Ajasta on pulaa, mutta ajankäyttöön voi vaikuttaa

Liikunta vaatii aikaa siinä missä muutkin harrastukset. Aika saattaa olla kortilla työn, perheen, työmatkojen tai muiden harrastusten takia.

Itse pyrin vaihtamaan passiivisen ajan aktiiviseen liikunnan harrastamiseen silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi jos kuljetan lasta peliin tai harjoituksiin, käyn pelin tai harjoitusten aikana lenkillä sen sijaan, että seisoisin kentän laidalla.

Television katsominen arki-iltana on myös helppo vaihtaa lenkkiin. Työmatkoilla lähes aina käyn juoksemassa ja näin tutustumassa vieraaseen kaupunkiin. Aika liikuntaan useimmiten löytyy, jos sen kokee tarpeelliseksi.

Edessä on vielä kenties se askel, että otan erilaiset “mikrohetket” liikunnalliseen käyttöön. Eli esimerkiksi samalla kun kahvi valuu aamulla, on mahdollista tehdä esimerkiksi lankkua tai vastaavaa liikettä.

Paremmat välineet ja uudenlainen yhteisöllisyys

Liikunnan harrastamisen konteksti on muuttunut viime vuosina. Harrastajille on tarjolla yhä halvempaan hintaan yhä monipuolisempia laitteita fyysisen kunnon ja suoritusten analysoimiseen. Syke- ja aktiivisuusmittarit voi kytkeä erilaisiin verkkoalustoihin, joissa on mahdollisuus analysoida suoritysta hyvinkin sofistikoidusti.

Toinen aspekti on uusi yhteisöllisyys. Sosiaalisessa mediassa on mahdollisuus seurata huippu-urheilijoiden tai “tavisliikkujien” harjoittelua blogeista tai muista kanavista. Vinkkejä suorituksen tai harjoitusten parantamiseen on tarjolla valtavasti, samoin kuin kannustusta ja vertaistukea esimerkiksi erilaisten loukkaantumisen kohdalla.

Välineet ja yhteisöt voivat monelle olla arvokas harrastuksen mielekkyyden lisääjä ja motivaation ylläpitäjä.

Liikunta vuonna 2016

Harrastamani liikunnan määrä kokonaisuutena on esitetty alla olevassa kuviossa. Tavoitteena oli liikkua vuoden aikana 300 tuntia, joka ylittyi ilahduttavasti noin kymmenellä tunnilla. Kokonaistuntimäärät ovat olleet viime aikoina tätä suuremmat vain vuonna 2011, jolloin tunteja tuli yhteensä 337. Yhteensä lähdin vuoden 2016 aikana lenkille tai muuhun harjoitukseen 285 kertaa ja liikunnallista etenemistä tuli mittariin noin 3500 km.

Olen ollut melko ankara tuntien merkkaamisessa, eli esimerkiksi ruohonleikkuuta tai lumitöitä en ole merkattu (tietenkään). Löysimmät merkkaukset tulivat edellisenä vuotena mustikan poimimisesta, josta merkkasin muutaman tunnin “vaellusta”. Tässä kirjanpidossa ei mustikanpoimintaa ole kirjattu lainkaan.

liikunta2016

Liikunnan harrastaminen on ollut suhteellisen monipuolista, eniten tunteja on tullut juoksusta (63 h) ja maastopyörällä ajosta (55 h). Maantiepyörällä ajoa on tullut 42 tuntia ja kuntosalia 37 tuntia. Hiihtoa tuli yhteensä 65 tuntia jakautuen vapaaseen tyyliin (34 tuntia) ja perinteiseen (23 tuntia). Hallissa tuli uitua syyskaudella 32 tuntia. Suunnistusta tuli mittariin vain 19 tuntia.

Hiihto

Hiihtokaudessa ei juuri ollut kohokohtia. En osallistunut mihinkään pitkänmatkan hiihtoon. Etelä-Suomen vähälumisen talven vuoksi hiihtäminen oli lyhyellä radalla hiihtelemistä, joka tietenkin on parempi kuin ei mitään. Vuoden lopullahan näytti lupaavalta, kun marraskuussa pääsi ladulle. Ne lumet kuitenkin menivät ja edessä oli palaaminen kesäisempiin lajeihin.

Suunnistus

Suunnistuskausi sujui tutulla kaavalla. Alkukauden pari kisaa (Ankkurirastit ja Silja-Rastit) menivät ihan hyvin, mutta sen jälkeen oli vaikeampaa. Suoritukset olivat huonoja, tuli hylsyjä ja keskeytyksiä. Fyysinen kuntokin laski alkukesästä. Jukolan viesti Lappeenrannassa oli kuitenkin tason mukainen suoritus ja tunnelmaltaan mukava, vaikka olosuhteet olivatkin haasteelliset.

Rastiväli OK Raseborgin kansallisista Go Pro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Marko Loukkalahti.

Pakko kuitenkin myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, syystä tai toisesta, menetin hetkellisesti kiinnostukseni suunnistukseen kesällä. En käynyt yksilläkään kuntorasteilla koko kauden aikana. Alkusyksyn yösuunnistukset ja jopa arvokisat (pitkän automatkan vuoksi) jäivät myös väliin.

Kenties innon lopahtamiseen vaikuttivat huonosti sujuneet alkukesän kisat ja toisaalta juoksuun liittyvä rasitusvamma (ks. alempana). Yksi vaikuttava tekijä saattaa myös olla se, että olen tällä hetkellä perheen ainoa suunnistaja, eikä (ainakaan pitkille kisareissuille) ole mukava lähteä yksin. Loppukaudesta oli kuitenkin todella hienoa osallistua Oravatonniin ja vielä Raatojuoksuunkin.

Juoksu

Juokseminen on tietenkin ollut harjoittelun kulmakivi. Tässä suhteessa kausi sujui hyvin, kunnes kesämökin kovalla hiekkatiellä heinäkuussa juostut pari ihan normilenkkiä herättivät vanhan vaivan akillesjänteessä. Pidin juoksutaukoa parisen kuukautta (joka näkyy notkahtaneessa juoksun määrässä yllä olevassa kuviossa).

Jalka ei vieläkään ole kunnossa, mutta se on nyt parempi. Olen hoitanut jalkaa juoksemisen vähentämisellä ja venytyksillä. Ensin pidin ns. totaalitaukoa, sitten vähensin juoksemista ja siirsin kaikki lenkit “pururadalle”. Käytän sitaatteja, koska Karjaan pururadalla ei juuri purua ole. Tällä hetkellä juokseminen on ihan ok, jos määrän pitää maltillisena.

Pyöräily

Pyöräilykilometrejä tuli tavoitteiden mukaisesti (1000 km maantiepyörällä ja 1000 km maastopyörällä). Uusi maastopyörä innoitti ajamaan metsäteillä.

Video paluumatkalta Helsingistä Karjaalle. Edessä pyöräilee Hans Löflund.

Maantiepyöräilyssäkin kilometrit tulivat täyteen, mutta mihinkään erityisiin sankaritekoihin en yltänyt. Kerran kävin Helsingissä pyörällä, mutta muuten lenkit olivat varsin maltillisia ja kakku- ja leivoskahveihin keskittyviä. Jotenkin pyöräilystäkin, erityisesti maastopyörällä tehdystä, loppui motivaatio loppukaudesta. Pyöräily oli myös “sunnuntai-pyöräilyä”, joka ei juuri fyysistä kuntoa kehittänyt. Olin aikeissa osallistua Etelä-Kärjen ajoihin, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi jäi osallistumatta.

Video  maastopyörällä tehdystä uintiretkestä.

Triathlon

Kun kaikki edellä mainitut lajikuvaukset ovat jossain määrin alavireisiä, uuteen nousuun pääsin uuden lajikokeilun myötä alkusyksystä. Osallistuin pienimuotoiseen triathlon-tapahtumaan, jota voisi luonnehtia itselleni triathlon-kokeiluksi. Kokeilun myötä hurahdin lajiin ja olen tehnyt ensi kaudelle suunnitelmia harrastuksen aloittamiseksi.

Uinti

Triathlon-kiinnostuksen herättyä oli luontevaa lisätä uintitreenin määrää. Muutaman kerran ehdin uimaan avovedessä ja syksyllä kymmeniä kertoja hallissa. Kilometrejä puolessa vuodessa on kertynyt noin 80. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota tekniikkaan lukemalla ja katsomalla videoita sekä hankkimalla palautetta. Tuntuu siltä, että olen jonkin verran kehittynyt uinnissa ja onhan tässä vielä aikaa puolisen vuotta ensi kesään.

Kun edellä tuli esiin, että tietyissä lajeissa olen havainnut kyllästymistä, täytyy sanoa, että uinti on yksi eniten liikunnallista mielenkiintoa ylläpitävistä lajeista tällä hetkellä.

Kuntosali

Kelien muuttua haasteellisemmiksi olen yleensä vuodenvaihteen tienoilla käynyt muutaman kuukauden verran kuntosalilla. Lihaskunto on tällöin parantunut huomattavasti ja tietenkin tämän jakson jälkeen taas vastaavasti mennyt takapakkia. Järkevää olisi tietenkin jatkaa kuntosaliharjoittelua läpi vuoden edes ylläpitävästi.

Lyhytkin intensiivinen jakso kuntosalitreeniä vaikuttaa myönteisesti arkielämässä esimerkiksi ryhtiin. Hyödyt tulevat myös kaikkiin muihin lajeihin.

Kuntosalitreenikin on maistunut. Olen tehnyt erilaisia juoksuun ja uintiin liittyviä harjoituksia, kesto yleensä noin tunti. Paikkakunnalla on avautunut uusi kuntosali, jossa treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Tavoitteena voisi vuonna 2017 olla, että jatkaisin kuntosaliharjoittelua läpi vuoden.

Vuoden 2017 tavoitteet

Tavoitteena, kuten joka vuosi, on päästä hiukan parempaan fyysiseen kuntoon. Koska aikaa on käytössä niukasti, tarkoituksena on satsata harjoittelun laatuun. Määrän osalta tähtään jälleen 300 tunnin ylitykseen. Yleensä sitä kuitenkin huomaa, että on siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin.

Alkukaudesta varmaan tulee käytyä parissa suunnistuskisassa (Silja-Rastit tai Ankkurirastit).

Kesällä aion osallistua muutamaan triathlon-kisaan. Kauden päätavoite on heinäkuun puolivälissä oleva Joroisten puolimatka ja siitä selviäminen kunnialla. Tätä ennen pitäisi saada kisakokemusta parista kolmesta normaalimatkan kisasta.

Syksyllä on sitten taas hyvä käydä suunnistuskisoissa. Kenties kuitenkin niin, että kovin pitkille suunnistusreissuille en jaksa lähteä.

Raatojuoksu 2016

Tänään oli Sibbo-Vargarna seuran järjestämä Raatojuoksu, josta on muodostunut monelle suunnistajalle kauden viimeinen kisa. Raatojuoksun perusprinsiipit ovat yhteislähtö ja syksyinen keli. Suunnistajia on tapahtumassa viime vuosina ollut noin tuhat.

Tänä vuonna keliä voisi kyllä luonnehtia pikemminkin talviseksi. Lunta oli maassa muutama sentti ja pakkasta oli auton mittarin mukaan 4 astetta.

Hyvä valinta asuksi suorituksen ajaksi oli semipro- tai pro-tason suunnistajille urheilukerrasto, trikoot ja seurapaita. Enemmän kuntoilupohjalta liikkeellä olleet suunnistajat olivat verhoutuneet tuulipukuun.

Lähtöön oli todella pitkä matka, 3600 m. Eli varsin hyvä lämmittely tuli lähtöön siirtymisestä automaattisesti. Pitkän matkan ja/tai osallistujien velttoilun takia lähtö viivästyi ainakin 10 minuuttia. Lähdön rutiineissa törmäsin suunnistusblogistikollega Jormaan.

Suoritus lähti hyvin käyntiin, eli ykkönen ilmoittautui suoraan, samoin kakkonen ja hieman vaikeampi kolmonen. Kolmoselle mennessäni vastaan tuli erittäin kovakuntoinen Sami. Nelosen jälkeen tultiinkin jo ensimmäisen kerran keskusrastille. Tarjolla oli juomaa ja “pikkupurtavaa”, mutta jätin tarjoilut ensimmäisellä kerralla väliin.

kuva10

Perhoslenkeillä on syytä olla tarkkana. Olinkin lähdössä ysille, kun piti lähteä kuutoselle. Huomasin kuitenkin onneksi ajoissa.

Kuutosella huomasin, että kompassiin oli ilmestynyt kupla. Se ei silti näyttänyt hirveästi kompassin toimintaa haittaavan. Ensimmäinen perhoslenkki meni hyvin.

Seuraavalla lenkillä ilmeni hieman ongelmia, oltiin aika haastavassa maastossa eli kuvassakin esiintyvän ysi-rastin kohdalla. Noin tusina suunnistajaa ihmetteli “kartta levällään”, missä rasti mahtaa olla. Pienen ihmettelyn ja hermostuneen säntäilyn jälkeen rasti löytyi.

Kympille mentiin letkassa, mutta yllättäen rasti ei ollutkaan kaikille sama. Itselleni rasti oli oikea. Jätin väärälle rastille tulleiden ärräpäät taakseni ja jatkoin eteenpäin.

Pienen lumipeitteen saaneille avokallioille muodostui tietenkin polkuja. Niistä oli apua, joskin polkuja oli runsaasti.

Jätin keskusrastin viimeisen kerran. Pitkä väli vei kohti kartanvaihtoa. En muista, että Raatojuoksussa olisi koskaan aikaisemmin ollut kartanvaihtoa. Toinen kartta oli painettu samalle karttalehdelle ensimmäisen kanssa.

Kartanvaihdon jälkeen oltiin aikaisempaa urbaanimmassa ympäristössä. Oli pururataa ja asutusta. Oli myös “penkkaa”, ja ylämäet puristivat suunnistajista viimeisetkin mehut pois.

Loppuvaiheessa jalkapohjat olivat aika kankeina kylmässä lumessa juoksemisesta. Olin varustautunut paksummilla sukilla, en tällä kertaa neopreenisukilla (koska en illalla löytänyt kuin toisen).

Viimeiset rastit olivat helppoja ja lopuksi juostiin vain kuulutuksen suuntaan.

kuva9

kuva6

kuva5

kuva4

kuva2

kuva1

kuva3

Maaliin tullessa oli pientä dramatiikkaa. Eli emitin luennassa ei tullutkaan sitä tavallista “ok:ta”, vaan jouduin “itkumuurille”. Asennoiduin jo henkisesti hylsyyn. Ajattelin, että varmaan sitten jäi kerran leimaamatta keskusrastilla. Kaikki oli pienen selvittelyn jälkeen kuitenkin ok, eli kaikki leimat löytyivät.

Vaihdoin vaatteet ja ostin yhden kisamakkaran. Otin muutaman kuvan viestinnällisiin tarkoituksiin ja lähdin kävelemään autolle.

Koska Raatojuoksu järjestetään aina suurinpiirtein samalla alueella, pieniltä deja-vu tunteilta ei maastossa voinut välttyä. Järjestäjät olivat kuitenkin hakeneet hyvin uusia paikkoja rasteille. Radalla oli tänä vuonna pari tai muutama vaativampaa rastipistettä, muuten oli aika helppoa.

Keli ei haitannut suoritusta. Tuntui ihan lämpimältä, mitä nyt jalkapohjat jäätyivät. Suoritus oli ihan kunnon mukainen, yhtä rastia hieman jouduin etsimään.

Yksi takaiskuista oli se, että Garmin 735 XT pysähtyi oksan tms. iskun vuoksi kesken suorituksen. En yleensä lukitse sykemittarin nappuloita, varmaan tämä rutiini täytyy tästä lähtien uuden kellon kanssa tehdä.

Näin on saatu suunnistuskausi 2016 päätökseen. Kaudesta voi sanoa sen, että kesällä-alkusyksyllä akillesjännevaivojen ja kiireiden vuoksi oli vähän hiljaisempi kausi kilpailemisen suhteen. Jätin myös AM- ja SM-yön väliin, enkä itse asiassa ollut kertaakaan yösuunnistusmielessä metsässä syksyllä.

Kauteen mahtui kuitenkin hyviä suunnistustapahtumia, kuten alkukauden Ankkuri-rastit ja Silja-Rastit. Jukolastakin jäi hyvät fiilikset, vaikka keli oli haastava. Syksyn parhaimmistoa oli Oravatonni, joka on joka vuosi yksi mukavimmista kisoista.

Suunnistuskausi on pitkä. Kelit saattavat aikaisin keväällä olla kylmät, kesällä on hellettä ja kausi loppuu taas kylmiin keleihin.

Ajankohtaista liikunnan saralla on tällä hetkellä kuntosali, uiminen ja hiihtokauden odotteleminen. Jos lumet etelässä sallivat treenaamisen, saatan osallistua Pirkan hiihtoon. Ensi kaudella kisakalenterissa on muutama triathlon-kisa (pääkilpailuna Joroinen). Kalenterissa on tottakai myös hyviä suunnistuskisoja.

Uintiretkiä, pyöräilyä ja vähän suunnistusta

Kesäloma on kulunut nopeasti. Aika on kulunut pyöräilyn, juoksemisen, elokuvien katsomisen, grillailun ja lukemisen merkeissä.

Olen lukenut pari melko ammatillista kirjaa, joista kirjoitin esittelyt toiseen blogiini. Lue esittelyt tästä (The Fourth Industrial Revolution, Klaus Schwab) ja tästä (Rise of the Robots, kirjoittaja Martin Ford). Molemmat kirjat olivat mielenkiintoista ja sopivia kesälukemiseksi.

Parisen viikkoa sitten juoksin kesämökillä Varsinais-Suomessa päivittäin ja tavallista kovemmalla alustalla. Seurauksena akillesjänteen kipeytyminen ja juoksutauko. Akillesjänteiden kanssa on aikaisemmin ollut isompaakin vaivaa, mutta pitkään aikaan ei mitään erikoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juoksutauko ja jalan jumppaaminen puree melko hyvin.

Mustikan poimintaa

Kesäperinteitä noudattaen kävin myös mustikassa. Saaliina neljän tunnin poiminnasta oli noin 19 litraa mustikkaa. Paikka ei ollut edes hyvä. Metsissä on mustikkaa todella paljon ja marjoja saisi poimittua todella paljon jos pakastinkapasiteettia olisi enemmän.

mustikat

Pyöräilyä

Juoksutauon vuoksi ja muutenkin pyöräilyä on kertynyt alkukesän aikana noin 1500 kilometriä. Kilsoja on kertynyt hieman enemmän maantiepyörällä kuin maastopyörällä. Maantiepyörälenkeissä on ollut erilaisia variaatioita ja monasti lenkkiin on sisältynyt kahvitauko paikallisessa kahvilassa. Parhaat kahvipaikat tänä kesänä ovat olleet Wi-boxin uusi kahvila Horsbäckissa ja toisaalta Fagervik Cafe Fagervikin kartanon miljöössä.

pyörä2

pyörä1

Yhteen pyörälenkkiin yhdistin pienimuotoisen uintireissun. Pyöräilin yhdelle erämaajärvelle, joita täällä riittää, ja kävin uimassa. Video tästä reissusta on alla. GoPro on muutenkin ollut kesällä käytössä, palaan siihen erillisen postauksen merkeissä tuonnempana.

Lahti-suunnistus 2016

En ole koskaan aikaisemmin osallistunut Lahti-Suunnistukseen. Tänä vuonna tapahtuma sopi aikatauluun ja lisäksi kilpailu järjestettiin Vierumäellä, jossa on hyvä maasto ja muut puitteet. Viime vierailuni suunnistuksen merkeissä Vierumäelle SM-yö-kisoissa päättyi keskeytykseen.

vierumäki

Lähtöön oli matkaa vajaa kaksi kilometriä. Sinne hölkätessäni huomasin, että olin unohtanut rastimääritekotelon reppuun. Rastimääritekotelo on suunnistusväline, joka itselläni on kaikista välineistä useimmiten hukassa tai unohtunut. Pohdin erilaisia vaihtohtoja rastimääritteiden mukanapitämiseen (hakaneulalla paitaan tms.) ja päädyin siihen, että laitan sen kartan muovisuojuksen alle. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kisan kuluessa. 

Lähdössä tapasin suunnistusblogisti Jorma Karvosen ja juttelimme hieman mm. juuri rastimääritteistä.

Maasto ja rata olivat vaihtelevia. Oli helpompaa suunnistusta ja toisaalta varsin vaativaa. Lähtö oli samoilla paikkeilla kuin SM-yön lähtö ja ykkösvälillä juostiin jopa samaan mäkeen kuin mistä yökisan lähtö tapahtui.

Suoritus lähti käyntiin varsin hyvin, ykkösväli ei ollut helppo, mutta tulin suoraan ykköselle. Kakkoselle tein pienen ylimääräisen lenkin huonon lähtösuunnan vuoksi, mutta löysin rastin hyvin. Kaksi seuraavaa rastia olivat helppoja ja tulin rasteille hyvin. 

Sitten oli vuorossa vaativa pitkä väli, kuvassa 4-5). 

pitka

Toteutus lähti käyntiin aivan erinomaisesti sikäli, eli juoksin jyrkänteiden välistä metsäautotien loppuun avoimelle alueelle. Valitettavasti tästä eteenpäin suoritus muuttui “toivotaan-toivotaan” tyyppiseksi eli juoksin kohti rastia suunnalla, Seppo Väli-Klemelän sanoja lainatakseni ajatuksella, “kyllä se sieltä vastaan tulee”. Ei kyllä ihan heti tullut, eli menin ohi ja jouduin palaamaan. Virhettä tuli ehkä jopa 10 minuuttia ja hyvä kisasuoritus meni siinä.

Hyvä toteutustapa tuohon loppuu olisi ollut esimerkiksi juokseminen tuosta tien päättymisestä suomuodostelmaa pitkin kohti rastia. Hakkuuaukean reunaa seuraten olisi päässyt jo oikeaan rinteeseen.

Tein vielä toisenkin virheen seuraavalla rastilla, kun en hahmottanut uutta karttaan merkkaamatonta hakkuuta, joka oli piirretty mallikarttaan lähtöalueella. Loppu oli sitten yksinkertaisempaa ja vauhdikkaampaa juoksua hienolla kankaalla.

Suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa, mutta todella hienoa oli suunnistaa. Vierumäellä on hienot ja vaativat suunnistusmaastot ja ratamestari oli onnistunut hyvin. Syksyllä tahti taas hieman tiivistyy suunnistuksen osalta ja luvassa on hienoja kisoja, vaikka esimerkiksi SM-pitkä jääkin matkan vuoksi väliin tänä vuonna.

Työmatkapyöräilyä ja suunnistusta

Jo ainakin neljänä kesänä juuri ennen kesälomaa olen tehnyt yhden työmatkan Karjaalta Helsinkiin pyörällä. Matkaa kertyy suuntaansa noin 80 km. Suoritus ei ole sinällään erikoinen, vain pitkä pyörälenkki, mutta aikaa siinä vierähtää (ennen työpäivää) jonkin verran. Reitti ilmenee alla olevasta kuvasta.

reitti

Parilla ensimmäisellä kerralla en ajanut iltapäivällä samana päivänä takaisin kotiin, mutta viime kerroilla tämä on muodostunut normiksi. Illalla Karjaalle tullessa hieman jo tuntee pyöräilleensä.

Uutena elementtinä tämän vuoden reissussa ovat GoPro-videot ja niistä tuotetut tunnelmapalat (ks. alla). Ensimmäinen video kuvaa aamuna menomatkaa ja toinen tulomatkaa, jonka tein kaverin kanssa. Kamera oli kypärässä.

Alkukesän aamuna on hienoa ajella kohti aurinkoa. Tältä olisin video välittää tunnelman aika mukavasti. Matkalla sattuu ja tapahtuu: iso hirvi harkitsi Inkoossa Hangontien ylitystä, mutta päätti sitten kääntyä takaisin metsään.

Eteneminen sujuu hienosti Hangontiellä, mutta matkanteko hidastuu, kun saavutaan Kivenlahteen. Tapiolaan mennessä on muistaakseni jokaisena kesänä ollut jonkinlaisia tietöitä matkantekoa haittaamassa. Niin nytkin.

Yleisemmin voisi sanoa, että työmatkapyöräilyä mainitusta suunnasta Helsinkiin ei ole tehty kovin helpoksi. Sen verran matkan varrella on liikennevaloja, huonoa päällystettä ja isoja kanttareita. Helsinkiin saavuttaessa tilanne on hyvä Ruoholahdesta Sanomatalolle, kiitos pyöräkaistan ja etenkin Baanan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli taas mukava, harkintaan pitää ehkä ottaa yksi työmatkareissu elokuussa, jos työaikataulut sen sallivat.

pafo

Paluumatka alkamassa, blogisti Baanan alussa Helsingissä.

VIDEO aamun matkasta Karjaalta Helsinkiin:

VIDEO paluumatkasta Karjaalle:

Jyryrastit

Keskikesällä on yleensä suunnistuksen suhteen vähän hiljaisempaa omassa kilpailikalenterissani. Jyryrastit tarjosi kuitenkin eilen mainion mahdollisuuden suunnistukseen. Kisat olivat lähellä (alle tunnin ajomatka) ja maasto oli hyvä (Nuuksio). Kilpailut olivat samassa paikassa kuin AM-yö viime vuonna.

Korkeuserot olivat pienet ja näkyvyys hyvä, metsä oli hivenen kostea sateen jäljiltä. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi tein yhden virheen pitkällä välillä, kun juoksin ohi rastin ja jouduin palaamaan.

Kisan jälkeen oli hienoa käydä Nuuksio-hotellin rantasaunassa ja uimassa.

Kisoja on lähiviikkoina vähänlaisesti. Lahti-Suunnistuksessa en ole koskaan ollut. Pitää harkita, jos ne sopisivat tänä vuonna kalenteriin. Muuten kesä jatkuu pyöräilyn ja juoksemisen merkeissä. Erilaisia liikuntaan liittyviä videoideoita on myös takataskussa jonkin verran.