KMD Ironman Copenhagen 2019: Kisaraportti

Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.

Harjoittelu

Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:

  • juoksua 550 km (57 h)
  • pyöräilyä 3500 km (138 h)
  • uintia 90 km (32 h)
  • kuntosalia 20 h

Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.

Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa  tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.

Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.

Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.

Kisaan valmistautuminen

Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.

Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.

Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.

Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.

pakkausta

laukku

Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.

Perjantai: kisan aatonaatto

Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.

Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.

Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.

Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.

Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.

patsaalla

Lauantai: kisan aatto

Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.

Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.

Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!

Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntai: kisapäivä

Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.

starttiin

T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.

Uinti

Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.

Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.

Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.

Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.

Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.

Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.

Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla.  Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.

Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.

Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.

Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.

swim2

swim

Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.

Pyöräily

Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.

Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.

Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.

Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.

Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.

Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.

Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?

Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.

Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.

Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.

Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.

bike2

bike

Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.

Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.

Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.

En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.

Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.

Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.

Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä  sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.

run

magic_carpet

finish

Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.

Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman  vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.

maalissa

maalissa2

Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.

Jälkimietteitä kisasta

Tiivistäen voi todeta:

  • Tankkaus onnistui hyvin
  • Syöminen kisan aikana meni hyvin
  • Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
  • Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
  • Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
  • Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
  • Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.

Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.

Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.

Juoksua  on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois  kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.


mitalit

Mietteet ensimmäisestä reissukisasta

Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.

Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.

Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”

Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.

Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.

Teemaan liittyvät linkit:

Tallinnan Ironmanin kisaraportti.

Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.

Nokian Tyres Ironman 70.3. Finland 2019

Viime viikonloppuna kisailtiin oman tämän vuoden kilpailukalenterini toiseksi tärkein kilpailu, eli Nokian Tyres Ironman 70.3 Finland Lahdessa. Osallistuin kilpailuun myös viime vuonna, joten järjestelyt ja reitit olivat tutut.

Kisaa edelsi lomaviikko Italiassa. Siellä urheilut rajoittuivat juoksuun ja pienimuotoiseen avovesiuintiin. Lämpötila oli korkea ja erilaista turistikävelyä tuli tehtyä paahtavassa helteessä jonkin verran.

Myöhemmin osoittautui, että loman ajoittuminen kisan alle ei välttämättä ollut kovin optimaalista valmistautumista puolimatkan kisaan.

Napolin lentokentällä näin “Luigin”, joka tsekkasi pyöräänsä koneeseen ja oli selvästi Lahden kisoihin tulossa.

Kilpailun aatto

Kisapäivän aattona oli ohjelmassa kisamateriaalin haku. Viime vuonna yövyin seudulla ja tänä vuonna päätin kokeilla kotona nukkumista. Pari Lahden nähtävyyttä katsottiin samalla reissulla.

Kisamateriaalit olisi ollut mahdollista hakea myös kisapäivän aamuna klo 8-9, mutta tämä olisi tietänyt aikaista herätystä ja tuntikausien notkumista kisapaikalla.

Kisapäivä

Valmistautumiset

Olin paikalla yhden jälkeen iltapäivällä. Vein pyörän ja varustepussit vaihtoalueelle. Sitten kävin syömässä ihan pikkaisen lounasta ja aloin odottelemaan lähtöä. Kun istuskelin Sibeliustalon portailla, olo tuntui hieman väsyneeltä.

Uinti

Kävin totuttelemassa veteen ja se tuntui melko kohtuulliselta, taisi lämpötila olla 18 astetta. Sitten oli aika siirtyä lähtäjonoon. Ryhmityin edellisen vuoden aikaa (38 min) seuraillen alle 40 minuutin ryhmään. Odottelu meni aika nopeasti, Alexander Stubb toivotti muistaakseni viidellä eri kielellä kilpailijat tervetulleeksi. Osallistujia oli 47 eri kansallisuutta ja 40 % osallistujia oli ulkomaalaisia.

Kun rolling start alkoi, jono eteni erittäin nopeasti. Rannalla ollessani katsoin, että aika leveänä ja tiheänä virtana kilpailijat etenivät.

Uinti lähti hyvin käyntiin, erityistä ruuhkaa ei ollut. Kun “lähtösuoraa” oli edetty pidemmälle, kävi ilmeiseksi, että tämän uinnin teemana oli aallokko. Se oli korkea ja tuli suoraan edestä. Aallokko hankaloitti tähystämistä ja osin myös hengittämistä.

Ensimmäiselle kääntöpoijulle tuntui olevan pitkä matka. Pärjäsin aallokossa silti kohtuullisesti, pari kertaa hörppäsin vettä kunnolla, mutta suunta pysyi hyvänä.

Lyhyt “takasuora” oli haasteellinen, voimakkaan sivuaallokon ja toisaalta auringonpaisteen vuoksi. Tämä vaihe oli hieman sekava uinnissa. Tietenkin ruuhkaakin oli enemmän kun porukka oli pakkautunut käännöksessä.

Toisen kääntöpoijun jälkeen aaltojen suunta vaihtui takamyötäiseksi. Tein sen virheen, että seurasin muita, jotka uivat vinoon kiertäen vasemmalle, ilmeisesti väärien poijujen johdattamana. Siitä sitten korjattiin oikealle reitille ja loppu meni ihan hyvin.

Olisiko ollut niin, että satama-altaassa alkoi vähän puhti loppua kun viimeiset pari sataa metriä tuntuivat aika pitkiltä.

Ylös vedestä ja kohti T1:ta. Uinnin aika oli 40 minuuttia, joka oli yllättävän hyvä ottaen huomioon virheen suunnistuksessa ja haastavat kelit. Viime vuonna aikani oli 38 minuutia.

uinti1

T1 meni hyvin, panostin mukavuuteen niin, että laitoin myös sukat jalkaan. En ollut myöskään viritellyt kenkiä polkimiin valmiiksi vaan juoksin kengät jalassa kohti pyöräilyn aloitusta.

Pyöräily lähti käyntiin kaupungialueella ja siitä sitten eteenpäin ylämäkivoittoisesti. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Energiataso tuntui alhaiselta ja olo tuntui raskaalta. Ajattelin, että olen hieman hapoilla uinnin jälkeen ja että olo kohenee myöhemmin. Aloin syödä Cliff-keksiä ja geeliä.

Kun matka eteni, huomasin, että energiataso ei olekaan paranemaan päin. Watit olivat naurettavan alhaiset ja porukkaa lappasi ohi. Keskityin perustekemiseen ja yritin ottaa nestettä ja energiaa riittävästi.

Noin puolessa matkassa energiataso alkoi yllättäen kohenemaan ja Kärkölän (jossa oli aivan loistava kannustus) jälkeen alkanut suora, uudelleenasvaltoitu reitti oli erittäin nautinnollinen ajaa. Tuulen suuntakin osui tälle osuudelle erinomamaisesti. Kun 54:selta kurvattiin pois, vire tuntui edelleen myönteiseltä.

Kaupunki lähestyi ja viimeisenä koitoksena oli Messilän ylämäki. Otin sen melko rauhallisesti eikä erityisiä hapotuksia tullut. Sitten oli edessä alamäkivoittoinen pätkä kaupunkiin.

Alamäkien osalta pitää tunnustaa, että mielelläni nostin kädet kahvoille ja joissakin kohdin jopa jarruttelin hieman, koska asvaltti-ihottumaa on tullut saatua ihan tarpeeksi.

Fiilikset pyöräilystä olivat lopulta ihan hyvät. Aikaa meni tänä vuonna 3.08 kun viime vuonna aika oli 2.55.


bike2

Juoksu

Jaat lähtivät juoksuun ihan mukavasti ja muistaakseni ensimmäisen kilometrin aika oli 5.30. Mahassa tuntuma ei ollut ihan ok, ilmeisesti omassa geelipullossa ollut SIS-geeli ei ollut ihan vatsan mieleen. En saanut täydennettyä varastoihini normaalisti käyttämääni High5:a ja siksi jouduin vaihtamaan merkkiä.

Lyhyesti sanoen juoksun tarina oli se, että mitä pidemmälle matka eteni, sen vaikeammaksi kävi taival. Askel hiipui niin, että en pystynyt pitämään edes 6 minuutin vauhtia.

Kävelemään en silti ryhtynyt, paitsi juottopisteillä. Tarjolla olevista juomista himoitsin eniten vettä, joka tuntui sopivan kylmältä ja raikkaalta. Otin joka pisteellä geelin, cokista ja vettä. Viimeksi mainittua kaadoin myös päähäni vilvoitusta varten.

Tuskien taival päättyi maaliin tuloon. Aika oli surkea 2.12 (viime vuonna 1.59). Maaliin tullessani palelin, mutta en saanut ensiavusta “foliota” ylleni. juoksu2


juoksu

Pienen toipumishetken jälkeen olin valmis mitalikuvaan ja maistoin hieman tarjolla olevaa ruokaa. Ei hirveästi kyllä maistunut tuossa vaiheessa.

maalissa

Loppupäätelmiä

Ei ollut paras päivä, mutta ei sitä aina voikaan olla. Tankkaus varmaankin epäonnistui hieman, eikä suorituskyky ollut ihan ylimmillään. Lisäksi outo energiavalmiste saattoi aiheuttaa omaa ongelmatiikkaansa.

Sinällään en usko, että olen merkittävästi huonommassa kunnossa kuin vuosi sitten samassa paikassa samaan aikaan.

Oli silti tietenkin hienoa kisailla. Tapahtuma oli taas hienosti järjestetty ja reitit olivat jo tuttuja. Aallokkoinen uintiosuus jää tästä kisasta mieleen pitkäksi aikaa.

TriahtlonSuomen seurakaverit kannustivat reitin varrelta ja ohittaessaan nimeltä mainiten. Tästä iso peukku!

Mainittakoon vielä, että olin uintiosuudella sarjani 88:s, pyöräilyssä 144:s ja juoksussa 139:s. Mielenkiintoista statistiikkaa. Kokonaisaika oli tänä vuonna 6.09 ja viime vuonna 5.40.

Nyt on edessä muutaman viikon laadukas treeni ja sitten Kööpenhaminan täysmatka. Sinne tarvitaan laadukkaampi valmistautuminen, muuten matka jää kesken.

Tuusulanjärvi Triathlon 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kolmatta kertaa Tuusulanjärvi Triathloniin. Jo perinteeksi on muodostunut, että tähän alkukesän kisaan valmistautumisessa keskeinen elementti ja keskustelun aihe on uimaveden lämpötila. Tänä vuonna tämä spekulaatio loppui kun kisapaikalla ilmoitettiin veden lämpötilaksi 14.7 astetta ja että uintimatkat uidaan täysimääräisinä.

Kisamateriaalien hakemisen jälkeen katselin sprintin lähdön ja seurasin kun ensimmäiset kilpailijat nousivat vedestä. Sopivasti ehdin seuraamaan Alexander Stubbin toimintaa T1:llä ja siirtymistä pyöräilyosuudelle.

IMG_8395

IMG_8402

IMG_8406

IMG_8408

IMG_8411

Kirpeä keli oli päivän teema. Erityisen viileältä keli tuntui kun varusteita laittaessani vihmoi hieman vettä. Kun kävin “adaptoitumassa  uimaveteen” (kuuluttajan käyttämä ilmaisu) ennen lähtöä huomasin, että vesi tosiaan oli viileää ja se tuntui erityisesti kasvoissa ja varpaissa. Osa kilpailijoista oli varustautunut “ylimääräisillä” neopreenivälineillä, kuten lakeilla, hanskoilla ja sukilla.

Kun sitten lähdettiin tositoimiin, viileä vesi tuntui myös pienoisena hengityksen salpautumisena. Uinti kuitenkin sujui hyvin, merkittäviä ruuhkia ei ollut ja poijut pysyivät hyvin näkökentässä koko ajan. Kun uintiosuus oli ohi, vilkaisin kelloa ja huomasin ajan alkavan kolmosella, joka oli pettymys.

T1:llä toiminta meni ihan kohtalaisesti, vaikkakin paikat olivat aika kohmeessa. Myös pyörälle nouseminen ja Edgen päällä kytkeminen oli hieman takkuista.

Varsinainen takaisku datailun näkökulmasta oli kuitenkin se, että huomasin jo jonkin aikaa pyöräiltyäni, että olin unohtanut painaa kellosta pyöräilyn alkaneeksi. Näin sekä T1 aika että pyöräilyn aika tulivat mitatuiksi väärin.

Pyöräilyssä oli viileät kelit, koska olin pukeutunut vain kevyeen kisa-asuun. En ottanut edes irtohihoja vaikka olin varannut ne vaihtokamojen laatikkoon. Aika monet näyttivät ottaneen jos jonkinlaista lämmintä vaatetta pyöräilyyn. Pyöräosuus meni ihan hyvin, hieman pyörän etupään täristäminen haittasi. Oletan, että se johtui pullotelineestä, pitää laittaa siihen hieman pehmikkeitä.

T2 sujui hyvin ja pääsin mukavasti juoksuosuudelle. Juoksussa huomasin, että jalkapohjat olivat kylmästä aivan tunnottomat. Jalkapohjien sulattelu kesti suurin piirtein ensimmäisen kierroksen eli 5 km.

Juoksu tuntui muuten aika helpolta ja jolkottelin hieman yli 5 km kilometrivauhtia. Jalkapohjatkin sulivat matkan edetessä. Sitten olinkin jo maalissa.

Maaliin tullessani pohdin, että uinti meni alakanttiin, pyöräily ok ja juoksu oli yllättävän hyvä. Tämän kerroin myös maaliin tulon jälkeen ensi kertaa livenä tapaamalleni Pontukselle, joka on tuttu Facebookin Triathlonfoorumilta ja ylläpitää hyvää lajiin liittyvää blogia.

Tuusulanjärvi Triathlon oli jälleen järjestelyiltään erinomainen. Juoksureitti oli aikaisempaa selkeämpi ja pyöräilyn kääntöpaikka oli paremmassa kohdassa kuin aikaisemmin. Erikoismaininta järjestäjien väsymättömästä kannustuksesta.

Kun myöhemmin kaivoin dataa esiin viime vuoden kisasta ja vertasin eri lajeihin käytettyä aikaa, huomasin, että ajat olivat suorastaan hämmentävän samat. Uintikin, jonka pohdin menneen alakanttiin, oli minuutin sisällä viime vuoden ajasta. Näin tuli todistettua asia josta lauantaina bloggasin: kunto on keväisin aina samalla tasolla.

Kisaraportti: Ironman Tallinn 2018

Kilpailukalenterini tämän vuoden päätapahtuma ja omalla kohdallani ensimmäinen triathlonin täysmatkan kisa järjestettiin Tallinnassa 4.8.2018. Tässä raportti kisasta.

Ennakkoasetelmat

Taustalla minulla oli viisi perusmatkan kisaa ja yksi puolimatka (tänä vuonna Lahdessa). Päätös Tallinnan kisaan osallistumisesta syntyi viime vuoden kesällä.

Kisan alla ilmassa oli monia kysymysmerkkejä.

Ensin pohdittiin Tallinnan edustan sinilevätilannetta. Keskustelua herätti myös lämmin vesi ja tätä kautta mahdollinen märkäpukukielto.

Yhtäkkiä oltiinkin pohtimassa meriveden kylmyyttä ja mahdollista uinnin lyhentämistä tai perumista kokoaan. Näistä keskusteluista moni triathlonisti oppi termin “kumpuaminen“. Meriveden kylmyys kuulosti uskomattomalta, kun samaan aikaan Suomessa kaikki uimavedet olivat todella lämpimiä.

Keskustelut vedestä ja uintiosuuden kohtalosta kävivät tiiviinä Facebookissa suomalaisten kisaan osallistuvien ryhmässä ja ylittipä teema uutiskynnyksen myös Helsingin Sanomissa ja muussa mediassa.

Henkilökohtaisella tasolla epävarmuutta aiheutti kaksi viikkoa ennen kisaa kipeytynyt kantapää, lisäksi viikkoa ennen aktivoitui vanha polvivaiva. Jalkavaivojen takia en juossut kahteen viikkoon ennen kisaa. Kantapään oireilu meni nopeasti ohi, mutta polvi oli kipeä vielä kisan aattona.

Kun vielä juuri ennen kisareissulle lähtöä väänsin pyörän aika-ajotangon kiinnityssysteemeistä jengat ja huomasin, että varaosia ei saa nopeasti mistään, oli ilmassa pientä hermostuneisuutta. Pyörän sain kuntoon yhdistelemällä osia romulaatikosta.

Tallinnaan matkustin autolla torstaina. Kävin hoitamassa rekisteröitymisen jo torstaina ja samalla ostin pari pientä juttua Exposta. Ironman-brändin mukainen eteismatto, boxerit ja patakinnas jäivät kuitenkin ostamatta.

Kisapaikalla pohdinta uintiosuuden järjestelyistä jatkui. Osa kilpailijoista varustautui neopreenilakilla ja sukilla. Raportteja siitä, miltä vesi tuntui ja mitä mittauslukemia oli saatu, tuli eri tahoilta.

Järjestäjät ilmoittivat, että päätös uinnista tehdään kilpailuaamuna kello 5.30. Myös juoksuvarusteet tuli viedä T1:seen, jotta mahdollinen duathlon uinnin peruuntuessa voitaisiin suorittaa.

Perjantaina kävin viemässä pyörän ja varusteet.

kamat

Kisapäivä

Kisapäivänä heräsin kello 3.50. Keittelin puuroa ja kahvia vedenkeittimellä huoneessa. Hotelli oli tehnyt kilpailijoille aamupalaa pakettiin.

Olin päättänyt kävellä Lentosatamaan, osa kilpailijoista näytti ottavan taksin hotellilta. Matkaa oli reilut pari kilometriä.

Kaupungilla kävellessä (ennen viittä aamulla) kaduilla kulki bileistä palaavia juhlijoita, joissakin paikoissa juhlat vielä jatkuivatkin.

Yhytin kävelymatkalla kanadalaisen vanhemman triathlonistin ja juteltiin niitä näitä. Hän oli todella kokenut kilpailija. Kuullessaan minun olevan ensikertalainen, hän kehotti ottamaan matkan maltilla:

On aivan sama koska tulet maaliin, saat saman mitalin ja olet Ironman.

Vaihtoalueella tarkistin, että pyöräilyvarusteet ja juoksuvarusteet olivat tallella ja pyörän renkaissa oli ilmaa.

Puoli kuuden jälkeen kuulutettiin, että veden lämpötila on 15.4. astetta ja kilpailussa uidaan täysi matka 3.8 kilometriä.

Vaikka kanadalainen “kollega” oli sanonut, että kylmää vettä ei kannata mennä kokeilemaan, menin kuitenkin totuttautumaan veteen. Kerran voimakkaan hengityksen salpautumisen kilpailussa kokeneena olen pysyttäytynyt tässä rutiinissa. Vesi oli kylmää, mutta lopulta ihan siedettävää.

Uinti

Sitten alettiinkin ryhmittäytyä rolling startiin. Asettauduin 1.15-1.30 väliin. Tunnelma oli startissa hyväntuulinen, kuten se tapaa olla. Ensikertalaisia oli kisassa paljon ja meitä huomioitiin kuulutuksissa.

Lähdössä muistelin yhden blogikirjoituksen ajatusta, että pitää olla tyytyväinen siihen, että on päässyt lähtöviivalle: on pystynyt harjoittelemaan riittävästi ja on välttänyt vammat.

Uinti lähti hyvin käyntiin, aloitin rauhallisesti. Kymmenen metrin uinnin jälkeen edessäni uinut kilpailija kaarsi irvistellen sivuun ja jäi roikkumaan laiturinpieleen.

Ensimmäiselle poijulle oli lyhyt suora, tilaa tuntui olevan paremmin kuin kotimaisissa pienemmissä kisoissa.

Poijulta käännettäessä en nähnyt seuraavaa poijua ja pyrin vain menemään ryhmän mukana. Ryhmä tuntui ajautuvan alussa vasemmalle, josta korjattiin oikealle.

Koko uinnin alkuosa oli ryhmässä navigoimista, enkä saanut oikeaa seuraavaa poijua omaan näkökenttääni. Facebookin keskusteluissa oli esillä ajatuksia, että poijut olisivat saaneet olla isompia.

Kun oli uitu noin kilometri, sain tilanteen paremmin hallintaan ja näin aina seuraavan poijun.

Tilaa uimiseen oli koko ajan hyvin. Välillä joku pysähtyi kellumaan ja joku ui jopa selkää ja jotkut nousivat suppilaudoille.

Sitten oltiin jo radan loppuosassa ja valmiina nousemaan ylös vedestä.

finisherpix_2437_001418

Oma tuntemus uinnista oli, että suunnistus oli heikkoa ja uinti hakemista. Siksi olin yllättynyt, kuinka hyvältä GPS-käppyrä kuitenkin näytti.

uintireitti

Olin kuitenkin uinut 100 metriä ylimääräistä. Lisäksi epävarmuus suunnasta aiheutti ylimääräistä “tähystämistä” ja sitä kautta vauhdin putoamista.

Uinnista puuttui terävyyttä ja aktiivisuutta. Varmemmalla suunnalla olisi voinut keskittyä paremmin tehokkaaseen etenemiseen.

Pyöräily

Otin vaihdon rauhallisesti. Vaikka keli oli pilvinen, laitoin aurinkovoidetta, olihan pitkä pyöräily edessä.

Aluksi pyöräiltiin kaupunkialueella, oli muutama tiukka käännös ja risteys ennen siirtymistä isommalle tielle kohti maaseutua.

Yleensä pyöräosuudella ohitseni lappaa porukkaa runsaasti, mutta tällä kertaa olin ehkä hieman hitaamman uinnin jälkeen enemmän “omalla” paikallani, eikä ohituksia tullut niin paljoa. Ohittelin itse jonkin verran.

Noudatin suunnitelmaa syömisen ja juomisen suhteen. Ensin omat urheilujuomat ja sitten siirryin järjestäjien tarjoiluihin. Kiinteämmän ravinnon suhteen söin pari omaa patukkaa ja otin järjestäjiltä banaania.

Sain pidettyä keskinopeuden 30.5-30.7 paikkeilla koko matkan, joka on minulle ok kisavauhti. Tsemppasin, kun huomasin nopeuden hiipuvan.

kuva1

Kun matkaa maaliin oli noin 20 kilometriä, alkoi rajuilma. Salamoiden jälkeen alkoi todella rankka sade, joka muutti kaiken harmaaksi. Tie oli autio ja pyrin vain seuraamaan edellä meneviä hahmoja.

Tultiin kaupunkiin ja ajettiin juoksureitin ohi, jossa toiset jo olivat tekemässä juoksusuoritusta.

“Bike catcher” otti vaihdossa pyörän vastaan ja suuntasin varustepussille, joka onneksi odotti järjestäjien roudaamana oikeassa koukussa.

Vaihdoin taas varusteita ihan rauhassa ja ehkä vähän pää pyörällä tulin vaihtoteltasta kadulle aloittaakseni juoksun. Kaiteen takaa minua katsoi silmiin mies, joka sanoi:

Pauli, pieni lenkki olisi vielä edessä. Ihan pieni lenkki vain.

Lähdin juoksemaan, tavoitteena oli juosta kilometrejä noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla. Jalat tuntuivat itse asiassa tosi hyviltä.

Juoksussa oli neljä lenkkiä. Vaikka juoksu lähti hyvin käyntiin, ensimmäisen lenkin jälkeen oli selvää, että juoksusta tulee tuskaa.

Radalla oli väsyneen juoksijan inhokkeja, eli tiukkoja käännöksiä, kiveyksiä, tilapäinen silta ja asvaltiin jähmettynyttä epämääräistä betonia. Ihan hiukan mukulakiveä.

Kun juoksin ensimmäisen kierroksella kilpailukeskuksen läpi, vilkaisin loppusuoraa ja tuli niin sanotusti “roska silmään”. Niin kaukaiselta tuntui maaliin pääseminen juuri sillä hetkellä.

Tästä eteenpäin juoksu oli hidasta taistelua kohti seuraavaa juottopistettä. Toompean mäen kävelin suosiolla, kuten teki moni muukin.

Energiasta alkoi olla pulaa, geelin syöminen oksetti ja oli helteistä. Siirryin cokikseen, joka tuntui toimivan hyvin. Toinen tärkeä juttu oli järjestäjien tarjoama jäähile, jota hieroin päähän.

run

Etappi kerrallaan matka eteni. Juottopisteet olivat pikkuetappeja ja kierrosten osalta ajattelin ensin olevani puolessavälissä, kolmen kierroksen jälkeen oli enää yksi kierros ja niin edelleen.

Viimeisellä kierroksella juoksin osan kierroksesta yhdessä toisen suomalaisen kilpailijan kanssa. Vaihdettiin ajatuksia kisan kulusta ja harrastuksesta yleisemmin.

Mahtoiko johtua vuorovaikutuksesta vai mistä, mutta lopussa itse asiassa piristyin. Juoksin Toompean mäen viimeisen kerran ylös, kohensin numerolappua loppusuoraa varten, laitoin lasit otsalle ja lisäsin vauhtia, kuullakseni loppusuoralla maagiset sanat:

Pauli, you are an Ironman!

maaliin

Juoksun aika oli nippa nappa alle viiden tunnin. Edeltävästä maratonista olikin kulunut jo yli viisitoista vuotta. Nyt niitä on yhteensä kasassa kaksitoista.

Juoksu oli yhtä tuskaa, mutta oli todella hienoa juosta, kun yleisö kannusti eri kielillä Suomea ja Paulia.

maalissa

Juoksun jälkeen tankkasin nestettä, kokoilin pikku hiljaa tavaroita ja suuntasin kohti hotellia.

Tiivistettynä ajat vielä:

  • Uinti: 1:26:00
  • Pyöräily: 5:49:26
  • Juoksu: 4:59:58
  • Kokonaisaika: 12:24:51

Olin tyytyväinen kokonaistulokseen, tavoite oli loppuajan suhteen 12-13 tuntia. Uinnissa olisi ollut mahdollisuuksia hieman parempaan. Pyöräily oli tällä kunnolla paras mahdollinen suoritus. Juoksu samoin, olen juossut todella vähän tänä vuonna, vain noin 500 kilometriä jalkavaivoja välttääkseni.

Pohdintaa

Reissu oli rankka, mutta ylivoimaisesti hienoin urheilutapahtuma, johon olen osallistunut.  Kisasta jäi monta hyvää muistoa ja mielikuvaa.

Yksi hieno juttu kisassa oli yhteishenki. Kaikki, jotka hotellissa tai kaupungilla tunnistivat “lajitoverin”, toivottivat “have a good race”.

Suomalaisten osallistujien Facebook-ryhmässä jaettiin myös tärkeää tietoa ja tsempattiin toisia. TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat matkalla ja maalissa.

Päätin osallistua täysmatkan kisaan viime vuonna kun solisluu murtuneena jouduin jättämään kesän kisat väliin. On ollut hienoa ja helppoa harjoitella noin vuoden ajan kun mielessä on ollut selkeä tavoite.

Olen viimeisen vuoden aikana oppinut lajista paljon. Varusteista, tankkaamisesta, harjoittelusta ja kilpailun nikseistä. Monta eri ihmistä on antanut vinkkejä, joista olen kiitollinen. Uinnin suhteen olen ottanut harjoitustunteja.

Olen myös lukenut muutaman kirjan, seurannut blogeja ja tietenkin, keskustelua Facebookin Triathlonfoorumilla.

Kiitollinen saa olla myös siitä, että olen säästynyt harjoittelua ja kilpailemista estäviltä vammoilta. Erilaisia pienempiä vaivoja toki on, mutta olen kuitenkin pystynyt harjoittelemaan.

Karjaalla on loistavat harjoitteluolosuhteet. Hiljaisempia asvalttiteitä on paljon pyöräilyyn, Tammisaaren uimahallissa saa uida todella rauhassa hyvissä puitteissa. Olen myös tänä vuonna tehnyt yhden kuntosalitreenin viikossa paikallisella erinomaisella kuntosalilla (AlexiaGym).

Niinpä on aika suunnata katseet jo tulevaan kauteen. Mahdollisuuksia ovat hienot puolimatkan kisat Lahdessa, Joroisilla ja Turussa. Tai sitten täysmatka loppukesästä Kalmarissa tai Kööpenhaminassa. Lahdessa on jo ilmoittautuminen sisällä.

Sitä ennen, on hyvä aika liikkua hetki hieman vähemmän tavoitteellisemmin, esimerkiksi maastopyörällä. Mielessä muhii myös jokamiesluokan blogiteksti harjoittelusta ja tavoitteista.

Kuvat: Finisherpix.com ja PF.

Raatojuoksu 2016

Tänään oli Sibbo-Vargarna seuran järjestämä Raatojuoksu, josta on muodostunut monelle suunnistajalle kauden viimeinen kisa. Raatojuoksun perusprinsiipit ovat yhteislähtö ja syksyinen keli. Suunnistajia on tapahtumassa viime vuosina ollut noin tuhat.

Tänä vuonna keliä voisi kyllä luonnehtia pikemminkin talviseksi. Lunta oli maassa muutama sentti ja pakkasta oli auton mittarin mukaan 4 astetta.

Hyvä valinta asuksi suorituksen ajaksi oli semipro- tai pro-tason suunnistajille urheilukerrasto, trikoot ja seurapaita. Enemmän kuntoilupohjalta liikkeellä olleet suunnistajat olivat verhoutuneet tuulipukuun.

Lähtöön oli todella pitkä matka, 3600 m. Eli varsin hyvä lämmittely tuli lähtöön siirtymisestä automaattisesti. Pitkän matkan ja/tai osallistujien velttoilun takia lähtö viivästyi ainakin 10 minuuttia. Lähdön rutiineissa törmäsin suunnistusblogistikollega Jormaan.

Suoritus lähti hyvin käyntiin, eli ykkönen ilmoittautui suoraan, samoin kakkonen ja hieman vaikeampi kolmonen. Kolmoselle mennessäni vastaan tuli erittäin kovakuntoinen Sami. Nelosen jälkeen tultiinkin jo ensimmäisen kerran keskusrastille. Tarjolla oli juomaa ja “pikkupurtavaa”, mutta jätin tarjoilut ensimmäisellä kerralla väliin.

kuva10

Perhoslenkeillä on syytä olla tarkkana. Olinkin lähdössä ysille, kun piti lähteä kuutoselle. Huomasin kuitenkin onneksi ajoissa.

Kuutosella huomasin, että kompassiin oli ilmestynyt kupla. Se ei silti näyttänyt hirveästi kompassin toimintaa haittaavan. Ensimmäinen perhoslenkki meni hyvin.

Seuraavalla lenkillä ilmeni hieman ongelmia, oltiin aika haastavassa maastossa eli kuvassakin esiintyvän ysi-rastin kohdalla. Noin tusina suunnistajaa ihmetteli “kartta levällään”, missä rasti mahtaa olla. Pienen ihmettelyn ja hermostuneen säntäilyn jälkeen rasti löytyi.

Kympille mentiin letkassa, mutta yllättäen rasti ei ollutkaan kaikille sama. Itselleni rasti oli oikea. Jätin väärälle rastille tulleiden ärräpäät taakseni ja jatkoin eteenpäin.

Pienen lumipeitteen saaneille avokallioille muodostui tietenkin polkuja. Niistä oli apua, joskin polkuja oli runsaasti.

Jätin keskusrastin viimeisen kerran. Pitkä väli vei kohti kartanvaihtoa. En muista, että Raatojuoksussa olisi koskaan aikaisemmin ollut kartanvaihtoa. Toinen kartta oli painettu samalle karttalehdelle ensimmäisen kanssa.

Kartanvaihdon jälkeen oltiin aikaisempaa urbaanimmassa ympäristössä. Oli pururataa ja asutusta. Oli myös “penkkaa”, ja ylämäet puristivat suunnistajista viimeisetkin mehut pois.

Loppuvaiheessa jalkapohjat olivat aika kankeina kylmässä lumessa juoksemisesta. Olin varustautunut paksummilla sukilla, en tällä kertaa neopreenisukilla (koska en illalla löytänyt kuin toisen).

Viimeiset rastit olivat helppoja ja lopuksi juostiin vain kuulutuksen suuntaan.

kuva9

kuva6

kuva5

kuva4

kuva2

kuva1

kuva3

Maaliin tullessa oli pientä dramatiikkaa. Eli emitin luennassa ei tullutkaan sitä tavallista “ok:ta”, vaan jouduin “itkumuurille”. Asennoiduin jo henkisesti hylsyyn. Ajattelin, että varmaan sitten jäi kerran leimaamatta keskusrastilla. Kaikki oli pienen selvittelyn jälkeen kuitenkin ok, eli kaikki leimat löytyivät.

Vaihdoin vaatteet ja ostin yhden kisamakkaran. Otin muutaman kuvan viestinnällisiin tarkoituksiin ja lähdin kävelemään autolle.

Koska Raatojuoksu järjestetään aina suurinpiirtein samalla alueella, pieniltä deja-vu tunteilta ei maastossa voinut välttyä. Järjestäjät olivat kuitenkin hakeneet hyvin uusia paikkoja rasteille. Radalla oli tänä vuonna pari tai muutama vaativampaa rastipistettä, muuten oli aika helppoa.

Keli ei haitannut suoritusta. Tuntui ihan lämpimältä, mitä nyt jalkapohjat jäätyivät. Suoritus oli ihan kunnon mukainen, yhtä rastia hieman jouduin etsimään.

Yksi takaiskuista oli se, että Garmin 735 XT pysähtyi oksan tms. iskun vuoksi kesken suorituksen. En yleensä lukitse sykemittarin nappuloita, varmaan tämä rutiini täytyy tästä lähtien uuden kellon kanssa tehdä.

Näin on saatu suunnistuskausi 2016 päätökseen. Kaudesta voi sanoa sen, että kesällä-alkusyksyllä akillesjännevaivojen ja kiireiden vuoksi oli vähän hiljaisempi kausi kilpailemisen suhteen. Jätin myös AM- ja SM-yön väliin, enkä itse asiassa ollut kertaakaan yösuunnistusmielessä metsässä syksyllä.

Kauteen mahtui kuitenkin hyviä suunnistustapahtumia, kuten alkukauden Ankkuri-rastit ja Silja-Rastit. Jukolastakin jäi hyvät fiilikset, vaikka keli oli haastava. Syksyn parhaimmistoa oli Oravatonni, joka on joka vuosi yksi mukavimmista kisoista.

Suunnistuskausi on pitkä. Kelit saattavat aikaisin keväällä olla kylmät, kesällä on hellettä ja kausi loppuu taas kylmiin keleihin.

Ajankohtaista liikunnan saralla on tällä hetkellä kuntosali, uiminen ja hiihtokauden odotteleminen. Jos lumet etelässä sallivat treenaamisen, saatan osallistua Pirkan hiihtoon. Ensi kaudella kisakalenterissa on muutama triathlon-kisa (pääkilpailuna Joroinen). Kalenterissa on tottakai myös hyviä suunnistuskisoja.