Vantaa Triathlon 2018 ja lenkkeilyä Madeiralla

Voiko triathlonkisan kisaraportin kirjoittaa jollakin muulla tavalla, kuin käymällä kronologisessa järjestyksessä eri osuudet läpi?

Jo muutaman kisaraportin kirjoittamisen jälkeen tuntuu siltä, että raporttini ovat identtisiä, toistaen samaa kaavaa ja sisältäen vain pienen pieniä eroja.

Todetaan siis Vantaa Triathlonin tapahtumat lyhyemmän kaavan mukaan, kuitenkin raportoinnin perusrakenne perinteisessä säilyttäen.

Vantaa Triathlon on suosittu ja hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on paljon matkoja ja sarjoja.

Kuusijärvi on pääkaupunkiseudulla the paikka avovesiuimareille ja triathlonisteille.

Pyöräilyosuus on tässä tapahtumassa melko monotoninen, samaa suoraa kelataan edes takaisin.

Juoksuosuudella on yksi isompi mäki ja pari pienempää.

Kisasää oli hyvä, lämpöä riitti, joskin pyöräilyssä oli tuulta. Kuusijärven vesi oli todella lämmintä.

Uinti meni hyvin, ei merkittävää ruuhkaa ja pysyin suunnassa hyvin.

Pyöräilyssä alamäkeen ja myötätuuleen vauhti oli todella kova, mutta kääntöpaikan jälkeen realiteetit iskivät kun väännettiin vastatuuleen..

Realiteetit iskivät sikälikin, että vauhti hiipui kohden pyöräilyn loppua ja edelleen juoksuosuudella.

Ilmeisesti oli nestehukkaa ja energian vähyyttä, sen verran hankalalta eteneminen tuntui.

Virallinen maaliintulokuva.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli selvästi takkuisempi kuin viikko sitten Tuusulanjärvellä.

Kisan jälkeisenä päivänä oli lähtö lomamatkalle Madeiralle. Etukäteen mietin, että suurten korkeuserojen ja syheröisen kaupungin vuoksi lenkkeilymahdollisuudet olisivat melko vaatimattomat.

Toisin kuitenkin oli, sillä lähes rantaviivaa noudattaen löytyi monipuolinen ja hyvinjuostava baana. Strava-segmenttien määrästä voi päätellä, että kyse on aika suositusta reitistä.

Lenkkikuvien ohella galleriassa kuva CR7-museon edustalta.

Lomalta paluun jälkeen on edessä hetikohta Lahden Ironman puolimatka. Pari harjoitusta ehtii tekemään ennen sitä. Tämä kisa tulee antamaan osviittaa reilun kuukauden päästä kisattavalle Tallinnan kisalle.

 

 

 

 

Uintiretkiä, pyöräilyä ja vähän suunnistusta

Kesäloma on kulunut nopeasti. Aika on kulunut pyöräilyn, juoksemisen, elokuvien katsomisen, grillailun ja lukemisen merkeissä.

Olen lukenut pari melko ammatillista kirjaa, joista kirjoitin esittelyt toiseen blogiini. Lue esittelyt tästä (The Fourth Industrial Revolution, Klaus Schwab) ja tästä (Rise of the Robots, kirjoittaja Martin Ford). Molemmat kirjat olivat mielenkiintoista ja sopivia kesälukemiseksi.

Parisen viikkoa sitten juoksin kesämökillä Varsinais-Suomessa päivittäin ja tavallista kovemmalla alustalla. Seurauksena akillesjänteen kipeytyminen ja juoksutauko. Akillesjänteiden kanssa on aikaisemmin ollut isompaakin vaivaa, mutta pitkään aikaan ei mitään erikoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juoksutauko ja jalan jumppaaminen puree melko hyvin.

Mustikan poimintaa

Kesäperinteitä noudattaen kävin myös mustikassa. Saaliina neljän tunnin poiminnasta oli noin 19 litraa mustikkaa. Paikka ei ollut edes hyvä. Metsissä on mustikkaa todella paljon ja marjoja saisi poimittua todella paljon jos pakastinkapasiteettia olisi enemmän.

mustikat

Pyöräilyä

Juoksutauon vuoksi ja muutenkin pyöräilyä on kertynyt alkukesän aikana noin 1500 kilometriä. Kilsoja on kertynyt hieman enemmän maantiepyörällä kuin maastopyörällä. Maantiepyörälenkeissä on ollut erilaisia variaatioita ja monasti lenkkiin on sisältynyt kahvitauko paikallisessa kahvilassa. Parhaat kahvipaikat tänä kesänä ovat olleet Wi-boxin uusi kahvila Horsbäckissa ja toisaalta Fagervik Cafe Fagervikin kartanon miljöössä.

pyörä2

pyörä1

Yhteen pyörälenkkiin yhdistin pienimuotoisen uintireissun. Pyöräilin yhdelle erämaajärvelle, joita täällä riittää, ja kävin uimassa. Video tästä reissusta on alla. GoPro on muutenkin ollut kesällä käytössä, palaan siihen erillisen postauksen merkeissä tuonnempana.

Lahti-suunnistus 2016

En ole koskaan aikaisemmin osallistunut Lahti-Suunnistukseen. Tänä vuonna tapahtuma sopi aikatauluun ja lisäksi kilpailu järjestettiin Vierumäellä, jossa on hyvä maasto ja muut puitteet. Viime vierailuni suunnistuksen merkeissä Vierumäelle SM-yö-kisoissa päättyi keskeytykseen.

vierumäki

Lähtöön oli matkaa vajaa kaksi kilometriä. Sinne hölkätessäni huomasin, että olin unohtanut rastimääritekotelon reppuun. Rastimääritekotelo on suunnistusväline, joka itselläni on kaikista välineistä useimmiten hukassa tai unohtunut. Pohdin erilaisia vaihtohtoja rastimääritteiden mukanapitämiseen (hakaneulalla paitaan tms.) ja päädyin siihen, että laitan sen kartan muovisuojuksen alle. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi kisan kuluessa. 

Lähdössä tapasin suunnistusblogisti Jorma Karvosen ja juttelimme hieman mm. juuri rastimääritteistä.

Maasto ja rata olivat vaihtelevia. Oli helpompaa suunnistusta ja toisaalta varsin vaativaa. Lähtö oli samoilla paikkeilla kuin SM-yön lähtö ja ykkösvälillä juostiin jopa samaan mäkeen kuin mistä yökisan lähtö tapahtui.

Suoritus lähti käyntiin varsin hyvin, ykkösväli ei ollut helppo, mutta tulin suoraan ykköselle. Kakkoselle tein pienen ylimääräisen lenkin huonon lähtösuunnan vuoksi, mutta löysin rastin hyvin. Kaksi seuraavaa rastia olivat helppoja ja tulin rasteille hyvin. 

Sitten oli vuorossa vaativa pitkä väli, kuvassa 4-5). 

pitka

Toteutus lähti käyntiin aivan erinomaisesti sikäli, eli juoksin jyrkänteiden välistä metsäautotien loppuun avoimelle alueelle. Valitettavasti tästä eteenpäin suoritus muuttui “toivotaan-toivotaan” tyyppiseksi eli juoksin kohti rastia suunnalla, Seppo Väli-Klemelän sanoja lainatakseni ajatuksella, “kyllä se sieltä vastaan tulee”. Ei kyllä ihan heti tullut, eli menin ohi ja jouduin palaamaan. Virhettä tuli ehkä jopa 10 minuuttia ja hyvä kisasuoritus meni siinä.

Hyvä toteutustapa tuohon loppuu olisi ollut esimerkiksi juokseminen tuosta tien päättymisestä suomuodostelmaa pitkin kohti rastia. Hakkuuaukean reunaa seuraten olisi päässyt jo oikeaan rinteeseen.

Tein vielä toisenkin virheen seuraavalla rastilla, kun en hahmottanut uutta karttaan merkkaamatonta hakkuuta, joka oli piirretty mallikarttaan lähtöalueella. Loppu oli sitten yksinkertaisempaa ja vauhdikkaampaa juoksua hienolla kankaalla.

Suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa, mutta todella hienoa oli suunnistaa. Vierumäellä on hienot ja vaativat suunnistusmaastot ja ratamestari oli onnistunut hyvin. Syksyllä tahti taas hieman tiivistyy suunnistuksen osalta ja luvassa on hienoja kisoja, vaikka esimerkiksi SM-pitkä jääkin matkan vuoksi väliin tänä vuonna.

Raportti Karjaa-rasteilta 2014

Tämä viikko on ollut kohtuu liikunnallinen tuntien ja kilometrien valossa. Syynä se, että tein pari työmatkaa Helsinkiin pyörällä. Tästä reissusta on jo syntymässä pieni perinne näin ennen kesäloman alkua, sillä tein saman matkan yhteen suuntaan jo viime vuonna. Matkaa Karjaalta on yhteensuuntaan 80 kilometria. Toinen viikon kohokohta on ollut uusi Suunto Ambit2 R HR sykemittari, jolla leikit ovat vasta alussa.

Tiistaina pyöräilin siis Helsinkiin. Heräsin puoli viideltä ja viiden maissa lähdin polkemaan. Teillä oli rauhallista alkumatkasta, mutta liikenne vilkastui pääkapunkiseudulla. Huomasin pyöräillessäni, että teiden sivustoilla on varsin paljon kaikenlaista romua, irronneita autonosia, kiviä yms. Saattaa tulla rumaa jälkeä, jos tämä tavara lähtee liikkeelle jonkin ajoneuvon renkaasta. Matka sujui hyvin ja aikaa meni 3.30 noin suurinpiirtein. Palasin Karjaalle junalla.

kartta

Reittini Karjaalta Helsinkiin.

image
Pyörä toimiston käytävällä.

Keskiviikkona kokeilin uutta Suuntoa juoksuharjoittelussa. Tein mäkivetoja ja koordinaatioharjoitteita. Sain sykkeen nousemaan 171:een ja vieläpä niin, että tämä lukema tuli viimeisessä mäkivedossa. Kello toimi hienosti. Kirjoitan muuten vähän myöhemmin vertailun Suunto Ambit2 vs. Garmin 610 kun uudesta härvelistä on enemmän käyttökokemuksia.

Torstaina oli sitten kotiin paluun vuoro pyöräillen. Ilmassa oli ukkosen uhkaa kun olin lähdössä. Alkumatkasta tihkutti hiukan. Kivenlahden jälkeen taivas repesi ja satoi kaatamalla. Kastuin läpimäräksi. Kirkkonummella hetken mietin, josko hyppäisin junaan, mutta se ajatus meni onneksi nopeasti ohi. Siuntion paikkeilla keli sitten kuivui ja loppumatkasta ei taivaalta enää tullut mitään. Vaastteet tietenkin olivat läpimärät. Paluumatkan aika oli hämmentävän tarkasti sama kuin mennessä eli 3.30 suurinpiirtein.

image
Pyörällä nokka kohti Karjaata.

Nämä pyörämatkat eivät olleet maantiepyörällä mitenkään rasittavia. Viime vuonna tein saman reissun maastopyörällä ja aikaa kului 30 minuuttia enemmän. Ainoa harmittava asia oli tänä vuonna se, että Suomenojan-Tapiolan välillä oli todella paljon tietöitä ja jouduin monasti käyttämään erilaisia kiertoteitä ja jouduin myös usein odottelemaan valoissa.

Viikon urheilullinen kohokohta koitti sitten lauantaina kun vuorossa oli lähiseudun perinteiset kesäkisat, eli Karjaa-rastit. Kisakeli oli hieno, kisoihin lyhyt matka ja perheestä lähti kilpailuun neljä osallistujaa. Järjestävä seura Karjaan Ura oli löytänyt kilpailulle erittäin hyvän kilpailukeskuksen, jonne kaikki suunnistuskilpailun ydintoiminnot oli saatu kompaktisti. Pystyin saattelemaan lapset lähtöön ennnen omaa lähtöäni. Kisamusiikkina soi muun muassa Haloo Helsinki! sekä (tietysti) PMMP.

image
Karjaa-rastien kilpailukeskus (iPhonen panoraamakuva),

No miten kisa sitten meni? Kisa lähti käyntiin erinomaisesti. Ykkösväli oli puolipitkä, mutta toteutin välin varmasti järven rantaa polkua pitkin (polku oli merkitty karttaan). Ykkönen löytyi hallitusti. Samoin kakkoselle varmasti. Kolmoselle tein ihan pikkuruisen koukun, mutta ajallisesti merkityksettömän. Neloselle suoraan. Viitoselle tein ehkä vähän defensiivisen valinnan, kun menin tien kautta, koska väli näytti aika rytöiseltä. Rasti löytyi hyvin. Kuutonen oli helppo ja sinne suoraan.

Sitten edessä oli pitkä väli ja piti päättää mennäkö järven oikealta vai vasemmalta puolelta. Oikealta olisi päässyt suorempaan, mutta siellä oli vihreää. Päädyin siis menemään vasemmalta. Tämä olikin ihan hyvä valinta, vähän piti hakea suon ylityspaikkaa. Jolkottelin pitkin rantaa, mielessäni oli vanha Pekka Nikulaisenkin mainitsema ohje “mene rantaan, siellä on polku”. Ja toden totta järven rannassa oli todella hyvä polku, vaikka kartassa sitä ei näkynytkään. Seiskalle olin siis menossa, rasti lyötyi hyvin, se oli niityn takana, joka oli merkitty kielletyksi alueeksi.

Kasille tein pienen koukun, koska isoa luettavaa ei välillä ollut. Sitten oli juomarasti, jossa moikkasin vanhaa seurakaveria. Tietä pitkin tiheikkörastille, joka löytyi hyvin. Seuraavakin löytyi helposti, lyhyt väli. Rasti 11 löytyi hyvin, mutta väli oli todella hidas ja ryteikkäinen. Olisi kannattanut mennä tietä pitkin. Tähän mennessä kuitenkin kaikki hyvin.

Sitten tuli musta hetki. Edessä enää muutama rasti ja seuraava väli pitkä. Päädyin juuri siihen typerään suunnitelmaan, jota ei tässä maastossa pitänyt tehdä. Eli lähdin menemään suunnalla kohtia rastia. Välillä ei ollut suuria kohteita, joten kulku perustui pitkälti suuntaan. Kohta en enää tiennyt missä kohdassa olin ja homma alkoi olla tätä myöten selvä. Etsiskelin rastia ensin väärästä paikasta ja sitten vähän myöhemmin vähän oikeammasta paikasta. Mutta en löytänyt sieltäkään. Jonkin aikaa pyörin maastossa ja päätin, että nyt lähdetään kotiin. Suunta kohti pohjoista ja sieltä se kilpailukeskus löytyi.

Maalissa selittelin hieman kavereille, söin makkaran ja lähdin kotiin. Kuulemma monet olivat keskeyttäneet. Meidänkin perhejoukkueestamme toinen minun lisäkseni.

image
Oliko Suarezkin Karjaa-rasteilla?

Vaikka kisat menivät allekirjoittaneelta huonosti, kisat olivat priimat. Maasto oli hyvä ja monipuolinen, radat myös siinä mielessä hyvät, että oli erilaisia rastipisteitä ja välejä, myös pitkä, jossa oli purtavaa. Tuohonkin väliin, jonka mokasin, olisi löytynyt hyvä suoritustapa, mutta en sitä tullut huomanneeksi kuin vasta kotona.

Nyt sitten vähän taukoa suunnistuksesta. Todennäköisesti seuraavat kisat ovat legendaariset Varsinais-Suomen rastipäivät Pöytyällä.

Vetoja pimeässä

Viikon keskeisimmät tapahtumat.

Tiistaina kansalaisopiston jumppa. Paikat tuli taas kipeiksi aika moneksi päiväksi. Piti siirtää torstain vauhtikestävyysharjoituskin kun takareidet oli jumissa.

Perjantaina kävin puhekeikalla Tampereen yliopistossa. Junalla Pasilan kautta Tampereelle ja takaisin Turun kautta. Ympyrä sulkeutui. Junassa sain hyvin tehtyä töitä. Viimeistelin mm. kirjoituksen, joka kai ensi viikolla julkaistaan Johtamisen kehittämiseverkoston Kaikuluotain-blogissa.

Lauantaina illalla pojan treenien aikaan vedin 5 x 1000 m vetoa pimeillä ja lumisilla teillä. Kulku oli lupaavaa. Jännä nähdä miten kulkee radalla kun lumet sulavat. Tosi hyvä harjoitus oli. Katselin vielä harkkoja ja venyttelin aika huolella.

Tänään aamulla tein 30 sämpylää toisen pojan turnauksen buffetiin. Katselin pelejä ja sitten hiihtämään iltapäivällä. Keli olematon räntäsateessa. Yritin ensin pertsaa, mutta vaihdoin vapaalla ja väänsin tunnin luistellen. Vielä sitten tavanomainen tonni uimahallissa. Tuntui hyvältä uiminen, palautti jalkoja.

Hiihtolomalla voisi ottaa pienen kotileirin alkuviikkoon eli vähän enemmän määärää. Sitten onkin jo viikko jonka lopussa Pirkka.

Pari kuvaa alla, jotka otin “huvikseni”.

kuva

kuva2

Seitsemän Koiraveljestä

Harjoittelusysteemiksi on tänä talvena muodostunut seuraava kaava:

Maanantai: Lepo

Tiistai: Kansalaisopiston jumppa koululla, sisältäen juosten tehdyt matkat ja pallopeliä. Kestää yhteensä 2.5 h

Keskiviikko: Lepo

Torstai: Vauhtikestävyysharjoitus eri tavoilla toteutettuna.

Perjantai: Lepo, mahdollisesti lihashuoltona hieronta.

Lauantai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa joko yhtenä tai kahtena treeninä.

Sunnuntai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa sekä uinti, jos on poikien kanssa uimahallipäivä.

Yhteensä noin 7 h harjoitusta viikossa.

Lepopäiviä on aika monta, mutta viikonloppujen pidemmillä harjoituksilla tai kahdella harjoituksella per viikko määrää saa kuitenkin hieman enemmän ylös.

Aika vaikea on löytää tätäkin aikaa kun ottaa huomioon muut kiireet. Yhdessä vaiheessa huomasin, että television katsominen on jäänyt lähes kokonaan pois. Lähinnä vilkuilen syrjäsilmällä viikonloppuisin Voice of Finlandia ja Putousta.

Kirjoja on ollut ohjelmassa hiukkasen (menossa ja tulossa on Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Lisäksi olen lueskellut pojalle Seitsemää Veljestä (Mauri Kunnas Seitsemän Koiraveljestä). Tajusin, tai olin unohtanut, mistä suunnistusseura Rajamäen Rykmentin nimi tulee.

Mauri Kunnaksen kirjoissa muuten on sellainen piirre näin suunnistajan silmin, että metsää koskeva kuvitus on kirjoissa todella hieno. Yöllinen metsä kirjan sivuilla tuo mieleen yösuunnistuksen tunnelman ja muutenkin metsäkuvitus on todella autenttisen tuntuista.

Suunnistuksesta puheenollen, uudessa Suunnistaja-lehdessä oli hienoja kuvia liittyen Vuoden suunnistuskuva-kilpailuun. Omasta mielestäni ehkä paras kuva, joskaan kuva ei voittanut kilpailua, oli Harri Hytösen kuva, jossa MS Parman Antti Vainio oli kuvattu kiihdyttämässä sprinttikisassa pikkutytön katsellessa suoritusta. Ainakaan vielä näitä kuvia ei ole netissä, mutta ehkä tulevat myöhemmin.

Merkillepantavaa lehdessä oli myös suunnistusblogiguru SP Fincken aloittaminen Suunnistaja-lehden kolumnistina.

Kuukausi olisi Pirkan hiihtoon. Kilsoja ei ole kuin hiukan yli 300 mutta ehtiihän tässä vielä kuukaudessa jonkin verran ja kunto on muuten aika hyvä. Pitkät 3 h kestävät hiihtolenkit on aikapulan takia jäänyt tekemättä.

Eilen tein pitkästä aikaa uutta ruokaa, eli Kai Tom Kah-keittoa. Laitoin katkarapuja kanan sijaan. Oli todella hyvää (eturuokana perunamuusille ja jauhelihalle).