Minkälaisella treenillä triathlonin täysmatkalle?

treeni

Yhdistelmäharjoituksen juoksuosuus meneillään.

Aika ajoin sitä törmää esimerkiksi Facebookissa kysymyksiin, minkälainen treeni riittää eri kestävyysurheilusuorituksiin.

Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaisella treenillä suoritin triathlonin täysmatkan (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) elokuun alussa Tallinnassa aikaan 12.24.

Taustaa sen verran, että täytän tänä vuonna 48 vuotta. Takana oli ennen Tallinnan kisaa yksi puolimatkan triathlonkisa ja viisi perusmatkaa.

Olen nuorempana (25-30 vuotiaana) juossut maratoneja, yhteensä 11 kpl. Lisäksi muutamia pitkänmatkan hiihtoja, kuten Vasaloppet ja Pirkan hiihto.

Ennen Tallinnan kisaa taustalla oli noin 10 vuotta erilaista treeniä (pyöräilyä, uintia, hiihtoa ja juoksua) niin, että vuodessa harjoitustunteja on kertynyt noin 300.

Miten treenasin?

Tarkastelen vuosi ennen kisaa tapahtunutta treeniä.

Harjoittelun kokonaismäärä ennen suoritusta viimeisen vuoden (elokuu 2017-elokuu 2018) aikana:

  • Yhteensä 428 tuntia
  • Juoksua 93 h (891 km)
  • Pyöräilyä 145 h (3444 km)
  • Uintia 77 h (177 km)
  • Kuntosalia 76 tuntia
  • Hiihtoa 14 tuntia (176 km)

Treeni oli aika perusharjoittelua, eli en tehnyt mitään kovin sofistikoituneita harjoituksia tai seurannut kovin tarkasti sykealueita.

Karkeistaen syksyllä ja talvella harjoittelin noin 6 tuntia viikossa niin, että viikkoon mahtui suurinpiirtein 2 kertaa pyöräilyä, 2 kertaa uintia ja 2 kertaa juoksua ja 1 kerta kuntosalia.

Pyöräilyssä tein erilaisia intervalleja trainerilla, harjoitukset olivat noin tunnin mittaisia, jonkin verran tein 1 h 30 minuutin kestoisia treenejä.

Uinnissa uin viikolla yhden intervallityyppisen harjoituksen (uintia tuli yhteensä 1500-2000 m/kerta) ja viikonloppuna yhtäjaksoisen kelauksen (2000 m). Otin myös jonkin verran tekniikkatunteja.

Juoksin viikolla 7-10 km pitkän lenkin ja viikonloppuna vähän pidemmän. Talvella juoksin juoksumatolla tonnin vetoja.

Keväällä aloin tehdä pitkiä pyörälenkkejä ja viikkotuntimäärät nousivat näin noin kymmeneen. Pyöräilin muutaman kerran 120-150 kilometrin lenkin, myöhemmin viikon pitkä pyörälenkki vakiintui 100 km lenkiksi.

Pidin yhden lepopäivän viikossa, yleensä maanantaina kun viikonloppuna tuli enemmän kilometrejä. Yli kahta päivää en pitänyt treenitaukoa kertaakaan (en ollut myöskään kipeänä kertaakaan).

Ennen kisaa pisin pyörälenkki oli 150 km. Pisin juoksu oli Lahden puolimatkalla juostu puolimaraton. Uinnissa uin kerran avovedessä kokeiluluonteisesti 3800 m ja kerran altaassa 4000 m.

Keväällä ja kesällä aloin tehdä yhdistelmätreenejä, eli pyörälenkin päälle juoksin 2-5 kilometriä. Ennen kisoja tein yhdistelmiä, joissa oli mukana kaikki kolme triathlonin lajia, mutta matkat olivat todella lyhyet.

Pohdintaa

Näillä treeneillä pärjäsin täysmatkalla ihan hyvin, paitsi juoksussa sippasin. Ajat lajeittain olivat seuraavat:

  • Uinti: 1:26:00
  • Pyöräily: 5:49:26
  • Juoksu: 4:59:58
  • Kokonaisaika: 12:24:51

Ajat eivät ole kummoisia, mutta olen ensikertalaisena, keski-ikäisenä ja jalkavaivaisena niihin ihan tyytyväinen.

Uinnissa nappisuorituksella aikani olisi noin 1.15-1.20. Pyöräilyssä pääsin kisassa parhaimpaan suoritukseeni. Ja juoksussa siis hyydyin.

Juoksua oli treeniohjelmassani melko vähän. En myöskään tehnyt juurikaan kovia juoksuharjoituksia, enkä pitkiä lenkkejä. Syynä se, että jalkoja pitää säästellä, ettei tule vammoja.

Mutta: todistettavasti noin 400 tunnin treenillä pystyy triathlonin täysmatkan tekemään.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa ensi vuoden kisoihin, harjoitteluun pieniä viilauksia tekemällä.

Tavoitteena on tietenkin ajan parantaminen. Aikaa lähtee uinnista se 10 minuuttia, pyöräilyn keskarin kun saa nostettua noin 32-33 km/h tasolle, niin aikaa lähtee noin puoli tuntia. Ja jos maratonin pystyy juoksemaan noin 4.30 aikaan niin kokonaisajasta on näin sulanut yhteensä tunti.

Kisaraportti: Ironman Tallinn 2018

Kilpailukalenterini tämän vuoden päätapahtuma ja omalla kohdallani ensimmäinen triathlonin täysmatkan kisa järjestettiin Tallinnassa 4.8.2018. Tässä raportti kisasta.

Ennakkoasetelmat

Taustalla minulla oli viisi perusmatkan kisaa ja yksi puolimatka (tänä vuonna Lahdessa). Päätös Tallinnan kisaan osallistumisesta syntyi viime vuoden kesällä.

Kisan alla ilmassa oli monia kysymysmerkkejä.

Ensin pohdittiin Tallinnan edustan sinilevätilannetta. Keskustelua herätti myös lämmin vesi ja tätä kautta mahdollinen märkäpukukielto.

Yhtäkkiä oltiinkin pohtimassa meriveden kylmyyttä ja mahdollista uinnin lyhentämistä tai perumista kokoaan. Näistä keskusteluista moni triathlonisti oppi termin “kumpuaminen“. Meriveden kylmyys kuulosti uskomattomalta, kun samaan aikaan Suomessa kaikki uimavedet olivat todella lämpimiä.

Keskustelut vedestä ja uintiosuuden kohtalosta kävivät tiiviinä Facebookissa suomalaisten kisaan osallistuvien ryhmässä ja ylittipä teema uutiskynnyksen myös Helsingin Sanomissa ja muussa mediassa.

Henkilökohtaisella tasolla epävarmuutta aiheutti kaksi viikkoa ennen kisaa kipeytynyt kantapää, lisäksi viikkoa ennen aktivoitui vanha polvivaiva. Jalkavaivojen takia en juossut kahteen viikkoon ennen kisaa. Kantapään oireilu meni nopeasti ohi, mutta polvi oli kipeä vielä kisan aattona.

Kun vielä juuri ennen kisareissulle lähtöä väänsin pyörän aika-ajotangon kiinnityssysteemeistä jengat ja huomasin, että varaosia ei saa nopeasti mistään, oli ilmassa pientä hermostuneisuutta. Pyörän sain kuntoon yhdistelemällä osia romulaatikosta.

Tallinnaan matkustin autolla torstaina. Kävin hoitamassa rekisteröitymisen jo torstaina ja samalla ostin pari pientä juttua Exposta. Ironman-brändin mukainen eteismatto, boxerit ja patakinnas jäivät kuitenkin ostamatta.

Kisapaikalla pohdinta uintiosuuden järjestelyistä jatkui. Osa kilpailijoista varustautui neopreenilakilla ja sukilla. Raportteja siitä, miltä vesi tuntui ja mitä mittauslukemia oli saatu, tuli eri tahoilta.

Järjestäjät ilmoittivat, että päätös uinnista tehdään kilpailuaamuna kello 5.30. Myös juoksuvarusteet tuli viedä T1:seen, jotta mahdollinen duathlon uinnin peruuntuessa voitaisiin suorittaa.

Perjantaina kävin viemässä pyörän ja varusteet.

kamat

Kisapäivä

Kisapäivänä heräsin kello 3.50. Keittelin puuroa ja kahvia vedenkeittimellä huoneessa. Hotelli oli tehnyt kilpailijoille aamupalaa pakettiin.

Olin päättänyt kävellä Lentosatamaan, osa kilpailijoista näytti ottavan taksin hotellilta. Matkaa oli reilut pari kilometriä.

Kaupungilla kävellessä (ennen viittä aamulla) kaduilla kulki bileistä palaavia juhlijoita, joissakin paikoissa juhlat vielä jatkuivatkin.

Yhytin kävelymatkalla kanadalaisen vanhemman triathlonistin ja juteltiin niitä näitä. Hän oli todella kokenut kilpailija. Kuullessaan minun olevan ensikertalainen, hän kehotti ottamaan matkan maltilla:

On aivan sama koska tulet maaliin, saat saman mitalin ja olet Ironman.

Vaihtoalueella tarkistin, että pyöräilyvarusteet ja juoksuvarusteet olivat tallella ja pyörän renkaissa oli ilmaa.

Puoli kuuden jälkeen kuulutettiin, että veden lämpötila on 15.4. astetta ja kilpailussa uidaan täysi matka 3.8 kilometriä.

Vaikka kanadalainen “kollega” oli sanonut, että kylmää vettä ei kannata mennä kokeilemaan, menin kuitenkin totuttautumaan veteen. Kerran voimakkaan hengityksen salpautumisen kilpailussa kokeneena olen pysyttäytynyt tässä rutiinissa. Vesi oli kylmää, mutta lopulta ihan siedettävää.

Uinti

Sitten alettiinkin ryhmittäytyä rolling startiin. Asettauduin 1.15-1.30 väliin. Tunnelma oli startissa hyväntuulinen, kuten se tapaa olla. Ensikertalaisia oli kisassa paljon ja meitä huomioitiin kuulutuksissa.

Lähdössä muistelin yhden blogikirjoituksen ajatusta, että pitää olla tyytyväinen siihen, että on päässyt lähtöviivalle: on pystynyt harjoittelemaan riittävästi ja on välttänyt vammat.

Uinti lähti hyvin käyntiin, aloitin rauhallisesti. Kymmenen metrin uinnin jälkeen edessäni uinut kilpailija kaarsi irvistellen sivuun ja jäi roikkumaan laiturinpieleen.

Ensimmäiselle poijulle oli lyhyt suora, tilaa tuntui olevan paremmin kuin kotimaisissa pienemmissä kisoissa.

Poijulta käännettäessä en nähnyt seuraavaa poijua ja pyrin vain menemään ryhmän mukana. Ryhmä tuntui ajautuvan alussa vasemmalle, josta korjattiin oikealle.

Koko uinnin alkuosa oli ryhmässä navigoimista, enkä saanut oikeaa seuraavaa poijua omaan näkökenttääni. Facebookin keskusteluissa oli esillä ajatuksia, että poijut olisivat saaneet olla isompia.

Kun oli uitu noin kilometri, sain tilanteen paremmin hallintaan ja näin aina seuraavan poijun.

Tilaa uimiseen oli koko ajan hyvin. Välillä joku pysähtyi kellumaan ja joku ui jopa selkää ja jotkut nousivat suppilaudoille.

Sitten oltiin jo radan loppuosassa ja valmiina nousemaan ylös vedestä.

finisherpix_2437_001418

Oma tuntemus uinnista oli, että suunnistus oli heikkoa ja uinti hakemista. Siksi olin yllättynyt, kuinka hyvältä GPS-käppyrä kuitenkin näytti.

uintireitti

Olin kuitenkin uinut 100 metriä ylimääräistä. Lisäksi epävarmuus suunnasta aiheutti ylimääräistä “tähystämistä” ja sitä kautta vauhdin putoamista.

Uinnista puuttui terävyyttä ja aktiivisuutta. Varmemmalla suunnalla olisi voinut keskittyä paremmin tehokkaaseen etenemiseen.

Pyöräily

Otin vaihdon rauhallisesti. Vaikka keli oli pilvinen, laitoin aurinkovoidetta, olihan pitkä pyöräily edessä.

Aluksi pyöräiltiin kaupunkialueella, oli muutama tiukka käännös ja risteys ennen siirtymistä isommalle tielle kohti maaseutua.

Yleensä pyöräosuudella ohitseni lappaa porukkaa runsaasti, mutta tällä kertaa olin ehkä hieman hitaamman uinnin jälkeen enemmän “omalla” paikallani, eikä ohituksia tullut niin paljoa. Ohittelin itse jonkin verran.

Noudatin suunnitelmaa syömisen ja juomisen suhteen. Ensin omat urheilujuomat ja sitten siirryin järjestäjien tarjoiluihin. Kiinteämmän ravinnon suhteen söin pari omaa patukkaa ja otin järjestäjiltä banaania.

Sain pidettyä keskinopeuden 30.5-30.7 paikkeilla koko matkan, joka on minulle ok kisavauhti. Tsemppasin, kun huomasin nopeuden hiipuvan.

kuva1

Kun matkaa maaliin oli noin 20 kilometriä, alkoi rajuilma. Salamoiden jälkeen alkoi todella rankka sade, joka muutti kaiken harmaaksi. Tie oli autio ja pyrin vain seuraamaan edellä meneviä hahmoja.

Tultiin kaupunkiin ja ajettiin juoksureitin ohi, jossa toiset jo olivat tekemässä juoksusuoritusta.

“Bike catcher” otti vaihdossa pyörän vastaan ja suuntasin varustepussille, joka onneksi odotti järjestäjien roudaamana oikeassa koukussa.

Vaihdoin taas varusteita ihan rauhassa ja ehkä vähän pää pyörällä tulin vaihtoteltasta kadulle aloittaakseni juoksun. Kaiteen takaa minua katsoi silmiin mies, joka sanoi:

Pauli, pieni lenkki olisi vielä edessä. Ihan pieni lenkki vain.

Lähdin juoksemaan, tavoitteena oli juosta kilometrejä noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla. Jalat tuntuivat itse asiassa tosi hyviltä.

Juoksussa oli neljä lenkkiä. Vaikka juoksu lähti hyvin käyntiin, ensimmäisen lenkin jälkeen oli selvää, että juoksusta tulee tuskaa.

Radalla oli väsyneen juoksijan inhokkeja, eli tiukkoja käännöksiä, kiveyksiä, tilapäinen silta ja asvaltiin jähmettynyttä epämääräistä betonia. Ihan hiukan mukulakiveä.

Kun juoksin ensimmäisen kierroksella kilpailukeskuksen läpi, vilkaisin loppusuoraa ja tuli niin sanotusti “roska silmään”. Niin kaukaiselta tuntui maaliin pääseminen juuri sillä hetkellä.

Tästä eteenpäin juoksu oli hidasta taistelua kohti seuraavaa juottopistettä. Toompean mäen kävelin suosiolla, kuten teki moni muukin.

Energiasta alkoi olla pulaa, geelin syöminen oksetti ja oli helteistä. Siirryin cokikseen, joka tuntui toimivan hyvin. Toinen tärkeä juttu oli järjestäjien tarjoama jäähile, jota hieroin päähän.

run

Etappi kerrallaan matka eteni. Juottopisteet olivat pikkuetappeja ja kierrosten osalta ajattelin ensin olevani puolessavälissä, kolmen kierroksen jälkeen oli enää yksi kierros ja niin edelleen.

Viimeisellä kierroksella juoksin osan kierroksesta yhdessä toisen suomalaisen kilpailijan kanssa. Vaihdettiin ajatuksia kisan kulusta ja harrastuksesta yleisemmin.

Mahtoiko johtua vuorovaikutuksesta vai mistä, mutta lopussa itse asiassa piristyin. Juoksin Toompean mäen viimeisen kerran ylös, kohensin numerolappua loppusuoraa varten, laitoin lasit otsalle ja lisäsin vauhtia, kuullakseni loppusuoralla maagiset sanat:

Pauli, you are an Ironman!

maaliin

Juoksun aika oli nippa nappa alle viiden tunnin. Edeltävästä maratonista olikin kulunut jo yli viisitoista vuotta. Nyt niitä on yhteensä kasassa kaksitoista.

Juoksu oli yhtä tuskaa, mutta oli todella hienoa juosta, kun yleisö kannusti eri kielillä Suomea ja Paulia.

maalissa

Juoksun jälkeen tankkasin nestettä, kokoilin pikku hiljaa tavaroita ja suuntasin kohti hotellia.

Tiivistettynä ajat vielä:

  • Uinti: 1:26:00
  • Pyöräily: 5:49:26
  • Juoksu: 4:59:58
  • Kokonaisaika: 12:24:51

Olin tyytyväinen kokonaistulokseen, tavoite oli loppuajan suhteen 12-13 tuntia. Uinnissa olisi ollut mahdollisuuksia hieman parempaan. Pyöräily oli tällä kunnolla paras mahdollinen suoritus. Juoksu samoin, olen juossut todella vähän tänä vuonna, vain noin 500 kilometriä jalkavaivoja välttääkseni.

Pohdintaa

Reissu oli rankka, mutta ylivoimaisesti hienoin urheilutapahtuma, johon olen osallistunut.  Kisasta jäi monta hyvää muistoa ja mielikuvaa.

Yksi hieno juttu kisassa oli yhteishenki. Kaikki, jotka hotellissa tai kaupungilla tunnistivat “lajitoverin”, toivottivat “have a good race”.

Suomalaisten osallistujien Facebook-ryhmässä jaettiin myös tärkeää tietoa ja tsempattiin toisia. TriathlonSuomen seurakaverit tsemppasivat matkalla ja maalissa.

Päätin osallistua täysmatkan kisaan viime vuonna kun solisluu murtuneena jouduin jättämään kesän kisat väliin. On ollut hienoa ja helppoa harjoitella noin vuoden ajan kun mielessä on ollut selkeä tavoite.

Olen viimeisen vuoden aikana oppinut lajista paljon. Varusteista, tankkaamisesta, harjoittelusta ja kilpailun nikseistä. Monta eri ihmistä on antanut vinkkejä, joista olen kiitollinen. Uinnin suhteen olen ottanut harjoitustunteja.

Olen myös lukenut muutaman kirjan, seurannut blogeja ja tietenkin, keskustelua Facebookin Triathlonfoorumilla.

Kiitollinen saa olla myös siitä, että olen säästynyt harjoittelua ja kilpailemista estäviltä vammoilta. Erilaisia pienempiä vaivoja toki on, mutta olen kuitenkin pystynyt harjoittelemaan.

Karjaalla on loistavat harjoitteluolosuhteet. Hiljaisempia asvalttiteitä on paljon pyöräilyyn, Tammisaaren uimahallissa saa uida todella rauhassa hyvissä puitteissa. Olen myös tänä vuonna tehnyt yhden kuntosalitreenin viikossa paikallisella erinomaisella kuntosalilla (AlexiaGym).

Niinpä on aika suunnata katseet jo tulevaan kauteen. Mahdollisuuksia ovat hienot puolimatkan kisat Lahdessa, Joroisilla ja Turussa. Tai sitten täysmatka loppukesästä Kalmarissa tai Kööpenhaminassa. Lahdessa on jo ilmoittautuminen sisällä.

Sitä ennen, on hyvä aika liikkua hetki hieman vähemmän tavoitteellisemmin, esimerkiksi maastopyörällä. Mielessä muhii myös jokamiesluokan blogiteksti harjoittelusta ja tavoitteista.

Kuvat: Finisherpix.com ja PF.

Ironman 70.3. Finland 2018

Eilen kisattiin kauden toinen pääkilpailu, eli Ironman-brändin alla järjestetty puolimatkan kisa Lahdessa (Lahessa). Omalla kohdallani kisa oli ensimmäinen puolimatkan kisa. Kisakokemus tätä ennen oli neljä perusmatkaa.

Lähtökohdat olivat osin haastavat. Edellinen kisa Vantaalla meni alakanttiin. Toisaalta kisaviikkoa edeltänyt lomaviikko etelässä yksipuolisti treeniä. Ehkä juuri tavallista hieman runsaammasta juoksemista lomalla vanha polvivaiva ilmoitteli itsestään pelottavasti juuri kisaviikolla.

Toisaalta Vantaalla tapahtunut hyytyminen muistutti, että ihan valmistautumatta ei kannata lähteä lyhyempäänkään kisaan. Siksi Lahden kisaa varten keskityin lepäämiseen, fiksuun viimeisen viikon harjoitusohjelmaan ja tankkaamiseen.

Tankkaamista tein mehuilla, jugurtilla, pastalla sekä yhdellä hiilihydraattivalmisteella TriathlonSuomen ohjeita noudattaen.

Kisapäivän aatto ja aamu

Lähdin Lahteen perjantaina iltapäivällä, koska rekisteröityminen piti hoitaa perjantaina. Säätila Lahdessa oli myrskyisä ja aallot järvessä korkeat. Kävin katsomassa uinnin lähtöpaikkaa ja hahmottelin itselleni vaihtoaluetta ja reittejä.

aallot

Yötä olin Vierumäellä, jossa hotellissa oli runsaasti saman asian harrastajia. Toinen toistaan hienompia pyöriä talutettiin hotellihuoneisiin. Kävin saunassa ja söin kevyen päivällisen.

 

hotelli

Aamulla kävin kokeilemassa pyörää. Pohdiskelin myös pyöräosuuden varustusta, koska sää näytti edelleen epävakaalta. Hämmästelin pyörää kokeillessani Vierumäen asvaltin huonoa kuntoa (kuoppia).

Menin hyvissä ajoin kisapaikalla, vein pyörän ja varusteet vaihtopaikalle ja söin kevyen lounaan ja odottelin starttia.

vaihto

bikes

Kilpailu

Kun startti läheni, tuuli tyyntyi, mutta säätila oli edelleen epävakainen. Välillä satoi ja välillä paistoi. Olin kuitenkin päätynyt siihen, että pyöräily suoritetaan kesävarusteissa, enkä ottaisi edes irtohihoja.

Kävin kokeilemassa uintia, vesi tuntui viileältä, mutta ihan hyvältä.

Ryhmittäydyttiin rolling starttiin. Otin oman paikkani 35 min ja 40 min kylttien välistä, ajattelin, että uinti voisi mennä 38 minuuttiin.

Vähän aikaa seisottiin, sitten jono alkoi liikkua nopeaan tahtiin. Näkymä lähtöpaikalta järvelle oli hieno kun kilpailijoiden virta eteni vedessä.

Uinti 1900 m

Uinti lähti hyvin käyntiin, tilaa oli hyvin ja pystyin vilkuilemaan edessä olevia poijuja. Aallot eivät haitanneet etenemistä. Ensimmäisen suoran loppuvaiheessa jotkut kilpailijat hidastivat tahtia vaihtaen jopa rintauintiin ja pääsin ohittelemaan.

Käännöksen jälkeen oli vähän haastavampaa, kun aurinko paistoi silmiin ja oli enemmän ruuhkaa. Sama jatkui toisella pitkällä suoralla. Jotkut kilpailijat uivat hieman siksakkia ja piti hakea omaa baanaa.

Melko vähän oli kaiken kaikkiaan kontaktia, mutta tällä suoralla sain yhden todella kovan korvapuustin. Lasit siirtyivät iskusta hieman, mutta sain ne hyvin takaisin paikalleen pienellä korjauksella ja naamaa rypistelemällä.

Yhtäkkiä huomasin, että kädet ottavat pohjaan. Tunnustelin pohjaa ja huomasin uineeni matalikkoon. Tunne oli outo ja yllättävä keskellä järveä.

Kaiken kaikkiaan toisen pitkän suoran uiminen tuntui epämääräiseltä ruuhkan ja auringonpaisteen vuoksi. En hirveästi nähnyt poijuja, vaan yritin katsella suuntaa muista kilpailijoista. GPS-viiva osoitti jälkeenpäin, että olin kuitenkin uinut suhteellisen suoraan.

Kohta alkoikin musta maihinnousukaari näkymään ja sihtasin kohti sitä. Porukka tiivistyi taas loppua kohden.

Tulin rantaan ja nousin ylös vedestä, vilkaisin kelloa, 38 minuuttia, eli ihan suunnitelmien mukaan.

Vedestä nouseminen ja vaihtoon juokseminen oli yksi hienoimmista hetkistä kisassa, kun noustiin järvestä ihmisten keskelle. Yleisö kannusti, oli musiikkia ja hyvää säpinää.

uinti

Pyörä 90 km

Vaihto meni hyvin ja pyöräily alkoi. Heti alussa kaupungissa oli tiukkaa mutkaa ja kapeaa baanaa, tarkkana piti olla. Asvaltti oli myös märkää. Jo muutaman kilometrin päässä vaihdosta näin ensimmäisen rengasrikon.

Pyöräilyreitti osoittautui vaihtelevaksi. Reitin varrella oli paljon paikallisia kannustamassa.

Messilän mäki oli vauhdikas. Vuosi sitten tapahtuneen kaatumisen jälkeen olen tullut varovaisemmaksi ja laskin aika rauhallisesti. Ohitseni suhahteli hurjempia kisaajia, yksikin erikoisessa, hyvin aerodynaamisessa asennossa.

Pyöräilyssä ohitseni meni porukkaa ja ohittelin itse jonkin verran. Otin 20 minuutin välein geeliä pullosta ja juomaa päälle. Lisäksi otin jonkin verran eväitä järjestäjiltä.

pyörä

Kärkölän jälkeen, kun ajettiin tietä nro 50, oli aika raskasta, kun vastatuuli oli kova. Tällä tiellä ohitseni paahtoi iso ryhmässä ajavien joukko, joka ei ilmeisesti ollut hoksannut säännöissä mainittua peesauskieltoa.

Loppumatkasta päästiin kuitenkin vaihtelevammalle reitille. Pyöräosuuden lopussa sää muuttui taas synkemmäksi ja tuli jonkin verran sadetta. Messilän mäkeä mentiin tällä kertaa ylös, ja sitten oltiinkin taas kaupungissa.

Kun tulin vaihtoon, olin tyytyväinen, koska tunsin itseni varsin hyvävoimaiseksi. Jälleen oli hyvä fiilis kun tultiin yksinäisestä suorittamisesta keskelle ihmisjoukkoa. Vaihto oli vähän hidas, koska kädet olivat kohmeessa.

Juoksu 21,1 km

Juoksu tuntui hyvältä heti aluksi. Suunnitelmana oli lähteä hiljaa, mutta ensimmäinen kilometri oli yleisön kannustaessa 5 min vauhtia.

Muutin tahdin rauhallisemmaksi ja yritin tehdä 5.20-5.30 kilometrejä. Katselin myös sykettä. Minulla oli pelkästään rannemittaus Garminissa ja syke tuntui a) korkealta b) vaihtelevalta. Siksi en luottanut lukemiin vaan ennemminkin omiin tuntemuksiini.

juoksu

Juoksu sujui hyvin, otin geeliä ja juomaa ja välillä suolakurkkua ja suolakeksiä. Reitti oli hieno ja yleisöä oli mukavasti reitin varrella.

Lähestyessäni ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksen ohitusta, näin Pauli Kiurun kannustamassa kilpailijoita.

Heitin ohi juostessani kaimani Pauli Kiurun kanssa yläfemmat.

Muutenkin yleisön kannustus oli todella hienoa. Tuntui myös hienolta ohittaa huoltopiste, jossa soi Iron Maidenin musiikki.

Kun matka edistyi, askel alkoi lyhentyä. Mitään sellaista hätää ei kuitenkaan ollut, että olisin joutunut ottamaan kävelyaskelia. Ymmärsin kuitenkin, mitä tarkoitetaan fokuksen säilyttämisellä.

Sitten oli maaliin tulon aika. Kuuluttaja mainitsi kaikki maaliintulijat nimellä. Sain vesipullon ja mitalin, ensiapumiehet kysyivät, onko kaikki ok.

Sisällä Sibeliustalossa sai Finisher-paidan ja ruokaa. Seurakaverit, joita en ollut koskaan tavannut, tulivat juttelemaan.

maalissa

Ruoka ei maistunut heti suorituksen jälkeen ja yhtäkkiä tuli kova vilu. Pikkuhiljaa, aika hitaasti, keräsin tavarani ja lähdin ajamaan kotia kohti. Auringonlasku oli todella hieno.

sunset

Matkalla poikkesin ABC:lle ja huomasin, että muidenkin triathlonistien karkkihammasta oli alkanut kolottaa.

Yhteenveto

Olin tosi tyytyväinen kisaan. Suoritus oli kuntoon nähden maksimaalinen ja kaikki sujui hyvin. Energiat riittivät, eikä tullut haavereita.

Yhteenvetona:

Uinti 1900m: 00:38:29
Pyöräily 90 km: 02:55:28
Juoksu 21,1 km: 01:59:27
Kokonaisaika: 5:40:56

Sijoitus 45-49 vuotiaissa miehissä 106/204.

Olin  uinnin jälkeen 85:s, pyöräilyssä tipuin sijalle 125 ja juoksussa nousin sijalle 106.

Tapahtuma oli hieno kokemus. Järjestelyt toimivat, reitti oli hieno ja kannustus mahtavaa. Kilpailijat edustivat yli 40:tä kansallisuutta. Säätila oli osin haasteellinen, mutta se ei haitannut. Hieno ilta huipentui upeaan auringonlaskuun.

Nyt on noin kuukausi aikaa Tallinnan täysmatkan kisaan. Lahden puolimatka antoi hyvät osviitat tuohon tapahtumaan.

Kuvat: Finisherpix.com ja Pauli Forma.

Vantaa Triathlon 2018 ja lenkkeilyä Madeiralla

Voiko triathlonkisan kisaraportin kirjoittaa jollakin muulla tavalla, kuin käymällä kronologisessa järjestyksessä eri osuudet läpi?

Jo muutaman kisaraportin kirjoittamisen jälkeen tuntuu siltä, että raporttini ovat identtisiä, toistaen samaa kaavaa ja sisältäen vain pienen pieniä eroja.

Todetaan siis Vantaa Triathlonin tapahtumat lyhyemmän kaavan mukaan, kuitenkin raportoinnin perusrakenne perinteisessä säilyttäen.

Vantaa Triathlon on suosittu ja hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on paljon matkoja ja sarjoja.

Kuusijärvi on pääkaupunkiseudulla the paikka avovesiuimareille ja triathlonisteille.

Pyöräilyosuus on tässä tapahtumassa melko monotoninen, samaa suoraa kelataan edes takaisin.

Juoksuosuudella on yksi isompi mäki ja pari pienempää.

Kisasää oli hyvä, lämpöä riitti, joskin pyöräilyssä oli tuulta. Kuusijärven vesi oli todella lämmintä.

Uinti meni hyvin, ei merkittävää ruuhkaa ja pysyin suunnassa hyvin.

Pyöräilyssä alamäkeen ja myötätuuleen vauhti oli todella kova, mutta kääntöpaikan jälkeen realiteetit iskivät kun väännettiin vastatuuleen..

Realiteetit iskivät sikälikin, että vauhti hiipui kohden pyöräilyn loppua ja edelleen juoksuosuudella.

Ilmeisesti oli nestehukkaa ja energian vähyyttä, sen verran hankalalta eteneminen tuntui.

Virallinen maaliintulokuva.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli selvästi takkuisempi kuin viikko sitten Tuusulanjärvellä.

Kisan jälkeisenä päivänä oli lähtö lomamatkalle Madeiralle. Etukäteen mietin, että suurten korkeuserojen ja syheröisen kaupungin vuoksi lenkkeilymahdollisuudet olisivat melko vaatimattomat.

Toisin kuitenkin oli, sillä lähes rantaviivaa noudattaen löytyi monipuolinen ja hyvinjuostava baana. Strava-segmenttien määrästä voi päätellä, että kyse on aika suositusta reitistä.

Lenkkikuvien ohella galleriassa kuva CR7-museon edustalta.

Lomalta paluun jälkeen on edessä hetikohta Lahden Ironman puolimatka. Pari harjoitusta ehtii tekemään ennen sitä. Tämä kisa tulee antamaan osviittaa reilun kuukauden päästä kisattavalle Tallinnan kisalle.

 

 

 

 

Tuusulanjärvi Triathlon 2018

tuusula

Kisakausi avautui tänään hienossa säässä kisatussa, Järvenpään Pyöräilijöiden järjestämässä Tuusulanjärvi Triathlonissa (perusmatka).

Osallistuin samaan kisaan jo viime vuonna, joten kisapaikka ja reitit olivat pääosin tuttuja (pienen pieniä muutoksia viime vuoteen oli tehty). Koska kauteni jäi viime vuonna kesken solisluun murtuman vuoksi, kyseessä oli vasta neljäs starttini triathlonissa.

Olin paikalla vajaat 2 tuntia ennen starttia. Valmistelin varusteita. Laitoin mm. ensi kertaa kengät valmiiksi polkimiin kuminauhoja käyttämällä ja teippasin geelejä pyörään. Kävin myös katsomassa sprintin lähdön.

Uintiosuus

Olin paikalla hyvissä ajoin ja katselin muiden sarjojen kisan kulkua. Sitten puin märkäpuvun päälle ja kävin totuttelemassa veteen. Vesi  tuntui kylmältä, mutta siedettävältä. Uinti tuntui hyvältä.

Startissa kahlattiin lähtölinjalle, pohja oli mutainen.

Sitten liikkeelle. Oli aika paljon ruuhkaa ja tuli kosketuksia. Otin alun hieman liian lujaa ja huomasin, että hengityksen kanssa alkoi olla vaikeaa. Tähän vaikutti myös ruuhka ja se, että aalto toi välillä suun täyteen vettä. Yritin rauhoittaa uintia ja keskityin hengitykseen. Alkoi sujua paremmin.

Suunnistus sujui hyvin, katselin muutaman vedon välein kohti poijua ja olin koko ajan hyvin suunnassa. Yksi mies ui  samaa vauhtia ja olimme aina välillä kosketuksessa.

Sitten ensimmäinen kierros oli valmis ja noustiin maalle. Katsoin kelloa, se näytti 14.30, eli minulle hyvää vauhtia. Puoli tuntia oli alittumassa.

Takaisin veteen ja uinti jatkui. Nyt oli väljempää. Ehkä ajauduin vähän mukavuusalueelle, sillä aika painui kuitenkin yli 30 minuutin.

Pyöräily

Vaihto meni hyvin, märkäpuku lähti hyvin päältä ja sain hyvin polkimissa kiinni olevat kengät jalkaan. Kiihdytin vauhtia.

Pyöräilyssä oli aika paljon trafiikkia aluksi. Reitti oli vauhdikas, vauhdit pyörivät siinä 35 km/h:n tuntumassa.

Järjestäjät kannustivat koko ajan ohi ajaessa.

Ohittelin jonkin verran ja pari kilpailijaa meni ohitseni. Parin kanssa ohiteltiin useammankin kerran ja vuorotellen. Naureskeltiin sitä siinä ajaessa.

Ensimmäisellä pyöräilykierroksella keskinopeus oli 32.7 ja toisella vauhti hidastui hieman, ollen lopulta 32.4. Merkillepantavaa on se, että viime vuonna käytännössä samalla reitillä keskari oli 30.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin. Otin pari omaa geeliä mukaan.

Juoksu lähti aika nihkeästi liikkeelle. Olin juonut aika paljon nestettä pyöräilyn aikana ja se pyöri mahassa. Parin kilometrin jälkeen olo helpotti.

Ensimmäisen juoksukilometrin vauhti oli hieman päälle 5 minuuttia, myöhemmin tuli kilsavauhtiin vielä hieman lisää. Syke oli niin korkealla, että vauhtia ei tällä kertaa ollut varaa nostaa.

Juoksu meni kuitenkin ihan mukavasti. Yhdessä risteyksessä edellä juossut mies juoksi suoraan ja huikkasin hänet oikealle reitille. Oli kiitollinen, ettei harhautunut sen pidemmälle.

Sitten vain maaliin ja kotiin. Sijoitus oli H40 sarjassa 30:s, matkaan lähti 45 kilpailijaa. Katselin huvikseni, että olisin yleisessä sarjassa samalla ajalla ollut 40:s (61 kilpailjaa).

Kisa oli hieno kauden avaus. Erkka Westerlundin sanoin kisassa oli “paljon hyviä asioita”.

Lisäksi sää oli mitä parhain ja järjestelyt erinomaiset. Erityiskiitos viestinnästä, joka on tässä kisassa todella ammattimaisella tasolla, sekä järjestäjien kannustavasta asenteesta.

Viikon päästä sitten Vantaa Triathlon.